Olemme rakentaneet kauan unelmoimaamme kesämökkiä alkukeväästä asti ja eräänä lauantaina mökin sauna sitten oli tarkoitus vihkiä käyttöön. Olin hakenut Alkosta kaksi pikkolopulloa kuoharia jotka oli tarkoitus poksauttaa uudessa, ihanassa, itse suunnittelemassamme ja rakentamassamme saunassa. Ennen saunan neitsytlämmittämistä sisustimme saunaa, asensimme naulakot, peilin ja vadit pesuhuoneen seinille, levitimme pellavaisen laudeliinan lauteille, piilotimme saunatuoksukiven löylykivien joukkoon, asetimme kiulun paikoilleen ja mittarin seinään. Tunnelma oli suorastaan harras.
Kun vihdoin aloimme saunomaan ja istuimme löylyissä, niin mieheni vastoin tapojaan ei heittänytkään ollenkaan löylyä. Aikani nautin tasaisesta lämmöstä kunnes aloin ihmettelemään, että miksei se heitä sitä löylyä ollenkaan vaikka yleensä räiskii niin että minulla on selkänahka rullalla. No, kohta sekin selvisi: löylykauhassa oli sormus, ja mieheni lausui jotenkin näin "kun nyt olet kestänyt minua kaikki nämä vuodet ja rakennusprojektia koko kesän niin mahtaisitkos kestää minua ja tuleviakin projekteja minun kanssani vaimonani?"
Se tuli kyllä täysin puskista, mitään en osannut aavistaa etukäteen. Ja miten omaperäinen kosinta, miten mietitty ja juuri hänelle sopivasti aseteltu kysymys; hänen kohdallaan jokin ravintolassa drinkin jääpalasta esiin tuleva sormus olisi tuntunut liikaa jonkun toiselta idealta, ja kuluneeltakin vielä. Tämä oli ihan häntä itseään, eikä kenenkään valmis ohje miten kosia. Vastasin tietysti myöntävästi!
Ne pikkolokuohuviinipullot on edelleen mökillä jääkaapissa. Paitsi, että mieheni salakuljetti sormuksen mökille yhteisissä kasseissamme, oli hän onnistunut piilottamaan tavaroihin myös oikean shamppanjapullon, enkä mitään ole huomannut! Shamppanja muuten sopii saunajuomaksi oikein loistavasti =o)
Loppuiltaa juhlistimme grillaamalla peuranlihaa (vielä keskeneräisen) mökkimme terassilla, valonlähteenä pelkät myrskylyhdyt, ja juomalla tolkuttoman hyvää punaviiniä.
Täydellinen päivä, ilta ja yö, jota en tule koskaan unohtamaan!
Kun vihdoin aloimme saunomaan ja istuimme löylyissä, niin mieheni vastoin tapojaan ei heittänytkään ollenkaan löylyä. Aikani nautin tasaisesta lämmöstä kunnes aloin ihmettelemään, että miksei se heitä sitä löylyä ollenkaan vaikka yleensä räiskii niin että minulla on selkänahka rullalla. No, kohta sekin selvisi: löylykauhassa oli sormus, ja mieheni lausui jotenkin näin "kun nyt olet kestänyt minua kaikki nämä vuodet ja rakennusprojektia koko kesän niin mahtaisitkos kestää minua ja tuleviakin projekteja minun kanssani vaimonani?"
Se tuli kyllä täysin puskista, mitään en osannut aavistaa etukäteen. Ja miten omaperäinen kosinta, miten mietitty ja juuri hänelle sopivasti aseteltu kysymys; hänen kohdallaan jokin ravintolassa drinkin jääpalasta esiin tuleva sormus olisi tuntunut liikaa jonkun toiselta idealta, ja kuluneeltakin vielä. Tämä oli ihan häntä itseään, eikä kenenkään valmis ohje miten kosia. Vastasin tietysti myöntävästi!
Ne pikkolokuohuviinipullot on edelleen mökillä jääkaapissa. Paitsi, että mieheni salakuljetti sormuksen mökille yhteisissä kasseissamme, oli hän onnistunut piilottamaan tavaroihin myös oikean shamppanjapullon, enkä mitään ole huomannut! Shamppanja muuten sopii saunajuomaksi oikein loistavasti =o)
Loppuiltaa juhlistimme grillaamalla peuranlihaa (vielä keskeneräisen) mökkimme terassilla, valonlähteenä pelkät myrskylyhdyt, ja juomalla tolkuttoman hyvää punaviiniä.
Täydellinen päivä, ilta ja yö, jota en tule koskaan unohtamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnea teille kyyhkyläisille, ihanan romanttinen kertomus! Kaikkea hyvää tulevaisuudelle.
thanks for sharing..