Kärsin ajoittaisesta masennuksesta, nyt taas masennus vaihe päällä, ja kun on työttömänä, niin tänäänkin nukuin iltapäivään ja nousin sängystä vasta klo 15
Oli vain sellainen fiilis, että ei ole mitään syytä nousta sängystä ylös, onko tuttua tämä muille?
p.s.
Tämä kevät on masentava vuodenaika mielestäni, kun ei itsellä ole esim. kesämökkiä missä voisi olla luonnon keskellä, vaan joutuu kykkimään kerrostalossa
Ehkä suuri tragedia on, että ihmiset on sullottu asumaan kerrostalossa
Oli vain sellainen fiilis, että ei ole mitään syytä nousta sängystä ylös, onko tuttua tämä muille?
p.s.
Tämä kevät on masentava vuodenaika mielestäni, kun ei itsellä ole esim. kesämökkiä missä voisi olla luonnon keskellä, vaan joutuu kykkimään kerrostalossa
Ehkä suuri tragedia on, että ihmiset on sullottu asumaan kerrostalossa
Vastaukset 13
Vanhimmat
sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä köyhyys lisää masennusta
jos olisin rikas, niin minulla olisi kesänviettopaikka maaseudulla, sekä haluamani asunto
nyt köyhänä joudun tyytymään sellaiseen vuokra-asuntoon, mihin on varaa
raha tuo onnea
ja vielä kun tajuaa, että päästäksesi hyvin palkattuun työhön, sinun pitää kouluttautua kunnolla
ja tämä vaatii, että vanhempasi olisivat olleet kiinnostuneita opiskelustasi, mutta minun vanhempiani ei kiinnostanut koulumenestykseni, vaan alkoholi ja tuollaisessa perheessä asuminen vei kaikki voimat, että pysyi hengissä
epäreilua on, kun toiset syntyy hyvään perheeseen, jossa on rauhallinen ilmapiiri ja vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistaan ja heidän koulumenestyksestään ja näin nämä lapset pääsevät kouluttautumaan korkealle, ja sitten taas toiset syntyy perheeseen, jossa lapsesta ei kiinnostuneita
nyky yhteiskunnassa sinä olet jo 15 vuotiaana joko pudonnut kelkasta tai sitten kelkassa mukana
Sama ongelma on minullakin. Yleisesti ottaen koko elämänhallinta meinaa olla täysin hukassa. Raivostuttavaa ja masentavaa kun toisaalta on liikaa aikaa mutta toisaalta taas ei saa mitään aikaiseksi ja tuntuu ettei aika kuitenkaan riitä mihinkään.
Ei taida olla tiedossa muutosta parempaan kun olen ollut jo useamman vuoden toimettomana ja masennuksen lisäksi kärsin invalidisoivista sosiaalisista peloista ja ahdistuksesta.
Olen kuitenkin eri mieltä tuosta väittämästä että raha muka tois onnea. Minulle onni on sitä että löytäis jonkun mukavan naisen rinnalleen. Sitä ei rahalla saa tai jos saakin niin eihän se nainen silloin suurella todennäköisyydellä ole kiinnostunut kuin rahasta.
jos nyt voittaisin lotossa vaikka 5 miljoonaa euroa, niin luultavasti juuri rahan avulla saisin ehkä nuoren kauniinkin naisen, katsos hienot asunnot ja auto
eipä sillä loppujen lopuksi olisi paljoa merkitystä, että onko nainen kiinnostunut enemmän rahoistani/omaisuudestani kuin minusta, enpä ainakaan olisi näin yksinäinen ja saisin nauttia tämän naisen seurasta
väitän, että raha tuo onnea tiettyyn määrään asti, köyhyys ei tuo kenellään onnea
Köyhyys tietysti on huono juttu mutta ei rahalla aina saa kaikkea mitä haluaa. Ei ainakaan aitoa rakkautta jos sitä haluaa. En silti sitä sano että siitä missään nimessä haittaakaan olis jos sattuis lotossa voittamaan. Voin kuitenkin jo sanoa että sen lottovoiton osumisen omalle kohdalle voin unohtaa. Kaippa se elämä ilman sitäkin jotenkin menee kunhan oppis tulemaan jotenkin toimeen näiden ongelmien kanssa.
noihnan sitä vois luulla
mutta onhan elämä ihan täyttä paskaa jos ei ole muutamaa milliä tilillä
Kelasin täs, et pitäiskö myydä sänky.... Nukkuis kovalla lattialla, jospa silloin ei jämähtäisi niin helposti vaaka-asentoon....... ;)
Tutulta kuulostaa ap.
"nyky yhteiskunnassa sinä olet jo 15 vuotiaana joko pudonnut kelkasta tai sitten kelkassa mukana"
No eiköhän nousta siihen kelkkaan, vaikka pudottu ollaan ja penkkaan hujahdettu. Ei mäki vielä oo loppunut! Meno ei ole yhtä loistokasta kuin joillakin, mut mennään sit tällä kolhiintuneella kelkalla, kyl tääkin viel kulkee ja matkalla voi tavata toisen kenellä yhtä ränsistynyt menopeli..... Toisia autetaan jos kelkka levii mäkeen.
Ei rahalla saa rakkautta, mutta elämä on kyllä silloin monella tapaa helpompaa. Köyhän täytyy osata iloita siitä vähästäkin. Ei ainakaan olla synnytty kehitysmaahan, huonomminkin voisi siiis asiat olla. Jos jotain positiivista pitää repiä.
Kesämökkiä ei tarvita. Mullakaan ei ole.
Metsään pääsee melkein mistä vaan ja siellä voi olla niin kauan kuin haluaa.
Itse olen hankkinut teltan,jotta voin nauttia luonnosta täysin rinnoin.
Telttapaikka umpimetsässä ei paljoa maksa ja viikonloppu leirintäalueella vain hieman enemmän.
Jättämällä muutaman turhan oston tekemättä viettää leirintäalueella hauskaa ainakin yhden yön.
Jos voittaisin lotossa,majoittuisin silti leirintäalueelle,koska siellä on varmasti kivempaa porukkaa kuin kalliissa hotellissa.
Kerrostaloasuminen ei ole ongelma vaan se,miten saat itsesi ulos sieltä ja nauttimaan luonnosta.
Se taas on aloittajasta kiinni.
Ja mihin aikaan mahdatkaan mennä nukkumaan,sillä vaikka menisin unille milloin vaan niin herään noin 7-8 tuntia siitä kuin olen käynyt levolle.
Unirytmikään ei ole ongelma vaan edelleen se,että saat itsesi ulos ovesta ja luontoon.Vuorokauden aika ei ole kiinni siitä,ettetkö voisi mennä ulos milloin itse haluat ja sinne lähimpään metsään,mikä löytyy.
Luontoa sekin on!
Sinulla on aivot. Luo tahtotila ja mene. Vuorokauden ajasta viis.
Sitäpaitsi,menemällä luontoon ns normiaikojen ulkopuolella voit kokea jotakin sellaista,mitä normityypit eivät koe ikinä!
Tsemppiä ja luo oma luontosuhteesi sinun ehdoilla!
Kyllä on masennusajoista tuttua, sekä työttömyysajalta. Mutta niinhän se sitten vain on, että itse pitää luoda sitä tekemistä itselleen. Mennä vaikka kirjastoon tai lehtilukusaliin lukemaan päivän lehden. Tai mikä tahansa, edes YKSI, pienikin asia, jolla saa itsensä ylös ja ulos.
Minä myös kerrostalossa asun ja kovasti varsinkin tänä kevään taas kaipaan maalle, minä kyllä voisin mennä suvun mökille, jos olisi auto, jolla pääsisi....... Mutta kun en pääse, niin käyn sitten lähimetsässä kävelemässä ja ihmettelemässä luonnon ihmeitä. Ja ihan jo oman talo(yhtiö)n pihassakin näkee varsinkin öisin vaikka mitä elämää... Monesti kesäisin kun unettomuudesta kärsin tai huolet painoi liikaa, lähdin pihalle, joskus kameran kanssa, linssin läpi moni asia saa ihan uusia ulottuvuuksia.
Se vaan on niin, että jossain kohtaa pitää itse luoda itselleen sellainen elämä, kuin haluaa, tai ainakin partas mahdollinen niissä puitteissa, kuin on. Ja monesti siitä sitten saattaa auetakin ihan uusia ulottuvuuksia. Minä esimerkiksi olen tutustunut naapurin rouvaan, jonka kanssa käymme kävelemässä ja juttelemassa. Hän on kova puhumaan ja tuntee tältä alueelta paljon ihmisiä, hänen kanssaan olen sitten tutustunut moneen muuhunkin ihmiseen.
Olen käynyt työväenopiston kursseilla (työttömät saavat monista alennusta täällä), olen sitäkin kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja sitä kautta päässyt käymään kaikenlaisissa tilaisuuksissa yms. Mutta ITSE pitää panna se muutos alulle..
Mulla on kesämökki. Mutta ei se minua onnelliseksi tee. En viihdy siellä hiirenpaskojen ja homeen keskellä yksin. Käyn siellä kerran vuodessa kun saan mukaan seuraa. En ymmärrä niitä jotka sanoo että kerrostaloasunnossa ei ole mitään tekemistä. Maallahan sitä ei ole tekemistä, ihmiset tietty tekevät kotihommia mutta sitten illat on aikaa katsella televisiota. Itse en ehdi telkkua katsoa.
Itse viihdyn kerrostaloasunnossa parhaiten.
Hei kookkk,
Täällä myös yksi rauhaa, luontoa ja puutarhatöitä haikaileva masentunut.
Haluaisitko vuokrata mökkisi työtä vastaan? Ehkäpä edellisistä kirjoittajista saisi kimppamökkeilijöitä?
T