Olen vasta 20-vuotias,mutta jo muutaman vuoden pohtinut että jonain päivänä tahdon tarjota kodin sitä tarvitsevalle lapselle. Kysymys siis kuuluu: onko mitään suositus ikärajaa, koska aikaisintaan sijaisvanhemmaksi voi ryhtyä? Ja myöskin että,tarvitseeko olla omia biologisia lapsia?
Tätä tosiaan kyselen ihan vain tulevaisuuttani suunnitellessani. =)
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Ja voimia ja hatun nosto kaikille ihanille ihmisille jotka ovat antaneet lapsille rakastavan kodin! =)
Tätä tosiaan kyselen ihan vain tulevaisuuttani suunnitellessani. =)
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Ja voimia ja hatun nosto kaikille ihanille ihmisille jotka ovat antaneet lapsille rakastavan kodin! =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
olla naimisissa ja ainakin 30-vuotias.
olla naimisissa, emme mekään olleet ryhtyessämme sijaisvanhemmiksi.
Eikä varmasti tarvitse olla ainakin 30-vuotisa.
Minä ja mieheni olemme reilusti alle kolmekymppisiä. Enemmän ratkaisee elämänkokemus kuin ikä...
Olimme kyllä naimisissa ja ikää meillä oli reilusti alle kolmekymppisiä.
...ja työ jatkuu...
Kaikilla kunnilla on omia sääntöjään, mutta aika yleistä on, että sijaisvanhempien tulisi olla täyttänyt 25v., parisuhteen tulisi olla kestänyt vähintään 5v. (tässä puhutaan pysyvän parisuhteen käsitteestä, ei edellytä avioliittoa),yksinäinenkin voi saada sijaiskotilapsen, biologisia lapsia ei tarvitse olla, mutta jos on kyse tahattomasti lapsettomasta parista olisi hyvä, että asia olisi käsitelty ja mahdolliset keinohedelmöityshoidot yms. takanapäin.
Kaikenlaisia poikkeuksia kuitenkin riittää l. lapsia on sijoitettu nuoremmillekin esim. sukulaissijoitukseen biologisen vanhemman sisarruksille, yksinhuoltajasijaisäidille on sijoitettu seitsemänkin lasta jne.
...että seitsemän lasta on sijoitettu yksinhuoltaja äidille?
Näin tapahtuu keskisuuressa kaupungissa, eihän tämä mitään lakia noudata, mutta kyseinen kaupunki on kuuluisa siitä, ettei siellä ole tolkkua näissä asioissa.
Kiitos asiallisista vastauksista! =) Tulevaisuus siis näyttää hyvältä, sillä olen ollut jo nyt 4 vuotta avoliitossa tuon miekkoseni kanssa.
Omia lapsia aiomme kyllä yrittää lähivuosina, mutta on ihana tietää että on mahdollisuus tarjota vielä joillekkin muille lapsille turvallinen koti! =)
KYSYMYS: tarvitseeko asua omistusasunnossa?
Jaaha, ei muutakuin töihin, jotta saa asuntorahat kokoon että pääsee askelta lähemmäs elämäntehtäväänsä! =)
Loistavaa syksyä teille kaikille upeille ihmisille! =)
rakkautta ja avointa syliä tarvitaan. Kärsivällisyyttä, huumoria, terveyttä. Pitkää pinnaa, joustavuutta. Ainakin näitä tarvitaan!
Omistus asuntoa ei tarvitse olla. Ikäsuositus on kuulemma ainakin pääkaupunkiseudulla 25v. Aviossa ei tarvitse olla. Kunhan asiat ovat hyvin omassa elämässä, siis niin että on valmis kotinsa jakamaan ja pikkuisen muutakin, niin ei kun vaan yhteys oman paikkakunnan immeisiin jotka sijoittavat ja sitäkautta sijaisvanhemmaksi!
Vaikkakin tämä on välillä niin raskasta ja vaikeeta, niin aivan ihanaa ja antoisaa tämä myös on! Suosittelen :)
Minun käsittääkseni lapsen edun pitäisi aina olla ensisijainen kriteeri kun hänet sijoitetaan. Sijaisvanhempien sopivuuden yksi tekijä on ikä ja kyvykkyys vastuulliseen vanhemmuuteen. Nuori perhe voi olla yhtälailla sopiva ja kypsä hoitamaan sijaislapsia kuin hiukan vanhemmatkin henkilöt. Itse sain vauvaikäisen vammaisen lapsen hoitooni 45-vuotiaana. Se olikin juhlahetki ja tämä lapsi on ollut perheemme auringonsäde tulostaan asti. Välillä on tietysti sateisia ja ukkospäiviä, mutta sehän on elämää. Sijaisvanhemmuus ei koskaan ole mikään "helppo rahan hankkimis keino" vaan erittäin vastuullinen, haastava ja antoisa tehtävä. Josta kuuluu maksaa kohtuullinen korvaus tehtävään sitoutuneille henkilöille ja tarjota myös tukea riittävästi.