I'm so fucking tired of being fucked up.

Iflyawaywithmywings kirjoitti:

Olen ollut pari vuotta tekemisissä narsistin kanssa. Ei siinä mitään, sen huomaa heti että hän pitää itseään niin arvokkaana. Jotta narsisti voi tuhota, hän haluaa kuoria ihmisen ja minusta tuntuu että juttu onkin niin että tätä narsistia vituttaa, koska hän ei pääse ihoni alle tarpeeksi. Olen vain riippuvainen tästä kusipäästä, joka on saanut ihmiset henkiseen yhteyteen kanssaan, päässyt huumaavasti samalle aaltopituudelle. Hän kannattelee koulumme sosiaaliverkkoa. Haluan hänestä eroon. Olen jokseenkin aina ollut mystinen ihminen, jotenkin magnetisoiva ja heikkouteni ollut palava sieluni. En ole vieläkään päässyt yli perheväkivallasta jonka koin todella nuorena. Isä vain tuli huoneeseeni, ikäänkuin olisin tehnyt jotain väärin.. Ja otti aina hiuksista kiinni ja joskus repi ihan täysillä voimakkain kiskasuin. Hän läpsi ja löi minua. Äitikin kävi aina välillä kimppuuni. Tämän väkivallan jälkeen isä aina tuli ja kysyi haluanko kaksi euroa, kuin en olisi merkinnyt hänelle helvetin vittuakaan ja hän maksaisi pois tekonsa.. Käytökseni oli outoa ala-asteella ja siksi minua alettiin kiusaamaan, olen aina ollut '' outo '' koska en ole ikinä pystynyt ymmärtämään rakastetusta perheestä tulevaa ihmistä yhtä hyvin. Minulta on ikäänkuin aina ollut jotain piilossa, vaikka olen yrittänyt ymmärtää mitä se on, en ole koskaan onnistunut. Se ei auta asiaa, että tapaan ihmisen joka päivä päivältä yrittää vetää minua helvettiin. Olen pyytänyt apua jopa itse saatanalta ja vain siksi, että hän kiroaisi tämän ihmisen. En ole enään oma itseni, minusta on muuttumassa jotain joksi en halua tulla: Erakoitunut raunioinen, repaleinen sielu ketä ei koskaan saa nähdä päivänvaloa, tuntea omaa arvokkuuttaan ja olla rakastettu. Kenen nimeäkään ei saa sanoa, ellei häntä moiti. Kertokaa minulle, mitä voin tehdä saadakseni itseni takaisin? Koska en pysty tappamaan itseäni, minun pitää jatkaa ja jos en osaa jatkaa, on se turhaa. Olen ajatellut, että tappaisin itseni ja kirjottaisin viestin hänelle ja muille jossa kertoisin totuuden. Uhrautuisin niiden muiden ihmisten puolesta, tekisin hänelle elinikäisen helvetin ja päästäisin irti. En pelkää päästää irti, pelkään vain lapsuuden tunnetta jossa olen eläin pahvilaatikossa.Tämä ihminen on löytänyt itselleen kumppanikseen sielunkumppanin, joka on narsisti myös. He puhuvat minusta selän takana ja yrittävät tuhota minua yhdessä. Mutta minä helvetin onneton en vain osaa.. En osaa elää. Ja jos suoraan sanon, en tiedä miten jatkaa elämässään eteenpäin. Koska olen jumittunut, koska en osaa kuvitella elämääni enään ilman että joku on veitsenä sydämessä. Olen kokenut niin paljon, en koe oikeaksi antaa itselleni anteeksi. Olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä asiat ja toisaalta narsisti vain auttaa minua tietämättään. Hän auttaa minua huomaamaan, että olen oikeasti kaunis. Olen kaunis tunnepuolella, sitä hänellä ei ole. Jos päästäisin hänestä irti, saisin tunteeni takaisin mutta hänellä ei muuttuisi mikään. Hänellä ei ole muuta menetettävää kuin toinen ihminen kilpenään. Olen taktikoinut siten, että olen yksi syy, että olen hänen kanssaan on se että olen kaikkien kanssa väleissä. Että minulla on joitakin kontakteja työelämässä. Haluaisin niin paljon jonkun ihmisen rinnalleni. Niin paljon, että sattuu. Haluaisin jonkun oikeasti rakastavan minua ja sitoutuvan minun kanssani. Kaipaan niin kirpeästi jonkun ihmisen rakkautta, sitä tunnetta mikä minulta ei koskaan kuole. Kiitos jos luit.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä