näkeekö joku aurani?

Hei

minä näen auroja, tunnistan niitä myös tällä tavalla. oletko perillä niiden väreistä itse, niiden tarkoituksista, kun kyselet?

aurasi on violetti, eri sävyt violetista ja liilasta. alapuolella on keltaista ja yläpuolella oranssia. oranssi on älykkyyden väri, oppimisen ja energian. keltainen on elämäniloa, kokeilua ja kaikenlaista.
sinä olet keskellä tätä violetin tulvaa tällä hetkellä, mutta täytyy myös sanoa että auran värit vaihtelevat jokaisella ihmisellä, toki perusväri harvoin muuttuu kokonaan. sinulla se on violetti.

hormoonit ne siellä keikkuvat, olet taas rajapyykissä oman kasvusi kanssa. et ole tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseesi ja syynä on se, että punainen rakkaus on hävyksissä. haluan olla varovainen sanojeni kanssa, mutta lasten isälle on tapahtunut jotakin. sinä kannat suurta vastuuta, aivan itseksesi.

sinulla on sellainen olo, että kaikki turva on kadonnut. sinä et voi nojata kenenkään olkapäähän, olet todellakin yksinäinen. sisältäsi ja sielultasi, sinne sisään ei pääse äiti eikä tyttöystäväkään.
terveytesi ja järkesi ovat hyvät, suo anteeksi maalaistollon sanankäyttö, sinä itse olet kyllä tietoinen paikastasi ja suoritat työsi kuin uskollinen koira.

no puhutaan nyt ihan suoraan. tuo oranssi viittaa ylimpänä värinäsi seksiin, sitä sinä et saa. vaikka saisit kosketuksia ja aktia, et saa sielun täyttävää ilosta huutavaa seksia. siinä se avainkysymys on. se on tärkeää, olet vielä tosi nuori iältäsi.
lapsuudesta jää muistoksi muutama syntymäpäivä, tietyt joulut mummon ja papan kanssa yhdessä juhlien, pari kallista lahjaa ja televisio-ohjelmat. jokin ikävä sairaus tai kuumetauti, yllätykset ja sen sellaista. kukaan meistä ei muista kaikkea, se on elämää suojelevan voiman tarkoitus!
olet ihan hyvä äiti, hellä ja erittäin tunteellinen.

t. Keskiyö

ps. sinulle näkyy asioita kuin maailmankartalla, et ole vain vielä päässyt niihin käsiksi....

Yleistynyt hdistuneisuushäiriö ? googlaa oireet

En aurasta tiedä, lumiaurat on kyllä kesäparkissa tähän aikaan. ;) no juu, anteeksi. Mutta mutta vakavammin vastaan itse asiaan...

Itsekin perheellinen ja useamman lapsen äiti. Väsymys kuuluu arkeen välillä. Se on ihan hyväksyttävää. Kun lapsia hankkii voi varautua siihen että tekemistä riittää ja oma aika on vähissä. Niin se kuuluukin olla. Pikkulapsivaihe on niitä ruuhkavuosia. :) Tämä on vaan väliaikainen elämäntilanne, väliaikainen ja yllättävän nopeasti ohi menevä, ns. "pahin aika" on muutamat ensi vuodet, ja senkin jälkeen tulee välillä kinkkisempiä aikoja mutta kyllä se siitä, anna ajan vähän kulua.

Luulen että väsymys voi tulla arjen ja lastenkasvatuksen "suorittamisesta", itse hairahduin ensin yrittämään olemaan maailman paras superäiti, vähempikin riittää, kun lapset vaan pääsevät ulkoilemaan ja toisten lasten seuraan ja perustarpeet kunnossa.

Jos pahalta tuntuu, kysy neuvolasta apua, pyydä päästä juttelemaan vaikka psykologin kanssa, ei se sinusta mitenkään sairasta tee, pikemminkin voi tehdä ihan hyvää. Puhuminen jonkun kanssa auttoi itseäni vaikeassa paikassa, vaikka ennakkoasenteena ajattelin ettei siitä mitään hyötyä ole.

Kun pienet menevät kouluun, alkavat omat menot vuosi vuodelta lisääntyä eikä meitä vanhempia tarvita enää niin täysipäiväisesti. Superäiti ei tarvitse olla, lapset kasvavat kyllä kun perustarpeista ja turvallisuudesta on huolehdittu, hellyyttä, syliä ja haleja unohtamatta, ei lasta tarvitse mielestäni mitenkään sparrata ja yrittää kehittää jatkuvasti, eikä ainakaan vertaillen muiden lapsiin.

Elämän ja maailman ihmeiden ja seikkailuiden löytämisen mahdollistaminen riittää. Antaa lapsen "löytää maailma". :) Siis että lapsi pääsee ulos ja saa itse tutkia maailmaa niin että aikuinen vähän katsoo perään ettei mitään satu, oli se sitten leikkipuistossa yhdessä muiden ikäistensä kanssa tai arkisissa askareissa, kaupassa, pankissa, ym. kun aikuinen hoitaa välillä tarvittavia asioita. Kun kokemuksia on vaihdellen, lapsi saa jo tarpeeksi tarvittavia kokemuksia kasvaakseen ymmärtäväksi aikuiseksi ja hyvän lapsuuden.

Tehkää joka päivä vähän jotain erilaista niin homma ei muutu tylsäksi kuin armeijassa. Mene toiseen leikkipuistoon, vie lapset uuteen kahvilaan, eläinpuistoon tai museoon (vaikka vähän meluaisivatkin) tai jonnekin mistä saat seuraa, mll:n kerhoon tai kirkon kerhoon. Vertaistuki on ihan ykkönen jaksamisessa. itsellä vertaistuki on nykyisellään tosi vähissä ja huomaan sen omassa jaksamisessa. Lapsiperheaiheiset blogitkin on hyvä juttu, kohottavat mieltä toisinaan ja näkee että muilla on samanlaisia ongelmia. Mutta kannattaa lukea iltaisin ettei jää päivisin niihin jumiin. :D

Kiellä vain se mikä on suoraan vaarallista lapselle. Höllennä kuria, hassuttele, tekee arjesta mukavampaa. Vaihda ei-sana odota-sanaan aina kun mahdollista, meillä kaikenlaiset kiukuttelut jäi tällä vähemmälle. Jos on pakko kieltää, muistutan pieniä että tiedän että osaatte käyttäytyä viisaasti ja tyynesti, rauhallisesti ja järkevästi (se on parempi vaihtoehto kuin että pyytäisi olemaan kiltisti), tai kysyn että käyttäydytkö nyt ihan miten sattuu? Se saa lapsen itse huomioimaan omaa käytöstään. :)

Suosittelelisin oman ajan hommaamista/lisäämistä. Niin että joku katsoo pari tuntia lapsiasi ja saat täysin vapaasti tehdä juuri mitä itseäsi huvittaa, ajatella hetken vain itseäsi. Käy leffassa, kahvilla, liikunta on itsestä yksi paras vaihtoehdoista, välillä ei jaksaisi mutta liikuntarääkin jälkeen tuntuu että on todella tehnyt jotain, ja saanut omaa aikaa.

Kun lapset on syötetty, potatettu, ym. lue itse vähän aikaa rauhassa lehteä, tai meikkaa vähän omaksi iloksesi, laita tukkaa, tms. ja pyydä lapsia leikkimään hetken keskenään. Vähän aikaa rutistuaan ja kun et kiinnitä huomiota, lopettavat vähitellen rutinan ja keksivät itse tekemistä. Itsensä unohtaminen lapsiperheruljanssin keskellä voi tehdä masentuneeksi tai uupuneeksi (tiedän, olen kokeillut).

Mutta tärkeimpänä ehkä, menkää ulos, ihmisten ilmoille. Rupattele vähän jokaisen mahdollisuuden tullen muille ihmisille, oli se sitten vaikka kaupan kassa ja aiheen hyvä sää. ajattele positiivisia ajatuksia, odota hyviä asioita tulevalta (vaikket uskoisikaan aina niihin), unelmoi. ;) lue esim. kirja the secret - salaisuus, siinä on hyviä juttuja jotka ovat itseä auttaneet tosi paljon. :) Samoin kuinka kasvattaa bebe, jossa on hyviä vinkkejä lapsiperhearkeen.

Täällä linkki jossa lisää The secret - salaisuus - kirjasta:

http://www.thesecret.tv/

Jos enklanninkieli ei suju tarpeeksi hyvin, esim. google translatoriin (http://translate.google.com) tekstinpätkä ja kääntäen englannista suomeksi.

Jaksuja sinulle, samanlaisessa veneessä ollaan kaikki vanhemmat, usko tai älä. :)