MISTÄ TUNTEE HARHAOPIN?
Me elämme totisesti sekavaa aikaa. Jo kirkon sisälläkin on monenlaisia käsityksiä, näkemyksiä
ja oppeja. Puhumattakaan sitten muusta maailmasta. Ei ihme, että monet kristityt ovat
hämmentyneitä ja sekaisin? Mitä tässä pitäisi uskoa? Kuka tai mikä on oikeassa? Tai onko
kukaan? Onko kaikki vain suhteellista? Onko vain hyväksyttävä se, että totuuksia on monta,
myös kirkossa? Vai onko meillä keinoja erottaa oikea opetus väärästä? Mistä tuntee harhaopin?
Monta kertaa olen kuullut uskovilta sellaisen vastauksen, että meidän tulee rukoilla
seurakunnalle henkien erottamisen armolahjaa. Se on aivan oikein. Mutta uskon, että henkien
erottamisessakin voidaan käyttää tiettyjä välineitä. Pyhä Henki ei osoita meille totuutta ja
valhetta ikään kuin suoraan taivaasta, tai jotenkin sydämen puheena, vaan Pyhällä Hengellä
on välineet näyttää meille, mikä on harhaa ja mikä on Hänestä.
Nyt varmaan jo ymmärrätte, että puhun Raamatusta. Ilman Raamattua on mieletöntä edes pohtia
sitä, mikä on oikein tai väärin. Meille kristityille Raamattu on tärkein, ja viime kädessä
ainoa väline totuuden ja harhan erottamiseen. Siksi me voimme suoralta kädeltä sanoa, että
ne, jotka eivät pidä Raamattua auktoriteettina, ovat harhaoppisia. Jeesushan sanoi
“sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17). Jumalan sana on totuus. Sen avulla me voimme vain
selvittää, mikä on harhaoppia.
Muut uskonnot, Raamatun arvovallan kieltävät kristilliset lahkot ja liberaaliteologiasta
nousevat opetukset ovat siis jo lähtökohdissaan harhaoppeja. Totuus edellyttää Raamatun
asettamista ainoaksi lähteeksi.
Hyvin äkkiä me joudumme kuitenkin ongelmiin myös Raamatun kanssa. Liikkeellä on monenlaista
opetusta, jota väitetään “raamatulliseksi”. Joku sanoo, että on raamatullista kastaa
vain aikuisia. Joku sanoo, että on raamatullista viettää sapattia. Joku sanoo, että on raamatullista,
että homoja vihitään avioliittoon jne.
Usein Raamattua ei kuitenkaan lueta kokonaisuutena, Jumalan täydellisenä ilmoituksena.
Sieltä vain poimitaan jokin yksityiskohta, ja rakennetaan sen ympärille uusi kirkkokunta.
Helluntailaisuudessa on tapahtunut juuri näin. Pyhällä Hengellä täyttyminen, henkikaste
nostetaan keskukseksi, joka kumoaa vuosituhantisen opetuksen Pyhästä Hengestä. Tällöin
Raamatun kokonaisilmoitus kärsii.
Harhaoppisia ovat siis ne, jotka eivät ota vastaan Jumalan kokonaisilmoitusta Raamatussa,
vaan ylikorostavat joitakin opinkohtia.
Petri Hiltunen
Me elämme totisesti sekavaa aikaa. Jo kirkon sisälläkin on monenlaisia käsityksiä, näkemyksiä
ja oppeja. Puhumattakaan sitten muusta maailmasta. Ei ihme, että monet kristityt ovat
hämmentyneitä ja sekaisin? Mitä tässä pitäisi uskoa? Kuka tai mikä on oikeassa? Tai onko
kukaan? Onko kaikki vain suhteellista? Onko vain hyväksyttävä se, että totuuksia on monta,
myös kirkossa? Vai onko meillä keinoja erottaa oikea opetus väärästä? Mistä tuntee harhaopin?
Monta kertaa olen kuullut uskovilta sellaisen vastauksen, että meidän tulee rukoilla
seurakunnalle henkien erottamisen armolahjaa. Se on aivan oikein. Mutta uskon, että henkien
erottamisessakin voidaan käyttää tiettyjä välineitä. Pyhä Henki ei osoita meille totuutta ja
valhetta ikään kuin suoraan taivaasta, tai jotenkin sydämen puheena, vaan Pyhällä Hengellä
on välineet näyttää meille, mikä on harhaa ja mikä on Hänestä.
Nyt varmaan jo ymmärrätte, että puhun Raamatusta. Ilman Raamattua on mieletöntä edes pohtia
sitä, mikä on oikein tai väärin. Meille kristityille Raamattu on tärkein, ja viime kädessä
ainoa väline totuuden ja harhan erottamiseen. Siksi me voimme suoralta kädeltä sanoa, että
ne, jotka eivät pidä Raamattua auktoriteettina, ovat harhaoppisia. Jeesushan sanoi
“sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17). Jumalan sana on totuus. Sen avulla me voimme vain
selvittää, mikä on harhaoppia.
Muut uskonnot, Raamatun arvovallan kieltävät kristilliset lahkot ja liberaaliteologiasta
nousevat opetukset ovat siis jo lähtökohdissaan harhaoppeja. Totuus edellyttää Raamatun
asettamista ainoaksi lähteeksi.
Hyvin äkkiä me joudumme kuitenkin ongelmiin myös Raamatun kanssa. Liikkeellä on monenlaista
opetusta, jota väitetään “raamatulliseksi”. Joku sanoo, että on raamatullista kastaa
vain aikuisia. Joku sanoo, että on raamatullista viettää sapattia. Joku sanoo, että on raamatullista,
että homoja vihitään avioliittoon jne.
Usein Raamattua ei kuitenkaan lueta kokonaisuutena, Jumalan täydellisenä ilmoituksena.
Sieltä vain poimitaan jokin yksityiskohta, ja rakennetaan sen ympärille uusi kirkkokunta.
Helluntailaisuudessa on tapahtunut juuri näin. Pyhällä Hengellä täyttyminen, henkikaste
nostetaan keskukseksi, joka kumoaa vuosituhantisen opetuksen Pyhästä Hengestä. Tällöin
Raamatun kokonaisilmoitus kärsii.
Harhaoppisia ovat siis ne, jotka eivät ota vastaan Jumalan kokonaisilmoitusta Raamatussa,
vaan ylikorostavat joitakin opinkohtia.
Petri Hiltunen
Vastaukset 20
Vanhimmat
Toki moniin yksittäisiin kysymyksiin löytyy Raamatusta suoria vastauksia. Joitakin harhoja
voidaan torjua jonkun yhden jakeenkin perusteella. Vaikkapa se sitkeä harha, että Jeesus oli
oikeastaan vain Jumala, joka käväisi maan päällä, oli jonkinlainen henkiolento, ilman ihmisen
raadollisuutta. 1. Joh. 4:3 sanotaan: “Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen (lihaan
tulleena, kuten edellisessä jakeessa sanotaan), ei ole Jumalasta”. Ilman ihmiseksi syntynyttä,
tosi ihmistä, Jeesusta, ei voi ajatellakaan pelastusta kristillisessä mielessä.
Totuuden löytäminen vaatiikin syvällistä paneutumista Jumalan sanaan. Se vaatii sitä, että
rukoillen pyydetään Pyhää Henkeä kirkastamaan meille sanaa. Tämä on niin vaativa asia,
että yhden ihmisen kohdalla se on oikeastaan mahdotonta. Meillä ei kenelläkään ole yksin
kykyä vastaanottaa tai käsittää Jumalan salaisuuksia. Siksi Pyhä Henki on uskonutkin totuuden
Kristuksen Kirkon haltuun. Totuus on siis yhteisöllinen ei yksityinen asia, niin kuin
nykyaikana niin helposti ajatellaan: “Mun mielestä tää on näin”, “Mä en voi hyväksyä tollasia
oppeja”, “Mun Jumala ei ole ahdasmielinen”.
Raamattu on ehdoton auktoriteetti, niin kuin jo sanoin. Mutta Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan
Kristuksen ruumista, seurakuntaa. “Jumalan seurakunta on totuuden pylväs ja perustus”,
sanoo apostoli Paavali Timoteukselle (1. Tim. 3:15).
Voidaan sanoa, että totuus on “katolista” eli yleistä tai yhteistä. Totuus on annettu koko Kristuksen
tosi kirkolle. Voidaan sanoa, että totta on se, mitä kristityt ovat “aina ja kaikkialla
uskoneet”. Jos joku yrittää väittää totuudeksi jotain sellaista, jota kristityt eivät ole aina ja
kaikkialla uskoneet ja opettaneet, hän on tuomassa kirkkoon harhaa. Tällaisia harhoja ovat
selvästi esim. ylöstempausoppi tai naispappeus tai homoparin siunaaminen, koska näin kirkko
ei ole aina ja kaikkialla opettanut. Ne ovat moderneja uutuuksia, jotka vääristävät totuuden.
Totuuden saavuttamiseksi Kristus on “antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja
evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat … sitten me pääsemme yhteen ja samaan
uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen … emmekä ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat
kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä … Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta …”
jne (Ef. 4:11-15). Vapahtaja asetti siis kirkkoonsa totuuden opettajat, saarnaviran haltijat,
jotta seurakunta pääsisi totuuteen ja pysyisi siinä. Näin on tänäänkin, vaikka väärät opettajat
pyrkivät hämärtämään tämän Kristuksen antaman tehtävän.
Koska Raamatusta oli jo ensimmäisinä vuosisatoina liikkeellä monenlaisia käsityksiä, kutsuttiin
koolle koko kristikunnan yhteisiä kirkolliskokouksia. Niissä pyydettiin Pyhän Hengen
johdatusta, jotta voitaisiin kiteyttää se, mikä on Raamatun totuus. Näiden seitsemän
ekumeenisen kirkolliskokouksen työskentelystä syntyivät Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus
(se, jonka luemme aina Luther-säätiön messuissa) ja apostolinen uskontunnustus
(joka on alun perin kasteeseen liittyvä tunnustus). Näiden lisäksi hyväksyttiin nk. Athanasiuksen
uskontunnustus sitovaksi ja velvoittavaksi Raamatun selittäjäksi. - Niissä ei ole mitään
sellaista, mikä ei ole peräisin Raamatusta.
Petri Hiltunen
Uskontunnustukset ovat syntyneet juuri sellaisessa tilanteessa, jota me tänään olemme täällä
pohtimassa. Kun monenlaiset opit törmäsivät toisiinsa, tuli tärkeäksi määritellä, mikä on
totta, mikä harhaa. Uskontunnustukset ovat syntyneet juuri harhaoppien tunnistamiseksi ja
hylkäämiseksi.
Huomatkaa, että niilläkin, jotka eivät arvosta uskontunnustuksia, on itsellään jokin tunnustus,
jokin oppi. Joku voi väittää sitoutuvansa vain Raamattuun, mutta hänelläkin on jokin oppi,
vaikka hän ei lausuisi sitä ääneen. Vaikkapa oppi henkikasteesta tai uudestisyntymisestä.
Uskontunnustusten avulla tosi kirkko pystyi torjumaan gnostilaisuuden, donatolaisuuden,
monofysiitit, manikealaiset, doketistit, eboniitit, areiolaiset ja monet muut harhaopit. Mm
areiolaisuus oli vaarassa saada valtaansa koko kristikunnan 300-luvulla.
Areiolaisuuden mukaan Jeesus ei ollut suinkaan Isän vertainen, eikä missään tapauksessa
samaa olemusta kuin Isä. Eikä Jeesus muka ollut syntyisin Isästä. Tätä harhaa vastaan meillä
edelleenkin luetaan kirkoissa, että Jeesus on “samaa olemusta kuin Isä” ja hän on “Isästä, ennen
aikojen alkua syntynyt”. Jos areiolaisuus olisi voittanut, ei Jeesuksella olisi sitä asemaa,
joka hänelle Jumalan Poikana kuuluu. Me tuskin ymmärrämme, kuinka ratkaisevassa asemassa
uskontunnustukset ovat olleet raamatullisen kristillisyyden säilymisessä.
Kaikki oikeaoppiset kirkot maailmassa ovat sitoutuneet näihin kolmeen uskontunnustukseen.
Niissä on ilmaistu se minimi, se vähimmäisoppi, jonka perusteella jotakin ihmistä tai kirkkokuntaa
voidaan pitää kristillisenä ja raamatullisena.
Sitä murheellisempaa on huomata, ettei uskontunnustuksille enää anneta sitä arvoa, joka
niille kuuluu. Kouvolan entinen lääninrovasti kertoi minulle, että hänen rovastikuntaansa
tulleet uudet papit kiertelivät ja kaartelivat, kun hän kysyi, pitävätkö he uskontunnustuksia
totena. Joku selitti, että ne kuuluivat antiikin maailmaan, joka väitti, että ne ovat vain kaunokirjallisuutta
tai runoutta, joku olisi halunnut ajanmukaistaa uskontunnustukset.
Samoinhan todettiin Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksessa “Uskonko niin kuin opetan?”
vuodelta 2004. Seurakuntien työntekijöiltä kysyttiin uskoa yhteentoista uskonkohtaan, joista
suurin osa liittyi uskontunnustuksiin. Vain 47 % työntekijöistä oli valmis varauksetta hyväksymään
kaikki kohdat.
Kuitenkin vanhat harhaopit nostavat aina uudelleen päätään. Vaikkapa siinä “Mitä uskoa”
-ohjelmasarjassa me saimme kuulla monenmonta vanhaa harhaa. Vaikkapa teol. tri Kari
Kuula opetti televisiossa, että kuoleman jälkeen Jumala vielä suostuttelee sieluja puolelleen.
Ja voi olla, että kaikki lopulta pääsevät taivaaseen. Tällainen apokatastasis-oppi riivasi
jo varhaiskirkkoa ensimmäisten vuosisatojen aikana. Kerta toisensa jälkeen se on osoitettu
epäraamatulliseksi, mutta aina se vain nostaa päätään. Eikö riitä, että Athanasiuksen uskontunnustuksessa
sanotaan, että “hänen (siis Kristuksen) tullessaan kaikkien ihmisten on
noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet
Petri Hiltunen
Kolme uskontunnustusta sisältyvät myös Luterilaisiin tunnustuskirjoihin, joihin me myös
olemme sitoutuneet. Nämä luterilaiset tunnustukset eivät pyrkineet sanomaan mitään uutta
vaan ainoastaan määrittelemään Raamatun totuuden suhteessa harhaoppeihin. Augsburgin
tunnustuksessa sanotaankin, että se on vain “opin yhteenveto, jossa ei voida havaita mitään,
mikä olisi vastoin Raamattua ja katolista tai roomalaista kirkkoa”. Luterilaisuus ei ole siis
mikään uusi oppi, vaan se vain jatkaa apostolien opettamaan raamatullista uskoa. Se haluaa
opettaa niin kuin kristityt aina ja kaikkialla ovat uskoneet ja opettaneet. Roomalaiskatolinen
kirkko oli keskiajan kuluessa luopunut tästä Raamatun mukaisesta opetuksesta ja kehittänyt
omia erityisoppejaan Mariasta, pyhimyksistä, messu-uhrista, aneista, pyhiinvaelluksesta,
kiirastulesta jne. - Valitettavasti ei nyt ole aikaa enempää paneutua luterilaisiin tunnustuskirjoihin.
Sanonpa vain, että jos edes papit olisivat lukeneet luterilaiset tunnustuskirjat, meillä
olisi huomattavasti vähemmän epäselvää ja harhaista opetusta seurakunnissa.
Tässä on nyt siis lueteltu ne välineet, joiden avulla meidän useimmiten on mahdollista tunnistaa
harhaopit harhaopeiksi. Pohjimmiltaan siis vain Raamattu, mutta sitä selittävät oikein
kolme uskontunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Valitettavasti näitä aseita käytetään
liian vähän ja ne pääsevät usein tylsymään.
Petri Hiltunen
2. KUINKA USKONTUNNUSTUKSET AUTTAVAT MEITÄ TUNNISTAMAAN
HARHAOPIT?
Jo uskontunnustusten rakenne kertoo meille, mistä aidossa kristillisessä uskossa on kysymys.
Kaikki uskontunnustuksen jakaantuvat näet kolmeen osaan, joissa käsitellään Isää, Poikaa ja
Pyhää Henkeä. Näin jo lähtökohdissaan osoitetaan, että oikea usko on uskoa Kolmiyhteiseen
Jumalaan. Jumalaan, jolla on yksi olemus, mutta kolme persoonaa.
Näin harhaoppeja ovat kaikki ne uskonnot, jotka hylkäävät kolminaisuusopin. Siis kaikki
pakanauskonnot, mutta myös eräät suuntaukset, jotka kyllä väittävät olevansa kristillisiä,
kuten Jehovan todistajat ja mormonit.
Mutta uskontunnustukset osoittavat myös nk. kristikunnan sisäpuolelle. Kristillisen kirkkokunnan
nimellä kulkee sellaisiakin, joissa Jumalan pyhää kolminaisuutta ei opeteta tasapainoisesti
ja puhtaasti. Nykyään kansan parissa on paljon uskonnollisuutta, jossa puhutaan
lähes pelkästään Taivaan Isästä, ei Jeesuksesta, eikä Pyhästä Hengestä. Se ei ole vielä kristinuskoa.
Toisella laidalla ovat sitten äärikarismaattiset suuntaukset, joissa Pyhälle Hengelle suunnataan
suurin huomio. Rukoillaan ja palvotaan Pyhää Henkeä, huudetaan Häntä avuksi, jopa
käsketään Häntä laskeutumaan. Kuitenkin Raamatussa Pyhä Henki ei saa ollenkaan tällaista
huomiota. Hän on kuin “arka lintu, joka laskeutuu Karitsan ylle”. Huomio Uudessa testamentissa
on täysin Kristuksessa ja Hänen työssään. Pyhä Henkikin vain kirkastaa Kristusta.
Siksi Pyhää Henkeä korostettaessa on suuri vaara mennä harhaan raamatullisesta kristinuskosta.
Ajaudutaan hurmahenkisyyteen, jossa Jumalan sana, sakramentit, virka ja
muut olennaiset asiat sivuutetaan. Jää vain yksilön kokemus.
Petri Hiltunen
Toiseksi uskontunnustuksista näkee sen uskon totuuden, että Jumala on kaiken Luoja. Kaikki
näkyvä ja näkymätön on lähtöisin hänestä. Luomisen kiistäminen on siis selkeä harha. Siitä,
kuinka luominen on tapahtunut ja kuinka luomiskertomus käytännössä tulkitaan, voi toki
esiintyä vaihtelua. Luomisuskon hylkääminen johtaa hyvin äkkiä sellaisiin harhoihin kuin
miehen ja naisen suhteen vääristymiseen (naispappeus, homoseksuaalisuus) sekä mm. rotujen
epätasa-arvoon, rasismiin.
Kolmanneksi uskontunnustuksissa sitoudutaan Jeesusta koskeviin historiallisiin tosiasioihin,
ei vain joihinkin yleviin henkisiin periaatteisiin. Jeesus on todella syntynyt neitsyestä, todella
ristiinnaulittu, todella ylösnoussut, todella taivaaseen astunut, todella Isän oikealla puolella,
todella tulossa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Kun past. Markku Suokonautio sanoo, että “Jeesus ei ruumiillisesti noussut kuolleista,
vaan kyseessä on symbolinen myytti”, niin hän on selkeästi astunut kristinuskon ulkopuolelle.
Raamattuhan selvästi opettaa: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja
sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9).
Ylösnousemuksen historiallisuuden kieltäjä ei siis pelastu!
Historiallisten tosiasioiden kieltäminen kuuluu nykyisin liberaalin teologian ohjelmaan. Juuri
näistä harhoista on eniten valitettu tuomiokapituleihin, mutta lähes poikkeuksetta on papit
vapautettu syytteistä. Esim. neitseestäsyntymistä ei kapitulien mukaan tarvitse pitää todella
tapahtuneena asiana. - Näin olemme hyvin lähellä tilannetta, että Suomen ev.-lut. kirkko jo
virallisen päätöksenteon tasolla luopuu uskontunnustuksestaan. Ei ehkä periaatteessa, mutta
käytännössä.
On syytä palauttaa mieliin Franz Pieperin määritelmä: “Kirkkokunnan luonnetta ei ratkaise
‘virallinen’ oppi, jota siinä opetetaan vaan se oppi, mikä siinä todellisuudessa on käytännössä”
(siis saarnatuoleissa) … Kirkkokunta ei menetä oikeauskoista luonnettaan siinä
tilapäisesti ilmenevien harhaoppien johdosta. … Oikeaoppisen määreen kirkko menettää
vasta silloin, kun se ei enää menettele Room. 16:17 mukaisesti eikä siis nuhtele siinä ilmenevää
harhaa ja lopulta poista sitä keskuudestaan, vaan antaa sen elää rauhassa ja näin tosiasiassa
myöntää sille yhtäläisen oikeutuksen totuuden rinnalle”. Jokainen voi tiedotusvälineitä
seuraamalla todeta, ollaanko Suomen kirkossa jo tässä tilanteessa. Harhan salliva joutuu itse
harhaan. Vähäinenkin hapate hapattaa koko taikinan.
Neljäntenä kokonaisuutena puhutaan uskontunnustuksissa Pyhästä Hengestä ja Hänen
työstään. Siitä vielä lopuksi muutama näkökulma:
“Me uskomme Pyhään Henkeen … joka on puhunut profeettojen kautta“. Tämähän on
johdettu 2. Piet 1:21:stä: “Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta,
vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet
Petri Hiltunen
Raamattu on siis kokonaisuutena Pyhän Hengen inspiroima, Hengen johtamien ihmisten
kirjoittama. Raamatusta ei sen tähden voi jättää pois mitään. Sitä ei myöskään voi tulkita
mieleisellään tavalla. Kaikella Raamatussa on jokin tarkoitus, myös meille käsittämättömillä
kohdilla.
Suurin osa harhaopeista johtuu tämän keskeisen uskonkohdan sivuuttamisesta: Pyhä Henki
on puhunut profeettojen (ja apostolien) kautta. Se on meille sitovaa ja velvoittavaa.
“Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.
Kasteita ei siis voi kristillisen uskon mukaan olla monta. Uudestikastaminen on Raamatun
vastaista: “Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5).
Ja mikä onkaan kasteen sisältö: syntien anteeksisaaminen, ja sitä kautta uusi elämä Jumalan
lapsena. Kaste ei siis ole kuuliaisuuden askel tai uskon tunnustamista. Uskontunnustukset
määrittelevät kasteen sisällöksi nimenomaan syntien anteeksisaamisen. Tämä perustuu
Raamatun opetukseen: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen … Teitä tämä
lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne.” (Ap.t. 2:38) tai “Huuda avuksi hänen nimeään,
nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois” (Ap.t. 22:16).
Ja vielä yksi kohta Nikean tunnustuksesta:
“Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon”, joka on Pyhän Hengen työtä.
Petri Hiltunen
Maailmassa on siis vain yksi Kirkko, yksi Kristuksen ruumis. Me emme kuitenkaan ajattele
ainoastaan niin, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat tuon ruumiin jäseniä. Siis että kyseessä
on vain jonkinlainen näkymätön uskon yhteys. Tällainen ajattelutapa on monin paikoin tehnyt
näkyvän kirkon ja seurakuntayhteyden tarpeettomiksi. Ja niin uskovat jäävät yksinäisiksi,
vain oman uskomisensa varaan. Tämä on vaarallinen harha.
On riemullista saada tunnustautua yhteen, pyhään, yhteiseen (eli katoliseen) ja apostoliseen
kirkkoon. Se ei ole vain jotain näkymätöntä vaan se piirtyy esiin tässä maailmassa. Kaikkialla
siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan, siellä
on pyhien yhteisö, Kristuksen tosi kirkko.
Siksi me saamme täällä yhteisössä iloita, että me saamme olla tässä yhdessä, pyhässä, yhteisessä
ja apostolisessa kirkossa. Ei niin, että vain ME olisimme tuo kirkko. Mutta me
olemme osa tuota kirkkoa. Hienosti sanottua: tuo Kristuksen kirkko toteutuu tai realisoituu
tässä jumalanpalvelusyhteisössä. Täällä on kaikki se, mikä tekee kirkosta kirkon.
Tämä ei ole meille ylpeilyn asia, niin että voisimme asettua toisten yläpuolelle. Meidän ei
pidä ajatella, että “me olemme oikeaoppisia”, “meillä on kirkko”, muut ovat väärässä. Tällä
tavoin me asettuisimme toisten yläpuolelle, tuomitsisimme toiset, olisimme kovia heitä kohtaan
ja tulisimme omavanhurskaiksi.
Petri Hiltunen
YHTEENVETO:
1. Jumalan sana on ainoa keino totuuden ja harhan erottamiseksi
2. Totuus on annettu Kristuksen tosi Kirkon talletettavaksi
3. Kirkon opetusviran tehtävä on saattaa seurakunta totuuteen
4. Uskontunnustuksiin ja tunnustuskirjoihin on kiteytetty Raamatun totuus harhaoppien torjumiseksi.
5. Uskontunnustusten sisältönä on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka persoonien tulee
olla tasapainossa julistuksessa ja elämässä.
6. Jumala Luojana on luovuttamaton lähtökohta
7. Jeesuksen elämän historialliset tapahtumat ovat uskon perusta
8. Pyhän Hengen työ toteutuu Kirkossa sanan ja sakramenttien välityksellä
Petri Hiltunen
Kiitos saarelmalle tästä Petrin tekstistä. (Meillä onkin jo kokoelma Petrijä ja Pettereitä) ihan kiva.
Mitä ajatuksia tämän Petrin kirjoitus herätti: Siinä oli paljon hyvää asiaa, mutta kuten kirjoittaja itsekin sanoo, vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Niin traagista kuin se onkin, on harhaopin varoittaja omaksunut monta harhaa oppiinsa itse, eikä ole omaa ohjettaan raamattuun pitäytymisessä noudattanut. :(((
Ensimmäinen harha on tyypillinen katolisen kirkon aloittama ja luterilaisen jatkama: Harhaluulo kasteessa saatavasta Pyhästä Hengestä ja kasteessa saatavasta syntien anteeksiannosta.
Kumpaakaan eivät apostolit opettaneet. Pyhä Henki tuli raamatussa joko ennen tai jälkeen kasteen ihmisiin. Synnit saa raamatun mukaan anteeksi vain ja ainostaan ja yksinomaan uskomalla omalle kohdalleen Jeesuksen ristillä vuotaneen sovintoveren puhdistus. Vain veri voi sovittaa synnit.
Pyhän Hengen henkilökohtainen tunteminen puuttuu myöskin kirjoittajalta. Hän ei ole kokenut itse sitä kuinka Pyhä Henki avaa sanaa ja opettaa kaikista parhaiten. Hän tarvitsee "oikealla tiellä" pysyäkseen ja "totuuden" tunteakseen kirkon eri uskontunnustuksia, jotka itsessään sisältävät harhaopin.
Olen sen verran tutustunut Luther säätiön opetuksiin ja henkeen, että sanon vain välttyäkseni haukkumasta: Kierrän kaukaa!
Liberaaliteologeista ihan oikeita havaintoja, jos ei lueta syyksi sitä, etteivät uskoneet uskontunnustukiin. (jotka siis sisälsivät vakavat oppiharhat itsessään)
Sitä samaa kirkon valtaa jakaa Pyhää Henkeä sakramentin (kasteen) kautta opetti, eli muka jokainen vauva saa Pyhän Hengen ja synnit anteeksi kasteessa. Mikäpäs siinä, JOS raamattu niin opettaisi, että se olisi ihmisten jaettavissa... MUTTA kun ei opeta niin ei.
Seurakunnan ylösotto tapahtuu RAAMATUN mukaan ennen vihan aikaa. Tässä taas silkkaa tietämättömyyttä. (Olisipa mukava esitää hänelle muutama raamatunpaikka ja kysyä kuinka hän ne mahtaa käsittää)
Vai että maailmankaikkeuden suurin ja mahtavin voima Jumalan Pyhä Henki olisi vain kuin arkana karistan päälle laskeutuva????????? Kannattaisi miettiä kuinka täydellinen mutos tuli arkoihin Jeesuksen jättämiin pelokkaisiin opetuslapsiin kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin. Ja mikä herätys!!!!!!!!
Ja millahän voimalla Pietari sanoi rammalle nouse ja käy ja rampa hyppäsi juoksemaaan? Puhumattakaan muista ihmeistä.
Lopuksi kysyn, oletko saarelma itse tuon Luther säätiön jäsen?
Entinen Valkealan kirkkoherra Petri Hiltunen on nykyisin Luther Säätiön Lähetyshiippakuntaan kuuluvan Paulus-yhteisön pappi.
http://www.luthersaatio.fi/paulus
2003
Keväällä Valkealan kirkkoherra Petri Hiltusen viranhoidosta valitetaan Mikkelin tuomiokapituliin. Tuomiokapituli toteaa, että vaikka Hiltusella on vallitsevasta virkakäytännöstä poikkeava vakaumus, hänellä ei toimiessaan Valkealan seurakunnan kirkkoherrana ole oikeutta kieltäytyä yhteistyöstä alaisuudessaan olevan naispapin kanssa. Tuomiokapitulin tekemissä selvityksissä ei kuitenkaan ilmene mitään, mikä vaatisi rangaistusta tai lisätutkintaa. Tuomiokapituli päätyy antamaan pastoraalista ohjantaa. Myöhemmin Hiltunen siirtyy Luther-säätiön palvelukseen.
Suomen ev.lut. kirkon sivu naisppaeusasian vaiheista
http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/71A9B103AAC2EC5CC2257376001F997C?OpenDocument&lang=FI
Minna Lehrbäck sai valmiiksi heinäkuussa 2008 Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella pro-gradu tutkielman aiheena
Julkisuuskuvan retoriikka. Kirkkoherra Petri Hiltusen asemointi naispappeuskiistassa Kouvolan Sanomissa.
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03327.pdf
Käsittääkseni saarelma
Tarkoitus oli juuri harhojen paljastaminen Hiltusen avulla. Tänne suoltuu vauhdilla kaikenlaista alkukirkolle ja kristinopille vierasta opetusta.
Kehoitankin jokaista, joka arvostaa tuhatvuotista kristinuskoa ja uskontunnustuksia osallistumaan talkoisiin.
Siis pidät Hiltusen opetuksia raamatullisena?
MInä enpaljoa papeista ja heidän puheistan ole kiinostunut.
viimeinen kohtaaminen tämän Jumalanmieliharmien kanssa oli läheiseni hautajaisissa jossa tämä taivasportinvartija odotutti itseään kun saattoväki ja vainaja seisoivat tuulessa hautausmaan kappelin kupeessa.
Odotus oli hyvin perusteltua, kun piti viimesetkin savut saaha nortista sisuksiin "Hengen temppelin" valaistukseksi ennen tavanomaisia tarinoita kirjasta luettuna.
Huh...puistattaa vieläkin tämä batman viitassaan edustamassa sitä vauvakasteen pyhien joukkoa.
Heh juu, minua huvitti tuo sinun Batmanviitainen tupakoiva esikoslestadiolaispappi.
Kyllä siinä Herra päätti rangaista saattoväkeä tuulen tuiskeessa.
No minulla on toiselainen käsitys hautausta suorittavasta"taivaan portin vartijasta"
Ne hautaustilaisuuksissa missä minä olen ollut läsnä. On ollut siunaava pappi mies tai nainen. He ovat hyvin saattoväkeä lohduttavia ja suruun osanottavia. Mutta he jos tupakoivat tekevät sen "tupakkahuoneessa", eikä siunauskappelin nurkalla.
Kiitos avaajallen selkeästä ja raamatullisesta opetuksesta jota Hiltunen edustaa.
Olen kuunnellut Luthersäätiön opetuksia, eikä niissä ole mitään raamatun vastaista.
En lue mitään Saaran kopioita, koska hän edustaa juuri tuota harhaopetusta, josta Hiltunen tarkoin selittää.
Suosittelen pitäytymistä uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin, jotka pitäytyvät raamattuun ja alkuseurakuntaan. Jumala onkin sanansa varjellut monista eksytyksen hengistä ja varjelee ajan loppuun asti.
Siinä tapauksessa et ole tainnut sanaa lukeakaan, kun et ristiriitoja huomaa! Mutta ole toki huoleti, vasta Jeesuksen tullessa joudut totuuden kohtaamaan.
Ehkä tämä kysymys olisi tarpeen kireyttää mahdollisimman lyhyeen muotoon.
Vastaus avaajan kysymykseen kuuluu seuraavasti. Ihminen rakentaa autuutensa toivon johonkin muuhun, - KUIN YKSIN KRISTUKSEEN.
Sana - yksin - on oleellinen.
Kaiken hengellisiä maailman haihattelijoita on kyllä pilvin pimerin, jotka "Jesse" kaverin kanssa yhdessä "hengstä" pulleiksi sammakoiksi turvonneina, pakertavat kukin omilla tavoillaan autuuttaan.
Tämä synkretismi on harhaoppia. Ihmisen on luovuttava kaikesta mitä hänellä on ja alistettava koko elämänsä Jeesuksen hallintaan. Se tekee kipeää tulla pieneksi, koska ihminen haluaa aina olla jotakin hyvin suurta, mieluummin muista riippumaton eikä kenellekään aliteisessa asemassa. Ihminen siis haluaa olla Jumalan kaltainen, tätä syntiä kutsutaan ylpeydeksi. Ylpeys on siitä kamala synti, että sitä on vaikea havaita itsessään, monesti se muuntautuu nöyryyden ja kuuliaisuuden perikuvaksi.
Siunausta sunnuntaiaamuun....
Siksi jokaisen on hyvä tutkistella itseään Raamatun Sanan ja Pyhän Hengen antaman tiedon valossa!
Jumala ei anna kunniaansa kenellekään!
Jumala sen sijaan avaa tien sellaisille uudestisyntyneille kristityille, jotka ovat ihmisten silmissä olemattomia, joilla ei ole sijaa tässä maailmassa eikä korkeaa asemaa!
Jumala rakastaa niitä, jotka ovat täysin riippuvaisia jokapäiväisessä vaelluksessaan vain Jeesuksesta ja Hänen rististään!
Mikä ihaninta voimme täysin luottaa kaikessa Häneen, hän antaa omilleen kaiken vaivassa ja ilossa!
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen Luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmän sydämessä on se tulee ilmi.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Toimellinen palvelija on Kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palvelijaa ei hän kärsi.
Sananlaskut 14: 26, 27,31, 33, 34, 35 (Biblia)
Meille kaikille opiksi ja ojennukseksi!
Tapahtukoon Herran kallis tahto meidän ja läheistemme elämässä!