Vielä jonkin aikaa sitten kuvittelin kestäväni. Kuvittelin pystyväni selviytymään ja jotenkin laahautumaan eteenpäin.
Nyt todellisuus on iskenyt päin kasvoja.
Elämällä ei ole enää oikeastaan mitään annettavaa. En halua luovuttaa, haluan olla onnellinen ja elää.
Tilanteeni ei varnasti kerrottuna tuntuisi monesta kovinkaan ihmeelliseltä, mutta näiden asioiden kanssa koko elämän painineena näen edessäni vain umpikujan. Olen yhä suurenevissa määrin eristäytymässä, ruokkimassa epätoivoani alkoholilla, vaipumassa itsesääliin pohjattomaan laaksoon. Enkä kykene näkemään positiivista vaikutusta yhden elämänalueen kohentamisella, sillä kokonaisuus lähentelee jo maailman syvimmän kaivon pohjaa.
Tällä viikolla olen jo löytänyt itseni itkemästä pimeän huoneen nurkasta. Väsymys painaa ja normielämä jää kauaksi toisaalle.
Miksi? Mitä nyt?
Tiedän että lähes kaikki on omaa syytäni. Olisi pitänyt poistua tilanteesta ennen kuin se on liian myöhäistä. Nyt en enää osaa. Olen sokea, hapuilen mutta en löydä ulospääsyä.
Olen maailman säälittävin mies. (todellakin, en osaa edes kuvitella muita samanlaisia)
Nyt todellisuus on iskenyt päin kasvoja.
Elämällä ei ole enää oikeastaan mitään annettavaa. En halua luovuttaa, haluan olla onnellinen ja elää.
Tilanteeni ei varnasti kerrottuna tuntuisi monesta kovinkaan ihmeelliseltä, mutta näiden asioiden kanssa koko elämän painineena näen edessäni vain umpikujan. Olen yhä suurenevissa määrin eristäytymässä, ruokkimassa epätoivoani alkoholilla, vaipumassa itsesääliin pohjattomaan laaksoon. Enkä kykene näkemään positiivista vaikutusta yhden elämänalueen kohentamisella, sillä kokonaisuus lähentelee jo maailman syvimmän kaivon pohjaa.
Tällä viikolla olen jo löytänyt itseni itkemästä pimeän huoneen nurkasta. Väsymys painaa ja normielämä jää kauaksi toisaalle.
Miksi? Mitä nyt?
Tiedän että lähes kaikki on omaa syytäni. Olisi pitänyt poistua tilanteesta ennen kuin se on liian myöhäistä. Nyt en enää osaa. Olen sokea, hapuilen mutta en löydä ulospääsyä.
Olen maailman säälittävin mies. (todellakin, en osaa edes kuvitella muita samanlaisia)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sulla ketään kenelle voisit purkaa sydäntäsi? Kyl niitä ymmärtäväisiä ihmisiä löytyy. Tiedän miten vaikeaa on sanoa miten paha on olla…. Hyvä, et elämänhalua sulla kuitenkin pohjalta löytyy. Älä juo suruusi. Jos olet kuin sokea, niin osaat kuitenkin puhua, kertoa ajatuksistasi. Toinen kuule sanasi ja on se valkoinen keppisi!!!!!
Näihin kyyneliin ei voi edes hukkuu….. joskus pelkää sitä päivää sitten kun täältä pois nukkuu. Tässäkö se elämä oli, miettiä kuolinhetkellään, et helvetti, luuseri mokasin kaiken!!!!
Nimimerkillä. vuosia jo pimeässä yksin itkenyt, verhoa yritän raottaa, katsoa paistaako sieltä aurinko yhtään….
Hey et oo ainoo jol on paha olo ja joka purkaa sitä alkoholiin. Mulla sama juttu paha olo ja ainoastaan alkoholin avulla pääsee päivistä läpi.. Haluisitko puhuu tos jollekki?
En sano et se alkoholi auttais mut kyl se mut ainakin HETKEKS tekee onnellisemmaks.
Jätä viinakset ihan ensimmäisenä pois on suositukseni.
Itse tein nuo virheet niin monen monta kertaa.
Jokainen pullo vain siirtää tuskaa eteenpäin muttei paranna ketään.
Liikaa poisnukkuneita läheisiä ihmisiä, ilkeyttä ja ahneutta.
Löysin rauhan vasta, kun tajusin ettei sitä muuta tartte kuin pienen pläntin maata ja vaikka vaunun sinne.
Kovan hinnan saa ihminen maksaa, jos osoittaa olevansa empaattinen kunnes jotakin kuolee itsestä pois edellämainituista syistä.