Erakoitunut ujo

Sama juttu.. Toiset jauhaa samaa, tietävät kyllä tilanteeni, huomattu on sekin, joilla ei tätä ongelmaa ole eivät myöskään ymmärrä, lääkkeitä on kokeiltu moneen lähtöön, rauhottavatkaan eivät juuri auta lähtemiseen.. En osaa muuta sanoa, todennäköisesti olen vain ''laiska kohtaamaan tilanteita'' jota kuulen jatkuvasti, apu on kuulemma vain että lähtee ei muuta, eipä ole auttanut vaikka joku kerta olenkin lähtenyt samaan menee aina takaisin vaikka lähtisin joka kerta esim. kauppaan, kaupassa olisi vain tuskallista olla muitten tuijottaessa, eikä auta ''ettet välitä muista'' yritetty on sitäkin, menen vain niissä tilanteissa jäykäksi ja ihan kuin en näkisi muita, koska en voi katsoa päin tai muutenkaan olla, kadulla liikkuminenkin on jo tuskallista, joku katsoo sitäkin, pienenpiäkin paikkoja on yritetty ei auta sekään, sielläkin olen vain ''sumussani'', enkä voi siis tehdä paljoa mitään tuntemattomien ja vieraampien kanssa, jos en näe esimerkiksi yhtään tuttua kaveriani (jos niitä nyt enää voi kavereiksi kutsua) , pitkään aikaan niittenkin kanssa oleminen on tuskallista, muut pitävät minua outona, koska en juttele ja ole kuin muut, julkisilla paikoilla eli siellä missä on liikennettä olen yrittänyt pitää mahdollisimman huomiota herättämätöntä liikettä, esim. kävelemällä huppu päässä, aurinkolasejakin olen ajatellut alkaa pitämään vaatii vaan totuttelua niihinkin, jotta ne tuntuvat ''tutuilta'', eli en hyvin uusia vaatteita ym. voi alkaa mielellään pitämään kuin aluksi kotona, jotta voisin sopeutua niihin...

Terapiaan! Kohta sulla on oikein kunnon agorfobia.

Ainakin aloittajalla on mennyt paremmin kuin minulla todennäköisesti koskaan tulee menemään. Kauhea ihmispelko ollut päällä jo monta vuotta eikä elämisestä tule sen takia yhtään mitään. Ei taida enää terapia ja lääkityskään auttaa tähän.