Ei ystäviä sitten kouluiän jälkeen (reilu 20v)
Parisuhteessa olin 2 vuotta sitten mutta tuli ero, varmaan ujouden takia
Asun yksin, työssä ei tarvitse puhua/olla ihmisten kanssa.
Vanhemmat asuu eri paikkakunnalla
Enään en uskalla lähteä ulos jos naapureita pihalla.
Roskatkin vien myöhään illalla tai aikaisin aamulla ettei vaan tarvitsisi nähdä ketään.
Kaupassa käyntikin ajoitetaan niin, että mahdollisimman vähän ihmisiä.
Onneksi on nettikauppoja josta ostan kaiken muun kuin ruuan.
Puhelimeenkaan ei aina uskalla vastata, osaakohan sitä enään puhuakaan.
Koko ajan mennyt pahemmaksi oma tilanne.
Onkohan jotain luontaistuotetta jolla saisi ujoutta helpottamaan?
joo alkoholi... mutta siinä muut ongelmat
Alkaa jopa huvittamaan tämä tilanne.
Parisuhteessa olin 2 vuotta sitten mutta tuli ero, varmaan ujouden takia
Asun yksin, työssä ei tarvitse puhua/olla ihmisten kanssa.
Vanhemmat asuu eri paikkakunnalla
Enään en uskalla lähteä ulos jos naapureita pihalla.
Roskatkin vien myöhään illalla tai aikaisin aamulla ettei vaan tarvitsisi nähdä ketään.
Kaupassa käyntikin ajoitetaan niin, että mahdollisimman vähän ihmisiä.
Onneksi on nettikauppoja josta ostan kaiken muun kuin ruuan.
Puhelimeenkaan ei aina uskalla vastata, osaakohan sitä enään puhuakaan.
Koko ajan mennyt pahemmaksi oma tilanne.
Onkohan jotain luontaistuotetta jolla saisi ujoutta helpottamaan?
joo alkoholi... mutta siinä muut ongelmat
Alkaa jopa huvittamaan tämä tilanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama juttu.. Toiset jauhaa samaa, tietävät kyllä tilanteeni, huomattu on sekin, joilla ei tätä ongelmaa ole eivät myöskään ymmärrä, lääkkeitä on kokeiltu moneen lähtöön, rauhottavatkaan eivät juuri auta lähtemiseen.. En osaa muuta sanoa, todennäköisesti olen vain ''laiska kohtaamaan tilanteita'' jota kuulen jatkuvasti, apu on kuulemma vain että lähtee ei muuta, eipä ole auttanut vaikka joku kerta olenkin lähtenyt samaan menee aina takaisin vaikka lähtisin joka kerta esim. kauppaan, kaupassa olisi vain tuskallista olla muitten tuijottaessa, eikä auta ''ettet välitä muista'' yritetty on sitäkin, menen vain niissä tilanteissa jäykäksi ja ihan kuin en näkisi muita, koska en voi katsoa päin tai muutenkaan olla, kadulla liikkuminenkin on jo tuskallista, joku katsoo sitäkin, pienenpiäkin paikkoja on yritetty ei auta sekään, sielläkin olen vain ''sumussani'', enkä voi siis tehdä paljoa mitään tuntemattomien ja vieraampien kanssa, jos en näe esimerkiksi yhtään tuttua kaveriani (jos niitä nyt enää voi kavereiksi kutsua) , pitkään aikaan niittenkin kanssa oleminen on tuskallista, muut pitävät minua outona, koska en juttele ja ole kuin muut, julkisilla paikoilla eli siellä missä on liikennettä olen yrittänyt pitää mahdollisimman huomiota herättämätöntä liikettä, esim. kävelemällä huppu päässä, aurinkolasejakin olen ajatellut alkaa pitämään vaatii vaan totuttelua niihinkin, jotta ne tuntuvat ''tutuilta'', eli en hyvin uusia vaatteita ym. voi alkaa mielellään pitämään kuin aluksi kotona, jotta voisin sopeutua niihin...
Terapiaan! Kohta sulla on oikein kunnon agorfobia.
Ainakin aloittajalla on mennyt paremmin kuin minulla todennäköisesti koskaan tulee menemään. Kauhea ihmispelko ollut päällä jo monta vuotta eikä elämisestä tule sen takia yhtään mitään. Ei taida enää terapia ja lääkityskään auttaa tähän.