Miten te muut psykoottisuudesta kärsineet olette sopeutuneet työelämään ja normaaliin elämään ylipäätään sairasloman jälkeen. Itselleni tuli opintojen loppuvaiheessa psykoottisia oireita, ja olin sairaalahoidossa alkuvuoden. Nyt pitäisi jatkaa loppuun opiskelut, mutta jonkin näköinen masentuneisuus ja uupumus on seuralaisenani. Pelottaa, saanko koulua käytyä loppuun ja siirryttyä työelämään. Toivoisin kokemuksia siitä, miten elämä on muilla psykoosin jälkeen lähtenyt sujumaan ja kuinka nopeasti olette kuntoutuneet työelämään...Itsekin olen vasta suhteellisen nuori ja edessä olisi muutama vuosikymmen työelämää, pelottaa että tämän väsymyksen ja uupumuksen vuoksi en jaksa suorittaa opiskelujani loppuun ja siiitä kärsisi koko loppuelämä. Kuinka paljon te muut olette tarvinneet aikaa kuntoutumiseenne psykoosin jälkeen?
Vastaukset 4
- skitsotyttö1
No mulla oli eka psykoosi syksyllä 2002, sain 2003 vuoden kesällä masennuslääkityksen ja saman vuoden syksyllä eli parin kuukauden päästä masennuslääkkeen aloituksesta aloitin koulun amk:ssa, jossa pärjäsin ihan hyvin, onneksi se masennus oli voitettu silloin kun koulu alkoi. Sitten kävin koulua ja olin paljon töissäkin ja parisuhteessa, asunto ostettu ja näin poispäin kun sitten koulun loppuvaiheilla jolloin oli enää opinnäytetyö vailla niin sairastuin uudestaan ja meni aivan romahdukseen asti jolloin muisti meni, puhekyky ja -ymmärrys meni, liikuntakin hetkellisesti. Sitten se toipuminen kestikin melko pitkään ja sanoin lääkärillekin jo heti sairastuttua etten aio käydä koulua loppuun vaikka mikä olisi. Pelkäsin lähinnä sitä että opinnot ei menekkään ihan tarpeeksi nopeasti loppuun ja joudun käyttämään enemmän ja enemmän opintotukikuukausia ja mahdollisesti valmistuttua maksamaan monen kuukauden tulot takaisin niinkuin monelle lähipiirissäni on käynyt. No nyt skitsofreenikkona voin ihan hyvin. Vielä tuonkin romahduksen jälkeen on ollut yksi paha psykoosi, melkein romahdus mutta siltä vältytty onneksi. Ja olen nyt töissä taas ja elämä mallillaan. Tai kuntoutustuella siis ja töissä pikkasen. Olen melkein aina heti työllistynyt kun psykoosi on alkanut hellittää, saanut vähän siis etäisyyttä siihen ja masennus on hoidettu pois alta. Onneksi minulla on tosi ymmärtäväinen työnantaja ja työkaverit.
- henni3
Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia psykoosin jälkeisestä elämästä ja myös aloittajan kuulumiset
- olenbtodiste
Minä ajauduin lääkepsykoosiin jota hoidettiin neurolepteillä. Jessun tuota oloa neuroleptipöllyssä, ei edes psykoosi ollut niin kauhea.
Lopulta tajusin lopettaa neuroleptit ja antaa aja hoitaa. Vuosi meni himassa makoillen.
Lopulta yksi päivä huomasin ajatusten kulkevan ja olon olevan lähes normaali.
Hain oikeita töitä ja pääsin töihin. Sanallakaan en ole sekoamisestani puhunut töissä tai tth:saa.
Eikä kukaan minusta mitään huomakaan, olen tavallisen näköinen nainen, vaaleat hiukset, huoliteltu ulkonäkö, normaali paino, vaativa duuni ja perhe
Psykoosi hajotti mieleni, mutta vaikka kokemuksena Se oli rankka tuo kasvatti minusta uuden ihmisen. Poissa on mielialanvaihtelut, itsekkyys, pelot jne
Psykoosista selviää, jos sitä todell haluaa
- Anonyymi
Ihana tämä viimeinen kirjoitus! Itsellä on samantapainen kokemus psykoosin jälkeisestä elämästä kiinni saamisesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881424
- 83982
- 65863
Miksi kumppaniehdokkaan oma elämä on teille ongelma?
Täällä monesti kuulee vaatimuksia siitä, että kumppaniehdokkaalla ei saisi olla lemmikkejä, lapsia, kavereita, eksiä, su361851Oikea nainen
On äärimmäisen naisellinen, pienikokoinen, kapeaharteinen, pienet kapeat kasvot, paksut huulet, kauniit hiukset, upeat t170815- 92733
Olen pahoillani mies ihan kaikesta
Et sinä ole edes tehnyt mitään väärää. Eihän kenestäkään ole pakko tykätä. Pyydän anteeksi kaikkea häiriköintiä, joka on61585Minä olen käyttänyt mustan magian riittejä ja taikoja aiheuttaakseni epäonnea ja pahaa joillekin
Ne jutut on toimineet. Olen harjoittanut tätä parisenkymmentä vuotta123448- 43445
- 51429