...yli 15 vuotta. Olisi kiva kuulla kokemuksen kautta, milloin olet ollut valmis aloittamaan uuden suhteen? Entä, onko tämä uusi suhde kestänyt vai osoittautunut laastarisuhteeksi tai vain lyhyeksi huumaksi?
Pitkä suhde takana...
Aika itselle
7409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kunnolla katselet ympärillesi.hyvä elää itselleen vähän ja miettiä,mitä haluaa.liian pian tuli etsittyä korvaavaa ja eihän se sit toiminut.
jos joku herättää tunteita, vaikkakin vain seksuaalisia niin go for it. Sulla on pitkä suhde takana, ei elämä. Kyl elämästä saa ja voi senkin jälkeen nauttia. Kaikkee ei kande ottaa vakavasti ei edes naisia. Joskus voi vaa mennä fiiliksen mukaan ja olla murehtimatta mitä jos.
Noin pitkään suhteeseen on luonnollisesti kiintynyt vahvasti, vaikka se ei olisi ollut pelkkää hyvää. Itse olen ollut muutaman vuoden suhteen päättymisen jälkeen melkoisen tuuliajolla. Kaikki ne yhteiset paikat, sanat, teot, vietetyt ajat... Vuoden jälkeen teki jo mieli hieman tuulettaa: vuosi on vierähtänyt, kaikki vuoden jutut jouluineen, juhannuksineen jne on nyt kerran käyty läpi eron jälkeen. Mutta menetin samalla parhaan ystäväni.
Vaikka suhde loppuu, tunteita ei voi sammuttaa. Nauttimaan en pystynyt edes auringonpaisteesta. Siihen, että pystyin aidosti tuntemaan ihastusta naiseen, meni tuplasti tuo vuosi, enemmänkin. Väliin mahtui epätoivoista etsintää, lyhyt yritelmä, joka oli loppujen lopuksi vain sekoilua, ehkä yritystä paeta pahaa oloa.
Sen olen vuosikymmenien aikana oppinut, ettei kiirehtimällä ainakaan hyvä tule. Toipuminen vie aikansa ja tärkeintä on pitää itsestään huolta. Joskus tuli mielettömän vahva halu jouduttaa aikaa, vaikka tiesin, että minun pitää vain olla kärsivällinen. Ja myös rehellinen heille, joita kohtaan.
Nyt seuraan lähipiirissä vastaavaa tilannetta, eroa. Eron jälkeistä epätoivoa ja -varmuutta, kovaa bailaamista, irtosuhteita irroittamatta otetta entisestä suhteesta, katumista, mielialan vaihteluja, ystävien torjumista (silloin kuin tarve olisi ehkä suurin). Ymmärrän ja tiedän, että tuo kaikki on juuri sitä tuuliajolla olemista ja "kuuluu asiaan". Kaikkea hyvää hänelle toivon ja toipumista.
Ei mielestäni "kuulu asiaan" tuollainen. Itsekin olen eronnut kolmesti, edellinen suhde kesti hieman reilut neljä vuotta ja ero oli totta kai kamala. Mutta, en todellakaan koe olevani tuuliajolla, vaikka totta kai olen surrut ym. Olen kuitenkin lähes kolmekymppinen aikuinen nainen ja tiedän kyllä, mikä minulle on hyväksi, jopa silloin kun kaikki elämässä ei mene ihan nappiin. Toki erotkin ovat kaikki erilaisia, mutta ei tuollainen sekoilu mun mielestä ole aikuiselle ihmiselle normaalia. Kuulostaa siltä, että kyseessä on ennemminkin mielenterveysongelmat kuin pekästään erotuskat. Kaikilla ihmisillä ei ole resursseja käsitellä vastoinkäymisiä, mikä näkyy tuonkaltaisena tuhoisana oireiluna. Tuollaisessa tilanteessa kannattaa hakea ammattiapua. Oikeesti.
" milloin olet ollut valmis aloittamaan uuden suhteen?" sitä,että en tiedä koska olisin valmis uuden suhteen aloittamaan mutta pitäisi antaa aikaa ja katsotaan päivältä päivä.Minulla oli kaksi kerta melko kauan ollut suhteessa,että suhteeni loppui sitten en ollut valmis aivan pian.Tällä hetkellä olen pian 2v sinkkuna eli ei haittaa mitään.Tunteita ei tietysti voi sammuttaa,koska saattaisi tulla herättää tai sattuu näin.Ei voi tietää,että miten tai missä voisi tapahtua esimerkiksi kaverin kautta tai harrastuksen parissa tai mistä.Olen miettinyt ja ajatellut asioita,että ei se minua haitta jos olisin sinkku 10 vuotta tai jopa forever alone :).Olen itse aika kärsivällinen.Yritän pitää nauttia elämästä kuin voin.Voin sanoa,että minulla ainakin ihastuin ja taas ihastun ihmiseen kutenkin ei suhteeseen.Voisin olemaan ihastumatta,mutta aika vaikea se on.Olin ihastunut ennen ihmiseen,mutta päästin hänet menemään koska hyvästä syystä.
Itse olen ollut 7 vuotta sinkkuna pitkän suhteen jälkeen.
En tiedä olsinko valmis vieläkään aloittamaan uutta juttua,ihastuksen kyllä olen
kokenut mutta mitään sen ihmeellisempää kohdallani ei kukaan ole onnistunut
herättämään. En ole kiinni enää menneessä,mutta ei niin helppoakaan
enää alkaa mitään kenenkään kanssa,ja irtosuhteita en halua.
Näinä vuosina olen keskittynyt vain itseeni ja omaan elämääni.Kieltämättä
joskus olen ajatellut,että jospa vielä joku tulisi elämääni .
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta näinkin.
Voin vain yrittää kuvitella, minkälaista on toipua yli 15:n vuoden suhteesta, vaikka oliskin jo tapahtunut myös jonkinasteista erilleen kasvamista, ja,v aikka suhde olisi ollut hyvä. Itsellänikin on ollut korkeintaan neljän vuoden suhteita (kolme kokonaisuudessaan), ja "palautuminen" on kyllä kestänyt pitkään. Viimeisessä suhteessa oli paljon ristiriitoja, mutta myös rakkautta. Nyt ymmärrän varsin hyvin, että ero oli meille oikea ratkaisu. Mutta suhteesta irrotautuminen koski ja minä hakeuduin ammattiauttajan juttusille. Muutenkin olen aina kokemut puhumisen tärkeäksi. Halusin minäkin jouduttaa aikaa, päästä äkkiä irti ikävästä. Mutta sisimmässäni tiesin, että minun pitää olla kärsivällinen. Nuorempana suhteen kariuduttua minäkin hain lohtua baareista, satunnaisesta ihastumisesta jne. Ja luulenkin, että sellainen käyttäytyminen on kuitenkin hyvin yleistä eron jälkeen. J apitkän suhteen jälkeen on varmaan halu myös kokeilla viehätysvoimaansa, olla ihastuksen kohde.