Liian erilainen?

Oen 19- vuotias nuori naisenalku, ja olen taatusti tuomittu yksinäisyyteen. Tuntuu että olen mikäkin kummajainen. Ajattelen asioista yleensä eri tavalla kuin ikäiseni.

- Olen kristitty. En kuitenkaan osallistu tällä hetkellä aktiivisesti mihinkään seurakunnan menoihin, koska en koe sopivani niihin. Usko on minulle yksityinen asia, vaikka se onkin minulle hyvin tärkeää.
- En juo humalahakuisesti, muutaman voin kuitenkin ottaa ja esim. ruoan seurana. Baareissa käynti ei ole minun juttu.
- En ole facebookissa, eikä minua kiinnosta sosiaalinen media
- Pidän pelien pelaamisesta, RGP:stä jne.
- En katso paljon televisiota, joskus jotain kiinnostavia dokumentteja ja satunnaisesti jotain sarjoja ja elokuvia. En ole ikinä oppinut seuraamaan näitä yleisesti seurattuja sarjoja, kuten salkkarit, BB tai urheilua, kuten jääkiekkoa. Sen sijaan katson paljon tietokoneelta elokuvia ja sarjoja, jotka kiinnostavat minua. Tykkään historiasta ja pukudraamoista, luen paljon mm. mangaa.
- Minulla ei ole ystäviä, ainoastaan kavereita ja hyvänpäiväntuttuja joita näen koulussa yms. Vapaa-ajalla näen vanhoja peruskouluaikaisija kavereita n. 1-2 krt vuodessa. Joskus harvoin näen myös muita "kavereitani", mutta yleensä jotenkin koulun varjolla.
- Olen luonteeltani jonkinlainen introvertti. Viiihdyn yksin ja kaipaan yksinoloa riippumatta kuinka hauskaa minulla on ollut. Olen luonteeltani hiljainen ja ujohko, olen kuitenkin hyvinkin puhelias kun sille päälle satun. Olen myös hieman jöykkä, kestää aina hetken ennen kuin alan ns. luottamaan toiseen ihmiseen. En ole koskaan seurustellut ja se tuntuukin aika vieraalta ajatukselta vielä.
- Harrastan musiikkia ihan omaksi huvikseni, koska en ole mitenkään erityisen lahjakas siinnä. Soitan musiikkia, klassista sekä kevyempää. Pidän gospelista ja elokuvamusiikista, mutta minulla ei ole ikinä ollut mitään pakonomaista tarvetta seurata jaa kuunnella jatkuvasti jotain musiikkia. En ole "fanittanut" ikinä mitään bändiä.

Vaikka viihdyn hyvin yksinkin, toivon kuitenkin välillä sitä seuraa. Olen omalla tavallani sitoutumiskammoinen. Minun on vaikea päästää ihmisiä lähemmäksi, itsetuntoni ei ole sieltä parhaasta päästä. Haluaisin seuraa, että saisin raahattua itseni ulos enemmän. Haluaisin käydä lenkillä, patikoimassa, matkoilla, uimassa, eri tapahtumissa, shoppailemassa, katsomassa elokuvia ja syömässä ulkona. Haluaisin pelata pelejä yhdessä ja vain olla ja jutella jotain välillä jotain tyhmää ja välillä jotain järkevää. Haluaisin saadsa jostain ystävän, jolta saisin tukea silloin kun minulla on vaikeaa ja kaipaan seuraa; ja jolle voisin antaa tukea silloin kun hänellä on vaikeaa. Haluaisin ystävän, jonka kanssa voisin olla oma itseni, vaikka olisimme kuinka erilaisia. Sellaisen henkilön, kenen kanssa minun ei tarvitisi jännittää hiljaisiakaan hetkiä, vaan ne olisivat luonteva osa yhdessäoloa tai toisen pyytämistä ulos tai tekemään jotain.

Minua ei haittaa, vaikka toinen olisikin erilainen kuin minä. Kunhan se toinen myös hyväksyisi minun erilaisuuteni. Tulenkohan koskaan löytämään ketään?