huoneesta huoneeseen
tyhjään tilaansa
tavaroiden keskelle
kompastelevat jalat
kuljettavat kulkijaa
pesä on rikki
puhaltaa kylmä tuuli
huhtikuun mereltä
verhoissa tuulee
valkeat yöt
vaikeat päivät
valuvat huoneiden läpi
varjoissa vaeltavalle
turvassa hämärässä
hiljaisuus soi
kolhiintunut kulkija
katsoo yöhön ikkunasta
eksyneet silmäni
tuijottavat takaisin
ehkä kesällä on toisin
tyhjään tilaansa
tavaroiden keskelle
kompastelevat jalat
kuljettavat kulkijaa
pesä on rikki
puhaltaa kylmä tuuli
huhtikuun mereltä
verhoissa tuulee
valkeat yöt
vaikeat päivät
valuvat huoneiden läpi
varjoissa vaeltavalle
turvassa hämärässä
hiljaisuus soi
kolhiintunut kulkija
katsoo yöhön ikkunasta
eksyneet silmäni
tuijottavat takaisin
ehkä kesällä on toisin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä tähän osaisi sanoa? Kuin että kuvauksesi on melankoliassaan vaikuttavaa.
Onneksi kesä on sentään tulossa.
Niinkuin toiset meistä ovat kuin vaetalvia muuttolintuja jotka rakentavat pesänsä uudestaan. Rohkeasti nouse siis siivillesi ja rakenna pesäsi turvaisen tunturin rinteeseen. Voimia siipesi alle...toivoen..Siivet kyllä ne kantavat..ystäväsi jos siinä vierälläsi lentävät....yksin ei tarvitse matkaa tehdä...
Tsau:Friidu