Eli aina kun toinen ihminen tulee lähelle (paitsi todella tuttu ja läheinen) menetän kontrollin itsestäni. Henkeä alkaa ahdistaa, kädet hikoavat ja painuvat usein nyrkkiin, alkaa huimata ja näkökyky heikkenee. Myös jos olen syömässä en tällöin pysty kunnolla pureskelemaan, koska hampaani ovat lukittuneet yhteen joten usein vain juon (joskus useita minuutteja putkeen) Tämä alkoi yläasteelle siirryttäessä ja joskus jopa unohdan hengittää jolloin kaverini joutuu huomauttamaan tästä minulle. Mitään pahaa ei ole vierailta ihmisiltä tullut, mutta minua kyllä syrjittiin ala-asteella aika paljon.
Voiko olla paniikkihäiriö?
tyttö98
5157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itelläni on aika usein näitä samoja oireita, ja varsinki jos jtn esitelmää joutuu pitää luokan eessä alkaa vaa huimata ja kuumottaa...
Tuo voisi olla myös Sosiaalisten tilanteiden pelko -niminen oireyhtymä, voi olla myös paniikkikohtauksiakin nämä. Mutta jos pelkästään vieraan ihmisen lähelletulo laukaisee nuo oireet niin epäilisin tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa.. Netin kautta hankala sanoa, veikkausta vaan. Jos mahdollista käydä psykiatrilla tai psykologilla niin asiaan tulisi selkoa varmasti! Kouluterveydenhuoltokin voisi olla yksi, terveydenhoitaja jos sattuu olemaan asioista tietävä voisi varmaan arvioida aika hyvin tilanteesi.
En vain ole ikinä uskaltanut sanoa tätä kellekkään, koska tavallaan kai häpeän sitä. On tosin muutamia poikkeuksia niin joissa ihminen ei enää ole minulle vieras. Yksi on kaverini äiti ja vaikka olemme tunteneet ihan hyvin jo kaksi vuotta laukaisee hänenkin läsnäolonsa nämä oireet. Ja kosketusta pelkään enemmän kuin mitään! Kerran yksi opettaja ihan ystävällisesti kosketti kättäni ja minä suorastaan hypähdin kauemmas vaikka en niin tietoisesti olisikaan halunnut tehdä! Kouluterkkarille voisin toki sanoa, mutta meillä on tarkastus vasta ysillä seuraavan kerran. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa olen itsekkin joskus miettinyt. Olisikohan jollakulla kokemuksia asiasta ja voisinkohan mahdollisesti päästä tästä yli ilam apua? Tämä on siis kestänyt jo kaksi vuotta ja pahentunut koko ajan. Niin ja pakko lisätä vielä että kyse on enimmäkseen naisten kanssa. Miesten kanssa ei mitään ongelmaa.
kylä voi ola
Mikäköhän auttaisi? Tilanne on nimittäin taas pahentunut ja koulussa on vaikeata olla. Onko olemassa mitään keinoa mikä toimisi ihan kototona kun tekisi? Tai miten sen paniikin saisi pois kun se tulee?