Olette esim suostuneet velvollisuudesta tai muusta tyhmästä syystä?
Minä oon kummitäti lapselle, jonka vanhempia en edes tunne. miehen tuttuja, eikä mieskään ole mikään ylin ystävä heidän kanssaan. En ymmärrä miksi väen vängällä pitää hommata pariskunta. Ei se käy luonnostaan että haen kummilapsen yökylään jne jos en ole vanhempien kanssa muuta kuin hyvänpäivän tuttu. Joskus ajattelin että suostun kummiksi vain jos välit on todellakin läheiset mutta näin se kuitenkin meni...huono omatunto kyllä tulee jos nyt vaikka raskaana oleva siskoni pyytäisi minua kummiksi, ja suostuisin..olisi tietysti hänen ja lapsen kanssa paljon läheisemmät välit. Nyt ei edes tunnu että olisin kummi. Pitäisikö potea syyllisyyttä vai antaa vaan asioiden olla näin? Sen tiedän että välit tuskin kauheasti lämpenevät. Lapsi ei edes muista nimeäni aina vaikka kyllä merkkipäivinä yms käydään. Omalle lapselleni ei ole minusta tarvis saada edes ristiäisiä, nimiäiset riittää.
Minä oon kummitäti lapselle, jonka vanhempia en edes tunne. miehen tuttuja, eikä mieskään ole mikään ylin ystävä heidän kanssaan. En ymmärrä miksi väen vängällä pitää hommata pariskunta. Ei se käy luonnostaan että haen kummilapsen yökylään jne jos en ole vanhempien kanssa muuta kuin hyvänpäivän tuttu. Joskus ajattelin että suostun kummiksi vain jos välit on todellakin läheiset mutta näin se kuitenkin meni...huono omatunto kyllä tulee jos nyt vaikka raskaana oleva siskoni pyytäisi minua kummiksi, ja suostuisin..olisi tietysti hänen ja lapsen kanssa paljon läheisemmät välit. Nyt ei edes tunnu että olisin kummi. Pitäisikö potea syyllisyyttä vai antaa vaan asioiden olla näin? Sen tiedän että välit tuskin kauheasti lämpenevät. Lapsi ei edes muista nimeäni aina vaikka kyllä merkkipäivinä yms käydään. Omalle lapselleni ei ole minusta tarvis saada edes ristiäisiä, nimiäiset riittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä kanna murhetta tuosta.Kummius on ylikorostettu juttu,eikä esim.kirkkoon kuulumattomilla useinkaan ole virallisia kummeja.
Suoraan sanoen, mun lasten kummit on sellasia etten samaan ilmanalaan niitten kanssa halua!!
Ovat miehen siskoja...ja kun välit kärähti,niin eivätpä ole lapsiinkaan yhteyttä pitäneet-sitä en ole ikinä kieltänyt,olinkin loukkaantunut kun ei edes rippipäivänä voitu soittaa...tulossa on lakkiaiset ja tuskinpa sen puolen suvusta ketään ilmestyy...harmittaa lapsen puolesta,hänkun on syytön sattuneisiin välien kuumenemisiin.
Ei olisi pitänyt ottaa sukulaisia kummeiksi,pelkästä kohteliaisuudesta.Parhaat ystävät mieluummin.
Olen 6-vuotiaan tyttölapsen kummi. Sinällään kummin tehtävä kiinnostaa, ja yhtään liiottelematta mietin omaa kummiuttani ja kummilastani joka ainut päivä - huono omatunto kolkuttaa. Minut pyydettiin kummiksi hätäisesti puhelimessa, enkä siinä ennättänyt miettiä, olin aika nuorikin silloin. Suostuin, vaikka en lapsen vanhempien kanssa siihenkään asti ollut missään kovin läheisissä tekemisissä ollut, lapsen äiti on serkkuni. No, ristiäiset tulivat ja menivät. Tiedän että pitäisi ajatella lasta, mutta ... on niin hankalaa, kun tuntuu että minulla ei ole mitään yhteistä lapsen vanhempien kanssa, ei kertakaikkiaan mitään. Tunnelma on aina niin ihmeellinen kun siellä käyn, ja niinpä vähän välttelenkin noita käyntejä, eli suunnilleen tapaamme sitten kaksi kertaa vuodessa. Eipä kyllä lapsen vanhemmatkaan ota minuun mitään yhteyttä, mistään ei edes koskaan kiitetä, eikä minulle edes joulukorttiakaan laiteta. Lahjatoive, tai sanoisinko paremminkin lahjavaatimus, tuli yhtenäkin vuonna sähköpostilla. Tarkkaan oli määritelty tavara, ostopaikka, hinta, väri ja malli. Olin ehkä tyhmä kun heidän vaatimukseensa mukaan menin, mutta en silloin vastaankaan jaksanut laittaa. Jos vastaavanlainen tilanne vielä tulee eteen, niin kieltäydyn kyllä kohteliaasti ja ostan mitä haluan.
Haluaisin olla ihan toisenlainen kummi. Haluaisin olla sellainen kummi, millainen olen läheisten ystävieni lapsille, vaikka nämä eivät ole kummilapsiani. En vaan tämän kummilapseni kohdalla sellainen pysty olemaan. Kai sekin on vaan elämää, voihan se olla että jossain vaiheessa tulemmekin läheisemmiksi tytön itsensä kanssa...
kummilta lahjoja,mutta olisi kiva jos kortti vaikkapa tulisi lapsen omalla nimellä postitse.Ei haittaisi sekään jos merkkipäivät unohtuu,mutta tulisi milloin tahansa,joskus.Itse pyysimme miehen serkkua jonka kanssa olemme jonkun verran,lähinnä kesäisin tekemisissä kummiksi,sanoen että älä pelkää,emme vaadi mitään,tyyliin nimi paperiin.No,näin se on mennytkin.Itse olen vähän hämmentynyt,koska itse en pystyisi ihan noin välinpitämätön olemaan kuitenkaan vaikka näin olisi puhuttukkin.no,meitä kummeja ja kummilapsien vanhempia on moneen junaan...
Ensin herää kysymys, että miksi suostua kummiksi, jos asia ei kiinnosta?? Jos ei tunne lapsen vanhempia, niin kannattaisikohan tutustua paremmin vanhempiin ja kummilapseen?
Minun mielestäni on korrektia kieltäytyä kummiudesta jos uskoo, ettei tule pidettyä yhteyttä. Kummius on aina LAPSEN ja KUMMIN välinen juttu, siihen ei saisi sotkea vanhempien kanssa olevia huonoja välejä. On aivan hölmöä käytöstä vanhemmiltakin, jos lapsi ja kummi eivät saa pitää yhteyttä. Miksipä vanhemmat kummiksi ottavat hyvänpäivän tuttuja? Ei kai kummeja tarvitse olla kuin yksi, joka oikeasti välittää. Ja luulisi sen erottuvan ystävien/sukulaisten joukosta jo odotusaikana..
Aivan hyvin pariskunnasta voi olla vain toinen kummina, kuten itse olen vaimoni sisarenpojan kummi eli vaimoni ei ole.
oma virheenne kun olette suostuneet kummeiksi. Turha siitä on jälkeenpäin ruikuttaa!! Kummiudesta voi myös kieltäytyä se ei ole mikään pakko. Tosin en ymmärrä miksi he edes pyysivät teitä kummeiksi ellette ole edes läheisiä. Taitaa olla erikoinen tapaus. Ristiäiset pidetään siksi, että silloin lapsesta tulee Jumalan lapsi ja hän liittyy seurakuntayhteyteen. Siksi useimmat vanhemmat haluavat kastaa lapsensa.
Tein siis väärän päätökseni puolisoni kanssa, kun päätimme ryhytä puolisoni ysävän lapsen kummiksi. Emme suoralta kädeltä suostuneet, koska suhde pariskuntaan oli heikko. No, ajattelimme typerästi,että kenties kummius lähentäisi meitä heihin. Tulisi yhteistä puhuttavaa lapsen kautta jne. Paskan marjat! Kummius on todella yksipuolista. Meidän tulisi jatkuvasti kysellä lapsen kuulumisia ja vaatia päästä kylään, mutta heiltä ei tule mitään tietoja lapsen kehityksestä ja arkiaskareista. Lahjoista ei tule kiitosta. Lapsen äidillä oli alusta lähtien minuun ikävä asenne ja kun lapsi syntyi sain hänet syliin, kun isä käski puolisoaan antamaan lapsen minunkin syliin. Puolisoni saa kyllä touhuta lapsen kanssa vapaasti, mutta minä en. Tapaamiset on parin vuoden aikana hiipuneet kertaan pariin vuodessa. Eikä enää edes kiinnosta. Lapseen ei ole kehkeytynyt minkäänlaista suhdetta. Tapaamiset ovat ikäviä ja pari jaksaa tuputtaa meillekin lapsen hankkimista, vaikka me emme tahdo. Erosimme kirkosta pian ristiäisten jälkeen, joten virallisesti kummiutemme raukesi sen myötä. Miten sanoa se omahyväisille vanhemmille?