SELKÄSAIRAUS JA UNISAIRAUS

Olen kroonisesti selkä-ja unisairas.Tätä vaikeasti lääketieteellisesti arvioitavaa asiaa miettii juuri nyt kun tätä kirjoitan kymeniätuhansia sitkeitä työssäkavijöitä.Minulla on yli kymmenen vuoden kokemuksia taudistani.Olen tehnyt töitä maatalon poikana 10-vuotiaasta saakka.ensimmäisen kerran kävin kansanparantajalla lukioaikana 70-luvulla.Liikuntaa olen harrastanut koko elämäni.Kaikki voitava on tehty yhteistyössä hyvien lääkäreiden,fysioterapeuttien, naprapaattien ja omatoimisen tiedon etsinnän kautta.Teen kaksivuorotyötä.Aamuvuoro alkaa kello kolme.Herään erilaisiin kiputiloihon.Viime vuosina kaularangan kulumisista johtuva päänsärky on rajuin koettelemus.Kaksivuorotyöllä tarkoitan sitä että kun muut nukkuvat teen töitä 5 tuntia,jotta kykenen vaativaan ammattiini.Vasta magneettikuvausten jälkeen lääkäreilleni ja minulle selvisi,etten koskaan parane sairaudestani.Leikkaushoito pahoissa kulumissa auta.Minkäänlaiset lääkkeet eivät auta-liikunta on tosiasiassa ainoa keino pysyä loitolla mielisairaalasta.Töista olen ollut poissa hyvin vähän.Syy tähän on se että vähättelyn kuuleminen esimiestaholta ei agressioitani vähennä.Täytän syksyllä 61-vuotta.Kuulun siihen miehistöön,joka kävelee pääovesta sisälle.En luovuta,mutta työni luonteen vuoksi,olen pakkotilanteessa.Jään joko pitkälle sairaslomalle tai sanon itseni irti virastani.Irtisanoutuminen olisi komeampi vaihtoehto.Siinä tilanteessa johtaisin omaa elämääni.Olen kyllä veroni aina maksanut.
Eläkemaksuni pitäsi riitää kattamaan pienen eläkekertymäni.70-vuotiaana ei minusta tällä tahdilla ole enää mieheksi.Hyvä puoli nukkumattomuudessa on se,että elää hereillä pitempään.