Puoliso on kuin pystyyn kuollut. Mikään tekeminen ei kiinnosta. Oma-aloitteisesti ei suunnittele, eikä tee mitään, patistamalla hän ei saa mitään valmiiksi. Jättää kaikki tavarat levälleen, mitään ei saa laitettua paikoilleen. Mitään logiikkaa ei hänen tavaroiden säilytyksessä ole. Sotkee kaikki sekaisin.
Selityksiä piisaa. Laitan sitten, kun lähdet lapsen kanssa lomalle. Mene vaikka vanhempiesi luo kahdeksiviikoksi, niin näät kuinka paikat on kunnossa jne..
Päähäni ei vain mahdu se asia, miksi tavaroita joita käyttää ei voi heti laittaa paikoilleen? Miksi perheen pitää poistua, että voi jotain tehdä? Ärsyttää jatkuva kaaos, ja toisen jälkien siivoaminen.
Kaikki alkoi lapsen tulemisen jälkeen. Puoliso hyytyi siihen. Tietokone ja kännykkä on aina oltava saatavilla. Niitä räplää jatkuvasti.
En tiedä miten, ja mistä hänelle apua löytää? Mielestään ei ole uupunut. Ei masentunut, Mitä tämä sitten voi olla?
Puolison saamattomuus
12
766
Vastaukset
- sdgsdg3
Pakenee "raskasta" lapsiarkea tietokoneen ja kännykän pariin. Näin ei tarvitse osallistua siihen ja sinä saat hoitaa kaiken.
Onhan noita luusereita nyt nähty. - +6-kymppinen
Luulin tuollaisen kuuluvan ikääntymiseen, huonoon kuntoon ja päivittäiseen alkoholin käyttöön.
Sellaisesta ukosta on kokemusta mutta tapauksesi on käsittämätön.
Meillä ukko havahtui itse olotilaansa ja ryhdistäytyi pysyvästi ilman minun toimenpiteitäni. Päättelin ettei haukkumisesta olisi seurannut mitään hyvää.
Yritä kestää! Ehkä miehesi vielä valaistuu. - selvä päivä
Ukko ulkoruokintaam jos ei tahti muutu.Onko se ihan ok pääkopastaan?
- ikävä veikkaus
mutta sinänsä realistinen, että onko puolisosi vain rehellisesti laiska? Ehkä lapsen jälkeen tullut sellainen varmuus, että tuo toinen on joka tapauksessa tuossa lapsenkin takia, vaikka tekisin tai olisin tekemättä. Oletteko olleet kauan yhdessä ennen lapsen syntymää eli onko todellinen luonto paljastunut jo ennen? Siinä tapauksessa omapahan on valintasi, jos olet tiennyt millainen toinen on, eri jos on nyt muuttunut dramaattisesti.
- SurullinenVaimo
Tiedän niin täysin mistä puhut. Meillä tilanne vain mennyt eteenpäin. Aikani tuota katsoin, tein itse, koska halusin, että huusholli on siisti ja asiat säntillisesti hoidettu. Kuitenkin elämän edetessä, lapsimäärän lisääntyessä ja asunnon koon kasvaessa halusin vaatia hänenkin panostaan. Halusin, että meillä olisi joku tolkku siinä, että vapaa-aikaa olisi molemmilla edes jokseenkin samanverran. Eihän siitä mitään tullut. Myönnän, että vaadin, pyysin, muistutin, huomautin ja muistutin uudelleen jne.. eli siis nalkutin ja valitin.
Jossain vaiheessa mies sitten alkoi sanoa, että on aina joutunut tekemään kuten minä sanon, että aina minä määrään jne. Totuus on kuitenkin, että jos häneltä jotain kysyi, oli vastaus "en mä tiedä" tai "ei väliä". Ja jonkun oli asioista kuitenkin huolehdittava.
Asia kärjistyi lopulta niin pahasti miehen katkeroitumiseen ja minun syyttelyyn, että selvä.. En nalkuta, en vaadi, en pyydä, en huomauta... enkä myöskään enää hoida. Ajattelin, että näin hän heräisi, kun ei muuta vaihtoehtoa olisi. Olin väärässä. Mies ei aktivoitunut yhtään, hänellä jäi kaikki asiat hoitamatta. Hänellä on omat asiansa aivan levällään ja pitkälti tämä on johtanut siihen, että koko perheemme elämä on levällään. Ja minulla hajoaa pää.
En voi tätä enää katsella, pakko tehdä jotain. Mies ei tee eikä puhu nykyään yhtään enempää, oikeastaan päinvastoin. En voi häneltä alkaa nyt vaatia ja odottaa, että elämämme korjaantuu, koska se johtaisi vain siihen oravanpyörään, että hän taas (jaloilleen päästyämme) syyttäisi minua siitä, että on aina joutunut tekemään kaiken kuten minä sanon.
Että onko minulla montaakaan vaihtoehtoa? Joudun nyt luultavasti tekemään sen päätöksen mitä en ikinä olisi halunnut tehdä.- SurullinenVaimo
Jatkan vielä, että nykyään mieheni on kyllä masentunut, mutta tuolloin (vaiheessa jota sinäkin kuvasit) hän ei ollut tai ei ainakaan oireet olleet niin selvät. Vaikka ei hän kyllä sitä lopulta myöntänytkään ennen kuin pitkän ajan kuluttua, ja luulenpa, ettei hän vielä tänä päivänäkään hyväksy ajatusta. Jolloin myös toipumisen alkaminen taitaa olla mahdotonta.
- Nalkuttaja?
"Minä haluan" ihminen olet. Puolison pitäisi sitten haluta samaa kuin sinä, jos hän ei tee kuten haluat, sitten alkaa nalkutus? Jos näin, ei ihme että siellä kotona ei mikään ole enää hyvin. Voisit löysätä tiukkapipoasi, jos hluat että avioliitolla on mahdollisuuksia, jos ei ole jo liian myöhäistä. Perheestä pitää kantaa vastuu, mutta siisti koti ei ole sama asia.
- päre palaa
"Jossain vaiheessa mies sitten alkoi sanoa, että on aina joutunut tekemään kuten minä sanon, että aina minä määrään"
Voih! Kuinka tuttua. Meillä mies vastaa, laitan kohta, mutta sitä "kohta", ei tule ikinä. Hän ei voi hoitaa heti esim. laskujaan. Sitten ne unohtuu, jos en huolehdi niin maksamatta jäisivät. Mikään ei voi ärsyttää niin paljon, kuin tyhjät lupaukset ja saamattomuus. Itse teen sitten kotityöt, kun en jaksa katsella kaaosta.
Viikonloppunakin haravoin pihan, ja pesin pihakalusteet, sekä laitoin uutta nurmikkoa. Mies tyytyi katselemaan päältä. Keittiössä tiskipöytä notkui, kun oli syönyt. Ei huomaa laittaa likaisia astioita tiskikoneeseen. Huomauttamiseen kommentoi, laitan kohta.
Vaikea se on uskoa, että lapsen jälkeen hän menetti kaiken halunsa tekemisiin. Lapsi on hänen mielestä niin energinen, että vie kaikki mehut! Kuitenkin minä vie lapsen, ja haen hoidosta, sekä huollan lsyömiset, vaatteet jne. Koskaan puoliso ei suunnittele mitään, ei ehdota mitään, ei kutsu ketään kylään.
Masentunut ei voi olla, koska jaksaa kavereittensa kanssa mennä viihteelle. Olen niin kurkkuani myöten täynnä aikuisen miehen saamattomuutta. Väkisin tulee mieleen erilleen muuttaminen, kun puhua hän ei asiasta halua. Helpompi hoitaa lapsi, ja vastata hänestä kuin hoitaa aikuista miestä. - Surullinenvaimo
Jep, itse olen myös todennut, että minulla on vain neljä lasta, ei viittä eli miehen perään en halua enää katsoa. Jos ei aikuinen ihminen saa asioitaan hoidettua, niin eiköhän se sitten ollut siinä. Helpompi minullakin on lasten kanssa yksin kuin niin, että mies on vielä siinä koko pakkaa sekoittamassa. Surullista mutta totta.
Ehkä joku toinen saa hänestä hyvän ja täydellisen, jopa vastuunsakantavan, miehen, kun hän tästä sitten oppii... Minun kanssani hän ei näytä oppivan.- järkeä kehiin
Tuskin oppii kenenkään kanssa. Oppiminen tapahtuu ihmisen omasta tahdosta, motiivista ja asenteesta. Hän ei opi, kun ei koe sitä tarpeellisena, vaikka tekisit mitä.
Masentunut ei jaksa tehdä mitään, ei harrastaa, ei nousta pesulle, ei syödä. Nykyään on muoti-ilmiö hokea olen masentunut, kun ei haluta todeta, että olen laiska, minua ei kiinnosta.
Pelasta itsesi ja lapsesi, vielä kun voit. Helpompi täyttää velvollisuutensa ja tehdä se nauttien, kuin itsekeskeistä' laiska miestä paapoen. - SurullinenVaimo
järkeä kehiin kirjoitti:
Tuskin oppii kenenkään kanssa. Oppiminen tapahtuu ihmisen omasta tahdosta, motiivista ja asenteesta. Hän ei opi, kun ei koe sitä tarpeellisena, vaikka tekisit mitä.
Masentunut ei jaksa tehdä mitään, ei harrastaa, ei nousta pesulle, ei syödä. Nykyään on muoti-ilmiö hokea olen masentunut, kun ei haluta todeta, että olen laiska, minua ei kiinnosta.
Pelasta itsesi ja lapsesi, vielä kun voit. Helpompi täyttää velvollisuutensa ja tehdä se nauttien, kuin itsekeskeistä' laiska miestä paapoen.Sanoin itsekin, että minun kanssani ei opi. Mutta kun tämä loppuu ja hän huomaa pitäneensä minua itsestäänselvyytenä, hän ehkä oppii siitä jotain.. että niin ei voi tehdä. Ja siten hän on seuraavassa suhteessaan viisaampi ja oppinut, sitä tarkoitin. Niin kauan kuin olen tässä, hän ei opi, koska ei saa sitä pohjakosketusta, jonka tuo oppimiskokemus vaatisi.
Ja tosiaan, olen itsekin miettinyt tuota intoa ja jaksamista harrastusta kohtaan. Itse kuvittelisin, että mikään ei jaksaisi kiinnostaa ja esim. harrastukset tai muu ei-välttämätön alkaisi tuntua merkityksettömältä, jos olisi niin masentunut, että edes perusasioistaan ei enää jaksa huolehtia.
Mutta toisaalta olen miettinyt pelkääkö mies niin kovin myöntää msennuksensa edes itselleen, että pakenee todellisuutta harrastukseen. Sitäkään en varmaan saa tietää, kun hän ei minulle puhu.
- äijä3545
Laittakaa nyt hyvät naiset tuollaiset nahjukkeen pihalle ja heti.
En minä jaksaisi moista touhua vaimolta katsella kovinkaan pitkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273613- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362294Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72057Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381519
- 131309
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661275Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451265