Isäni on masentunut. Hän ja äitini erosivat muutama vuosi sitten, jonka jälkeen isä meni uudelleen naimisiin. Uusi vaimo käy muutaman kuun välein ulkomailla ja nuo matkat ja yksinäisyys, jota hän tuntee ovat isälle todella rankkoja: hän juo. Lisäksi hän on yleisesti ottaen tyytymätön elämäänsä ja itse pitää työtä ja sen tuomaa stressiä suurimpana syyllisenä elämäntilanteeseen. Sain vasta tietää, että hän pitää itsemurhaa yhtenä vaihtoehtona.
Minä, veljeni ja äitini olemme puhuneet hänelle useamman kerran, ehdottaneet terapiaa, mutta mikään apu ei tunnu kelpaavan. Hän ei jotenkin ymmärrä, miten rakas on meille ja miten itsensä satuttaminen vaikuttaisi hänen läheisiinsä. Hän ei näe työttömyyttä, osa-aikaisuutta, vuorotteluvapaata tms. vaihtoehtona tilanteeseen vaan haluaa odottaa eläkettä johon on n. 2v aikaa.
Miten pystyn häntä auttamaan?
Minä, veljeni ja äitini olemme puhuneet hänelle useamman kerran, ehdottaneet terapiaa, mutta mikään apu ei tunnu kelpaavan. Hän ei jotenkin ymmärrä, miten rakas on meille ja miten itsensä satuttaminen vaikuttaisi hänen läheisiinsä. Hän ei näe työttömyyttä, osa-aikaisuutta, vuorotteluvapaata tms. vaihtoehtona tilanteeseen vaan haluaa odottaa eläkettä johon on n. 2v aikaa.
Miten pystyn häntä auttamaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ei itse suostu ottamaan apua vastaan, et voi tehdä mitään. Ellei ihminen ole itselleen tai muille vaaraksi, oikeasti just tappamassa itseään tai väkivaltainen, niin kukaan ulkopuolinen ei voi pakottaa hoitoon. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.
Ja jos mietit näitä ohjelmia, joissa perhe on tehnyt intervention ja läheinen on lähestulkoon pakotettu hoitoon, ni luovu ajatuksesta. Vain niissä ohjelmissa sairastunut sitten jälkeenpäin kiittelee perhettä. Oikeassa elämässä näin harvemmin käy. Karua kuultavaa, mutta pitää vaan odottaa romahdusta ja koittaa tukea ja auttaa, ettei sitä tulis.
Jos pakottaa ja patistelee hotoon, niin se vain lisää asianomaisen pahaa oloa. Voitten antaa isälle aikaa ja seuraa kun hän on yksin. Olisiko jokin yhteinen puuha tai harrastus, jossa hän voisi vapautua puhumaan ja jakamaan sielunsa murheita luonnollisesti ja vapaasti.
Kiitos asiallisista vastauksista. Niin kai se on, ettei voi muuta tehdä kuin tukea, antaa aikaa ja seuraa. Tuntuu vain olo niin voimattomalta, kun ei muuta voi tehdä. Isäkään ei helposti kerro tunteistaan, ellei ole ottanut alkoholia.
Isäsi tarvitsee ikäistään mieskaveria rinnalleen kulkemaan ja tukemaan.
Sellaista kaveria joka vie hänet patistamatta ja pakottamatta harrastuksiin joista hän on kiinnostunut tai voi kiinnostua ja jopa innostua. Harrastuksia voi olla monia: kalastus, keilailu, kävely, uinti, pyöräily, tai vaikka vain "näyteikkunaostoksille". Esim: autoliikkeissä käyntejä autoja kattomassa ja haaveilemassa ja puhuttelemassa innostuneita automyyjiä.
Minulla nimittäin oli kerran kaveri joka usein soitti ja pyysi minua mukaansa kun hän kävi katselemassa asuntovaunuja myyntiliikkeissä. Hänellä oli asuntovaunu ja hän oli kiinnostunut niistä. Ei hän aikonut ostaa vaunua. Ajoimme vain hänen autollaan ympäriinsä käyden katsomassa vaunuja. Tämä "harrastus" ja kaverisuhde oli minulle tärkeä koska olin silloin yksinäinen poikamies ja tarvitsin kaveria. Näin hän osoitti minulle hyväksyntää ja kiinnostusta minua ja seuraani kohtaan ja oli minulle KAVERI. Viihdyimme yhdessä ja (ehkä) olimme toinen toisemme tukena. (Huom: meillä ei ollut mitään seksuaalista suhdetta).Yksinäisyys voi masentaa ja silloin kaverina rinnalla kulkija on arvokas.
Tämä ajatus tuli mieleen kun pohdin mitä vastaisin ja vastaanko ollenkaan.
Netin kautta kun on vaikea antaa "hyviä" neuvoja.
Tuohon edelliseen voisin vielä lisätä sen että saunoimme usein yhdessä järvisaunassa ja uimme järvessä. Saunassa meillä oli aikaa ja keskustelimme syvällisiä asioita. Saunassa on, kuten tiedetään, helppo puhua syvällisiä ja henkeviä asioita. Se oli minulle, ja varmasti myös hänelle, terveellistä ja virkistävää.
Muistan lämmöllä vanhaa kaveriani.