Yksipuolinen ihastus....... Onko mikään yhtä perceestä..... EI OLE!!! Nyt kun sain asiaan selvyyden niin kyllä tässä melkeen tulee tippa silmään. Miteköhä kauan kestää että tästä pääsee yli? Ihastukseni vaan pyörii päässäni. Kyllä harmittaa varsinkin kun sain jostain mielikuvan että sekin vois tykätä minusta, mutta tais välittää yhtä paljon kun pask*läjästä.
Elämäni ensimmäisen kerran tein alotteen, joka oli virhe. Yritykseni vaikutti mielestäni alkuun hyvältä mutta toteutus oli kaikkee muuta ku onnistunut. Mulla oli sille kirjekkin missä kerroin olevani ihastunut minun numeroni mutta empä ikinä edes saanut annettua sitä lappua hänelle. Nyt kyllä harmittaa etenkin se kun en saanut kirjettä ikinä hänelle :( Kumpa se olisi edes tullut hakee luontani sen lapun, ei se mua olisi varmaan niin paljoa harmittanut jos sen kirjeen olisin saanut hänelle ja se olisi lukenut edes sen. Mutta nyt mulla on varmasti luuserin maine ainekin hänen silmiin. En halua sanoa yksityiskohtia että missä ja miten tein alotteen mutta alotteeni oli ala-arvoinen. Kumpa edes olisin tehnyt sen viisaammin, mutta eipä se olis kumminkaan soittanut mulle. En tiedä vielä että millon tulee uni silmään illalla. Mutta nytten hän on vain unissain ja kaukaisissa haaveissani. Saas nähdä viitinkö enään ikinä tehdä kellekkään alotetta, tuskin. Ja sekin vielä että en ihastu melkeen ikinä ja sen ainuan kerran kun ihastun niin........!!!
Ymmärrän kyllä täysin miksi se kieltäytyi, kuka ny tälläsen saatan*n paviaania haluais omakseen ja luulempa että hän kyllä saa kenet vaan haluaa. Pitää vaan hyväksyä tietyt tosi asiat. Mutta eipä tässä kummempia.. Pitää toivoo että pääsen pian tämän asian yli.... Annoin kyllä itsestäni aivan väärän kuvan ihastukselleni.. Kai se nytten kotona vaan nauraa mulle tai jotain. JA JOS LUET TÄTÄ PASK** NIIN LUPAAN JÄTTÄÄ SUT RAUHAAN, ÄLÄ HUOLI. Riittää ku minä vaan murehdin.. Mutta olipaha sellane päivä että olis saanut jäädä kokematta. TÄÄLLÄ ON KYLLÄ TODELLA MURTUNUT TYYPPI, mutta minkäs teet? Millokoha munkii onni alkaa kääntyä , kun pelkkiä vastoinkäymisiä on tullut jo koko 2013 vuoden ajan.. Miten ihmiset tästä pääsee yli?
Elämäni ensimmäisen kerran tein alotteen, joka oli virhe. Yritykseni vaikutti mielestäni alkuun hyvältä mutta toteutus oli kaikkee muuta ku onnistunut. Mulla oli sille kirjekkin missä kerroin olevani ihastunut minun numeroni mutta empä ikinä edes saanut annettua sitä lappua hänelle. Nyt kyllä harmittaa etenkin se kun en saanut kirjettä ikinä hänelle :( Kumpa se olisi edes tullut hakee luontani sen lapun, ei se mua olisi varmaan niin paljoa harmittanut jos sen kirjeen olisin saanut hänelle ja se olisi lukenut edes sen. Mutta nyt mulla on varmasti luuserin maine ainekin hänen silmiin. En halua sanoa yksityiskohtia että missä ja miten tein alotteen mutta alotteeni oli ala-arvoinen. Kumpa edes olisin tehnyt sen viisaammin, mutta eipä se olis kumminkaan soittanut mulle. En tiedä vielä että millon tulee uni silmään illalla. Mutta nytten hän on vain unissain ja kaukaisissa haaveissani. Saas nähdä viitinkö enään ikinä tehdä kellekkään alotetta, tuskin. Ja sekin vielä että en ihastu melkeen ikinä ja sen ainuan kerran kun ihastun niin........!!!
Ymmärrän kyllä täysin miksi se kieltäytyi, kuka ny tälläsen saatan*n paviaania haluais omakseen ja luulempa että hän kyllä saa kenet vaan haluaa. Pitää vaan hyväksyä tietyt tosi asiat. Mutta eipä tässä kummempia.. Pitää toivoo että pääsen pian tämän asian yli.... Annoin kyllä itsestäni aivan väärän kuvan ihastukselleni.. Kai se nytten kotona vaan nauraa mulle tai jotain. JA JOS LUET TÄTÄ PASK** NIIN LUPAAN JÄTTÄÄ SUT RAUHAAN, ÄLÄ HUOLI. Riittää ku minä vaan murehdin.. Mutta olipaha sellane päivä että olis saanut jäädä kokematta. TÄÄLLÄ ON KYLLÄ TODELLA MURTUNUT TYYPPI, mutta minkäs teet? Millokoha munkii onni alkaa kääntyä , kun pelkkiä vastoinkäymisiä on tullut jo koko 2013 vuoden ajan.. Miten ihmiset tästä pääsee yli?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutta hei! Olit älyttömän rohkea ja esimerkkinä kaikille näiden palstojen hissukoille,jotka ei uskalla mitään minkään eteen tehdä :) Kyllä se siitä!
Tiijätkö mitä, EI LOHDUTA YHTÄÄN. En itsekkään vielä ymmärrä miten uskallin avata suuni, mietin päiviä jopa viikkoja että miten teen alotteen. Mutta kai mä olin vaan niin ihastunut häneen että oli pakko edes yrittää. Mutta se vitutt*aa eniten että jätin tavallaan alotteeni puolitiehen, tarkotan nytten siis sitä kirjettä. Menisin kyllä pudottaa sen hänen postiluukkuunsa mutta valitettavasti en tarkkaa ovea tiedä.. Ärsyttää vaan niin pirusti se kirje. Nytte se luulee että oon joku hullu varmaan, ku huusin sitä luokseni. OLISI EDES LUKENU SEN KIRJEEN, mutta kuten aikaisemmin totesin niin tuskin olisi perään soitellut.......
En ymmärrä nyt yhtään, oletko tehnyt aloitteen vai et? Ja oletko nähnyt häntä tänään vai mitä häh?
Olen nähnyt häntä tänään ja olen tehnyt jonkinmoisen alotteen. Mutta kuten ajjemmin sanoin niin alotteeni oli erittäin surkea. Mulla oli siis kirje hänelle (josta se ei tienyt mitään) jota olisin tarjonnut hänelle mutta hän vaan tokas ääneen mulle että “ei” kun kysyin häntä luokseni kadun toiselle puolle kun olin liikenteessä ja ohimennen tajusin sen. Joo tiedän, kuulostaa ihan sairaan monimutkaselta ja varmaan kaikkien aikojen surkein yritys. Nyt siis olen varmaan saanut “ahdistelijan” tai jonkin muun vastaavan leiman häneltä, mitä en ole! Jätän siis hänet rauhaan ja en taida edes uskaltaa kattoo häntä enään. Tulkoon puhumaan mulle jos sitä kiinostaa toi mun säätö, mutta luulen että se kiertää minut jatkossa erittäin kaukaa. Olisin vaan halunut tutustua kyseiseen henkilöön ja katsoa ollaanko mahdollisesti samalla aaltopituudella.. Katseita ollaan vaihdettu paljonkin aikaisemmin ja pieniin aivoihini saattoi tulla kuva että sekin saattaa tykätä musta edes vähän, mutta taisin olla pahasti väärässä.
Hm. Kuulostaa enemmän siltä, että kaipuusi kohde ei ole rekisteröinyt sua, jos tuollainen tilanne on ollut. Jos oot varsinkin jossain autossa ollut, niin tuskin on edes tajunnut, että sinä istut siellä. Tai ei ole tunnistanut sinua ajatuksissaan? Ehkä hänellä oli jotain muuta mielensä päällä? Kuulostaa tosi hämärältä.
Kyllä se tasantarkkaan tiesi kuka olen. Ja tiedän, koko juttu kuulostaa ihan varmasti hämärältä ja monimutkaselta. Kyllä tässä yöllä tuli mietittyä kaikenlaista ja enhän mä saanu unta kun puoltuntia ja tottakai näin hänestä untakin siinä puolessa tunnissa :( Olin todella ihastunut häneen! En varmasti tule ikinä ihastumaan ainekaan yhtä paljoa keneenkään. Hän oli niin sairaan kauniskin, minusta pesee ihan 100-0 kaikki missit ja kaiken maailman megan foxit joista kaikki jätkät kuolaa, mutta minusta se ihastukseni on maailman kaunein muija :( Olisi kesällä ollut ihan sairaan siistii hengata sen kaa ja käydä yhdessä jossakin, mutta nytten ne kaikki haaveet taitaa olla murskana. Kyllä on monet tappiot ja vastoinkäymiset koettu tässä aika nuoren ikäni(olen siis täysikänen) aikana, mutta tämä on kyllä selkeästi kirvelevin tappio mulle. Ette uskokkaan kuinka paljon häneen ihastuin.. Eipä sitten ikinä päästy ees puhumaan kunnolla... Tekis miel mennä puhuu sille tai antaa se kirje sille, mutta taitaapi mua vaan jatkossa vältellä, ja sen ymmärrän täysin. Mutt ei tässä mitään, leuka rintaan ja kohti uusia tappioita, vai mite se menee. Sais jo vuosi vaihtua niin mullakin saattais onnistua edes joku asia...
Koskaan ei pidä luovuttaa. Oon varma, että tossa on tapahtunut joku epähuomio. Anna hänelle se kirje hertsileijaa, sillein vain voit saada asioita varmasti selville.
No musta tuntuu että se tyttö kiertää mut jatkossa erittäin kaukaa ja luulenpa että hän ei mua päin enään vilkasekkaan. Mutta olisi kiva antaa se kirje ees sille vaikkei se todennäkösesti tykkää musta yhtään. Mutta en oo varma, en tiijä ees millon nähhään jos edes nähhään koskaan. Ja itteäni en tosiaan ala tyrkyttää kellekkään!!! Kyllä se tilanne siltä vaikutti että tällä jätkällä ei ole koskaan mahiksii edes kerran tavata kaksin ja tutustua häneen. Pakko hyväksyä, ei siinä mikään auta. Ja jos sitä tyttöö edes vähän kiinostaa niin eiköhän se sitten itse osaa tulla luokseni ja avata suunsa(mutta epäilen). Mutta joo, kyllä täällä ollaan edelleen tosi allapäin, nukuin viime yönä peräti puolituntia ja varmaan ei tarvii sanoo että miksi valvoin. Saas nähä mite tänä yönä käy. Vi*uttaa vaan että miksi se tyttö sitten katteli mua usein ruokalassakin. No kait se sitten kattelee kaikkia siellä koulus tai sitte se vaa kattelee että mitä toi kundi kyylää mua. No, tiedä häntä. Ei muuta ku leukaa rintaan......
Tuli vain mieleen, että jos tyttö on ujo (kuten minä) niin säikähtäisin tuollaista yllättävää tilannetta ja vastaisin "ei" automaattisesti, varsinkin jos tilanteessa on muitakin ihmisiä.
Joo tyttö vaikuttaa ujolta ja tilanne oli yllättävä ja tottakai siinä oli pari muutakin tyyppiä...... Tässä mun “yrityksessä” oli siis KAIKKI mahdolliset virheet.. Voi kumpa mä tollo olisin “vähän” paremmin suunnitellu tän homman. Tyhmästä päästä kärsii koko ukko nytten.. Mutta edelleen luulen jos vaikka ostan sille sata ruusua ja meen vaikka puku päällä sen luokse antaa sen kirjeen niin taitaapi tulla meikä pojalle rukkaset.
Heiluitko puukko kädessä, haukuitko häntä, näytitkö keskisormea? Teitkö sinä jotain VÄÄRIN? Eikö sinulla ole oikeutta ottaa kontaktia toiseen ihmiseen? Oletko sinä tosiaan tehnyt jotakin väärin, anteeksiantamatonta?
Aika julmaa, jos tyttö alkaa kohtelemaan sinua kuin roskaa. Onko asia todella näin, että tyttö pitää sinua mielenvikaisena hulluna? Onko hänellä oikeutta arvioida sinua tällaisena ihmisenä? Mokaaminen on täysin inhimillistä. KAIKKI mokailevat, ihan kaikki ihmiset. Myös tämä tyttö.
Anna itsellesi anteeksi. Et varmaan nyt siihen pysty, mutta ajan kanssa anna. Ole myötätuntoinen itsellesi, koska SINÄ ET OLE TEHNYT MITÄÄN VÄÄRIN.
Nyt kuulostaa kyllä siltä että sä olet ihan turhaan rikki. Eihän tuota asiaa ole vielä edes käsitelty! Kuten sanoit, kuvio kuulostaa sekavalta ja sitä se varmasti oli myös sen tytön silmiin ja korviin. Nyt hitto soikoon viet sen kirjeen sille tytölle tavalla tai toisella! Ei se sinun tunteillesi ole vielä sanonut ei, vaikka sanoi niin yllättävälle tilanteelle!
En minäkään lähtisi hyppimään tien toiselle puolelle jonkun miehen luokse, vaikka tämän miehen olisin aiemmin nähnytkin. Mietis nyt vähän uusiksi tota tilannetta.
Ja toisaalta jos sä tommosen draaman vedät asiasta joka ei ole tapahtunut kuin omassa päässäsi niin annat sille tytölle syyn kieltäytyä sinusta, ennen kuin hän edes koskaan sitä pääsee tekemään.
En tosiaan haukkunut häntä, enkä käytä missään tilanteessa väkivaltaa. Kirje olisi kiva antaa sille, mutta taitaapi repiä sen samantien siihen paikkaan. Eniten harmittaa se että minkälaisen käsityksen se sai minusta, ei olisi pitänyt huutaa häntä luokseni itsevarmasti kadun toiselle puolle, nyt se varmaan luulee että olen joku pelimies tai pyöritän joka viikko uutta muijaa. Totellisuudessa en ole ikinä edes seurustellut kenenkään kanssa, enkä harrasta yhden yön juttuja, enkä käy edes baareissakaan katsomassa muijia. Mutta saatto olla että tämän jätkän unelmat ja haaveet kaatu eilen ja niitä ei taida enään pelastaa kun se tyttö jos se tulee puhuu mulle, tuskinpa tulee... ;(
Voi mussukka pieni, sinun pitää saada se kirje hänelle, mä olen sitä mieltä :) Ennen kun hän tietää tunteesi, homma on ihan kesken. Jos hän ei sitten vastaakaan tunteisiisi, oletpa ainakin saanut tuon asian sydämesi päältä pois, ja sä ihan takuulla toivutkin paremmin kun asia ei jää sydämeesi salaisuudeksi.
No pitää ny katella ilkeekö enää tehhä mitään. En kumminkaan halua tyrkyttää itseäni kellekkään. Saatan jopa antaakin sen kirjeen sille mut enpä tiijä tuleeko mahdollisuuttakaan... En ole ikinä ollut näin allapän, koko aika joka sekuntti mietin häntä vaan ;( Masentaa..
Voi voi... Taisit olla todella ihastunut häneen, ootko nyt ihan varma että se ei välitä yhtään susta. Katsos saattaa olla että nytten se ujo tyttö miettii sinuakin. Sääli jos hoidit homman miten hoisit mutta koita keksiä jotain... Tosin jos oot ihan varma että sillä ei oo tunteita sua kohtaan niin koita jotenkin unohtaa vaikka se ei tule varmasti olemaan helppoa. En suosittele viinaa enkä muitakaan typeryyksiä mihin monet turvautuu. Mutta suosittelen että annat sen kirjeen edes sille, luulen melko varmasti että se tyttö olis ottanut sen kirjeen jos olisit vaan sanonut että sulla on semmonen sille tytölle. Varmasti olisi uteliaana lukenut sen, sillä harvemmin kukaan poika uskaltaa antaa tytölle kirjeitä. Siitä kyllä nostan hattua sulle että yritit edes, mutta nyt hoidat sille tytölle sen kirjeen. Saatpahan tehtyä hommasi loppuun, ja jos tyttö ei ikinä sulle soitakkaan niin saat ainekin tän asian poies sydämmeltäis.
Toivotan sulle todella onnee,monelta pojalta puuttuu tollanen rohkeus! Usko tai älä mutta suurin osa pojista ei olisi tehnyt yhtään mitään, mutta SINÄ uskalsit ja varmaan ei ollut helppo paikka jos kerran paikalla oli pari muutakin ja vielä kaiken lisäks kun kerran oli elämäsi ensimmäinen aloite. Mutta nyt SÄ toimitat sen KIRJEEN sille keinolla millä hyvänsä kirjota siihen kirjeeseen tahottelut siitä viime kerrasta!
Hei kuules murtunut, olet tainnut ottaa tän tilanteen pikkasen liian vakavasti. Jos tyttö luulee sinua 'pelieheksi', eikö se kirjeen antaminen korjaisi tilanteen? :) Jos nyt luovutat noin pienestä, kadut kyllä. Yleensä 'mokaajan' silmissä tilanne näyttää tuhat kertaa pahemmalta kuin se oikeasti on. Nyt menet ja annat sen kirjeen! Elät vaan kerran ja pienet töppäilyt on vaan kärpäsen kakka Saharan aavikolla!
Ei oikeesti kannata liikaa suunnitella mitään, mutta hei oikeesti nyt menet ja annat sen kirjeen elämäsi rakkaudelle! ;)
No kait mä tunari sitten kirjotan uuden kirjeen sille. Saas kyllä nähhä että millon nään häntä seuraavan kerran ja millon saan edes tilaisuuden antaa sen sille. Ja saas myös nähhä että kattooko se edes mua päin enään ikinä ja ottaako se edes vastaan sen kirjeen. Kumpa tietäisin sen postiluukun niin sitten se ainekin lukis sen.
Mutta se olis kyllä totta että kun saisin sen lappusen sille ja se lukisi sen niin mulle tulee varmasti parempi olo vaikka se ei mulle koskaan soittaisikaan. Ja saanpahan maineeni puhdistettua toivottavasti. Mutta täs koko jutus on vielä niin monta JOS:sia ennen kun saan sen kirjeen sen lapaseen. Ja nään varsin harvoin häntä yksin, useesti se kävelee kait jonkuu kaverinsa kaa ja mullakin on aika usein joku kaveri messissä. Vaikee homma...
Eikös sillä sun ihastuksella ollu jo poikaystävä (kaukosuhde)?
Vai olenko mä nyt ymmärtänyt väärin?!
SiiiiisTÄH? Kaukosuhde? En ole ikinä nähnyt että hänen seurassaan on joku kundi. OOtko ihan varma tosta suhteesta? Voitko mahdollisesti sekottaa mut johonkin toiseen? En nyt tietenkään varma ole etteikö se olisi kaukosuhteessa, mutta nyt en ymmärrä yhtään. Tunnetko sä mut vai mistä ihmeen suhteesta täällä puhutaan? Jos sillä on kerran poikaystävä niin viimestään nyt jätän sen kyllä rauhaan, MUTTA HALUAN TIETÄÄ MIKÄ TÄÄ KAUKOSUHDE SEKOILU OIKEEN ON?
No ei sillä tytöllä tosiaan ole ketään. Jos yksin liikkuu ja on aina yksin. Kulkee jossai kuusitiellä ja hoilottelee menemää
Kyl se yleensä jonkun tytön kaa kävelee kaupungilla mitä nyt ohimennen olen nähnyt. Aika harvakseltaan nään häntä yksin. En oo kyllä nähnyt häntä sen “mun säädön” jälkeen. Kai se koulus vielä käy... Mutta tosiaan luulis että jos sillä on poikaystävä niin olisin varmaan nähnyt sen hänen seurassaan? Ja tosiaan vaikuttaa ujolta tytöltä ja ei taida olla mikään “sidukkapissis” vaan ihan kunnon tyttö!
no joko oot antanu kirjees sille? miten kävi?
En oo antanu kirjettä. Oon miettinyt tosi paljon että mitä tekisin. Ja saattaa olla että en tule antamaa sitä kirjettä ikinä hänelle vaikka tekisi mieli :( Ja todella surkee olo on... Syy siihen miksi en enään anna sitä kirjettä sille on, että luulen että sitä ei pätkäänkään kiinnosta mun kirjeet ja muutenkin tuntuu että mun kannattaa luovuttaa.
En halua tuottaa hänelle enään tuskaa enkä huonoa mieltä. Pitää vaan hyväksyä tosi asiat. Mutta jos se alkaa näyttää kiinnostuksen merkkejä niin tulen tekemään seuraavan siirron, mutta taitaapi olla mulle vaan toiveunta että niin tapahtuis.
Edelleen haluan siis kovasti tutustua häneen, mutta en minä ny itteeni kumminkaan ala tyrkyttää kellekkään, en edes hänelle.
Ja jos tekisin seuraavan alotteen esim. pyytäisin rohkeesti ulos, ja saisin rukkaset siitä,niin sitten tän jätkän sydän olisi niin murskana että pelkään etten koskaan saa palasia yhteen.. Sitä en halua. Tämä yksikin kerta tulla torjutuksi riittää mulle, en halua edes kuvitella miltä tuntuu tulla toista kertaa torjutuksi. Se olis mulle maailmanloppu!
Mutta joo, erittäin pask*fiilis on edelleen. Nykyään mun kait on tyydyttävä vaan unelmoimaan hänestä ;( kumpa se tulis sanoo mulle jotain tai hymyilis, mutta eipä taida ;(
Turha taitaa ruikuttaa täällä.. kumpa pääsisin yli tästä nopeasti, mutta musta tuntuu että EN IKINÄ TULE IHASTUMAAN KENEENKÄÄN YHTÄ PALJON ja mietin häntä todennäköisesti hautaan saakka joka päivä!
Uskokaa, en haluaisi luovuttaa mutta kait se on pakko.
TÄMÄ POIKA TOIVOO ENÄÄN ETTÄ TYTTÖ ANTAA SELVÄN SINGNAALIN MULLE ETTÄ VÄLITTÄÄ MUSTA!!!
Mä taidan todella rakastaa häntä.... en oo ikinä ollut näin epätoivoton. Tippa tuli silmään..... ;( vaikka iso poika oon jo....