Moi! Mun on pakko päästä purkamaan tämä johonkin. Olen 17 vuotias lukiolainen ja alan jo huolestuttavasti masentua (ehkä liian vahva sana?) koulun takia. Ja oudointa tässä on se, että sen aiheuttaa ihmiset eikä itse kouluaineet, mutta nekin ovat alkaneet jo kärsiä tämän takia.
No siis, lukion ykkönen on kohta lopuilla. Olen huomannut että minulla on ehkä 2 kaveria jotka olen saanut koko vuoden aikana? En tarkoita että määrällä olisi väliä, mutta olen alkanut miettimään mikä minussa on vikana kun en saa ystäviä. Muutin paikkakunnalle 3 vuotta sitten, aluksi kaikki oli ihanaa mutta kun mietin tulevaa kesälomaa, tajusin että tulen viettämään sen yksin. Kadehdin sisarukseni aikaa tuossa samassa lukiossa, hän tuli suoraan sinne muuton jälkeen ja sai tosi hyvän vastaanoton ja ystäviä. Meidän koulua ei voisi niin yhtenäiseksi sanoa: yksi "ydinpiiri" jossa pari poikaa ja tyttöä, ns. suositut joiden persettä kaikki nuolee. Ruokalassa en uskalla mennä istumaan heidän seuraansa, vaan jään 2 kaverini kanssa "ulkopuoliseksi". Asia on alkanut vaivaamaan minua sikana, kadedin ex abeja joilla oli tosi hyvä yhteishenki. Paraneeko se sitten 2 vuonna? Olen alkanut saamaan jo kovia päänsärkykohtauksia kotona ja iltaisin en saa unta, usein itkenkin. Tuntuu jo että on liian myöhäistä, kaikilla on jo omat kaverinsa ja juttunsa. Käyätvillä kokoonnutaan näiden "suosittujen" ihmisten luo. Olen jo alkanut ahdistumaan siitä miksi tulin tänne opiskelemaan enkä toiseen lukioon? Ensiviikolla lähdemme ulkomaille kieliryhmämme kanssa, jossa on tuntemattomia 6 toisesta kaupungista ja 3 meidän koulusta, mutta he ovat jo niin hyviä ystäviä että jään sieläkin luultavasti ulkopuolisesti. Olen kotona hauska, puhelias ja tykkään seurata esim lätkää. Koulussa olen hiljainen hiirulainen ja juttelen 2 kaverini kanssa. Tuntuu että pää leviää, koska en voi ikinä olla oma itseni.
No siis, lukion ykkönen on kohta lopuilla. Olen huomannut että minulla on ehkä 2 kaveria jotka olen saanut koko vuoden aikana? En tarkoita että määrällä olisi väliä, mutta olen alkanut miettimään mikä minussa on vikana kun en saa ystäviä. Muutin paikkakunnalle 3 vuotta sitten, aluksi kaikki oli ihanaa mutta kun mietin tulevaa kesälomaa, tajusin että tulen viettämään sen yksin. Kadehdin sisarukseni aikaa tuossa samassa lukiossa, hän tuli suoraan sinne muuton jälkeen ja sai tosi hyvän vastaanoton ja ystäviä. Meidän koulua ei voisi niin yhtenäiseksi sanoa: yksi "ydinpiiri" jossa pari poikaa ja tyttöä, ns. suositut joiden persettä kaikki nuolee. Ruokalassa en uskalla mennä istumaan heidän seuraansa, vaan jään 2 kaverini kanssa "ulkopuoliseksi". Asia on alkanut vaivaamaan minua sikana, kadedin ex abeja joilla oli tosi hyvä yhteishenki. Paraneeko se sitten 2 vuonna? Olen alkanut saamaan jo kovia päänsärkykohtauksia kotona ja iltaisin en saa unta, usein itkenkin. Tuntuu jo että on liian myöhäistä, kaikilla on jo omat kaverinsa ja juttunsa. Käyätvillä kokoonnutaan näiden "suosittujen" ihmisten luo. Olen jo alkanut ahdistumaan siitä miksi tulin tänne opiskelemaan enkä toiseen lukioon? Ensiviikolla lähdemme ulkomaille kieliryhmämme kanssa, jossa on tuntemattomia 6 toisesta kaupungista ja 3 meidän koulusta, mutta he ovat jo niin hyviä ystäviä että jään sieläkin luultavasti ulkopuolisesti. Olen kotona hauska, puhelias ja tykkään seurata esim lätkää. Koulussa olen hiljainen hiirulainen ja juttelen 2 kaverini kanssa. Tuntuu että pää leviää, koska en voi ikinä olla oma itseni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.