En saa mennä lapsenlapseni ristiäisjuhliin

Mene sinne vaan, koska kumminkin haluat, ja iloinen juhlahan se on, joten varmaan oletkin enimmäkseen iloinen. Voit vältellä ex-puolisoasi niin että muut ei sitä edes huomaa. Ei sinun tarvitse heille mitään puhua, mutta jos vahingossa osutte samaan huoneeseen ja he tervehtivät, siihen kuuluu vastata, esimerkiksi sanomalla "päivää". Sen jäkeen voi mennä muualle ja jutella muiden ihmisten kanssa niin että voit taas unohtaa heidät. Varmasti entinen miehesi on ääliö, jos on tuollaista sanonut, mutta siltikään sinun ja entisen miehesi asioita ei saa alkaa käsittelemään lapsen ristiäisissä, koska se pilaisi juhlatunnelman. Eikä tietenkään ristiäisissä kuulu mököttää ... Jos tuntuu että oikeasti tulee niin paha mieli, että se tarttuu muihin, niin voihan sieltä lähteä kirkkotilaisuuden jälkeen pois.

Olipa ymmärtäväinen ja rakentava vastaus. Kiitoksia. Ei ole pieneen mieleenikään tullut ajatusta käsitellä eroa ristiäisissä, mutta jo se, että tyttäreni sellaista minusta epäilee, on minulle suuri epäluottamuslause, joka sekin, uskottoman ja petollisen aviomiehen lisäksi, saa mieleni pahoittumaan ja järkkymään. Huomaan sen vaikuttavan niin, että tunteeni laimenevat sekä häntä että lasta kohtaan ja tunnen oloni hyväksikäytetyksi, koska olen niin paljon auttanut heitä hellällä vuorovaikutuksella vauvan kanssa, rahalla, asioidne toimittamisella ja hoitoavulla.
Ehkä ratkaisenkin tilanteen juuri noin, että menen kirkkoon ja pysyttelen neutraalina ja fyysisesti hivenen etäällä. Lisäksi täytyy ottaa sekä pahoinvointi- että ripulitabletti, koska noilla tavoin reagoin voimakkaaseen emotionaaliseen stressiin, minkä luulen exäni ja erityisesti hänen uusi naisensa minulle aiheuttavan. Huomenna on koetinpäivä. Nyt olen turtana. Huomenna siis olen kapeasti läsnä ja keskityn vain ristimistoimitukseen.
Kiitokset vielä, että sain edes yhden kypsän vastuksen. Luulin, että tämä on niin kummallinen ongelma, ettei kukaan reagoisi. Mieluusti ottaisin vielä vastaan muutakin jakamista ja kommentteja.

Miten se oäivä lopulta meni?!

Päivä meni ulkoisesti ns. sivistyneesti, mutta oli minulle traumaattinen. En muista koko ristiäisistä juuri mitään, olin kuin robotti. Emme tervehtineet exäni ja hänen uusien perheenjäsentensä kanssa. Hänen aikuinen poikansakaan ei katsonut minua päinkään. Luulen, etteivät sellaiset ihmiset, jotka eivät olleet tilanteesta selvillä, huomanneet yhtään mitään. Tyttäreni ei myöskään katsonut minuun päin tai puhutellut kertaakaan. Pyysin yhdessä kohdassa kirkossa saada ottaa vauva syliini valokuvaa varten, mutta hän sanoi ristiäispukukankaan olevan niin liukas, etten pystyisi pitämään lasta sylissäni eikä antanut minulle. Loukkaavaa. Käsittelemätön avioero, jossa tulee vuosia petetyksi jää traumaksi loppuelämäkseni. Olen ollut terapiassa kyllä joitain vuosia yksin. Vuosikausia olin jo elänyt ohi kaiken tapahtuneen, mutta perhejuhla toi syvät haavat pinnalle. Pelkään, ettei suhteeni tyttäreeni, jonka olen yksinhuoltajana kasvattanut, enää muutu entiselleen. Nyt tuli kaikki kipeät asetelmat esille. En milloinkaan moittinut hänen isäänsä hänen kuullensa enkä kertonut kaikkia totuuksia isästä, ja tässä on minulle nyt palkka, olen syntipukki. Niin surullista. Kommentoikaa vielä, please!

Kiitos Päivänsäteelle. Luulen, että olet hyvinkin oikeassa. Otin jo lomaa avustamisesta. Siinä on se haittapuoli, etten sitten saa myöskään olla tämän pienen ihanaisen lapsukaisen kanssa. Näytän kuitenkin etten ole itsestäänselvyys.
Sinä olit jämäkkä, kun menit itsenäisesti rippikirkkoon ja otit paikkaasi lapsesi elämässä. Jään miettimään, että eikö tuon ikäiseltä jo kysellä sitä, kumman vanhemman - vai molempien - kanssa hän haluaa olla. Tietty ymmärrän, jos exäsi on aivopessyt lastasi. Varmaan tyttäresi hakeutuu luoksesi ennen pitkää. Tosin harmi, jos ehtii sitä ennen mielenterveys heikentyä. Ehkä löydät jonkin keinon kannustaa etäältä tytärtäsi ammattikouluun.