Kodin, uskon ja isänmaan puolesta.

Ymmärrykseni mukaan armeija on miesten koulu, niinkuin vanha fraasi kuuluu. Tappamisopetuksen lisäksi se antaa paljon hienoja asioita. On tavallaan pakko sopeutua siihen, että ihan tuntumassa on muitea miehiä, jotka ovat hyvinkin erilaisia ja kuitenkin täytyy oppia pärjäämään siinä ristiriitatilanteessakin. Se ei ole huonoa taitoa.

Jos asenne aseelliseen palveluun on ehdoton, niin voi palvella aseettomana ja näin harrastaa sen maan ja kansan hyvää, jonka parissa asuu.

Olen kuullut työssä ollessani kerrottavan tarinaa kokeilusta, miten kieltäytyjät asuisivat kasarmeissa ja huolehtisivat vain siisteydestä ja omasta ravinnostaan. Se ei olisi ollut kohtuuton asia edes jehovantodistajalle.Aikaa lienee noin 60 vuotta.

Paikka oli saaressa etelärannikolla. Sinne laiturille vietiin ruokatäydennys säännöllisin väliajoin yhteyslaiturille. Koska ruuan kärrääminen keittiölle ja sen valmistaminen muistutti armeijan hommista, niin ne jätettiin sinne laiturille. Pimeän tullen nälkä ajoi varkaisiin omasta varastosta. arvaatte, että viimeisille jäi raakoja perunoita syötäväksi ja näin oli pakko palata vankeus-systeemiin, ettei kukaan kuole nälkään.

Totena olen kuullut kerrottavan, mutta vahvistamaan en pysty.

Lestadiolaiset suorittavat asepalveluksen normaalisti, se on kansalaisvelvollisuus.

Olin armeijassa heiti muutama vuosi sotiemme jälkeen. Kouluttajat sodankäyneitä miehiä. Palvellusvarusteet sodan aikaisia jopa kuulanreijistä paikattuja. Maastoharjoituksissa hyökättiin aina itäänpäin. Iltalomat aluksi sotapesään myöhemmin kaupungille. Asemalla ja työväentalolla oleskelu kielletty. Kotilomilla armeijan varusteissa. Siviilivaatetus kielletty. Kolmekertaa kotilomalla armeijan oloaikana. Samalla kasarmialueella oli joukko siviilipalveluksessa olevia, armeijan varusteissa, ilman asetta. Parturoivat töikseen aseellisiakin. Komppanian päälikkö ajeli polkupyörällä. Aliupseereilla ei "rähinä remmiä" Ei ollut aliluutnattejeja eikä ylivääpeleitä.Armeijakaverit hyvänkuntoisia hiihtotaitoisia. Huopikaspieksut mainioita hiihtokenkiä leveitten latuska suksien mäystimiin.PK oli painava kantaa ja KP:n lipas laukku painoi kylkeä. Vanikka oli vahvaa, ja hernekeitto sakeaa. Sunnuntai-aamun polakka ja kaakao maistuvaa.Terve hyväkuntoinen nuorimies pärjäsi mainiosti. Simputukset vähäisiä. Kaverikuri sopivaa. Prosentti, pari heikkoja henkisesti ja fysisesti, heidät vapautettiin. Armeija on miesten koulu, jossa opetetaan ampumaan kiväärillä, jos sattuu kuviteltu vihollinen kohdalle...ai jäi mainitsematta, että jarrua syötettiin. Se oli sellaista keltaista jäliruokavelliä..heh. KIrjoitin yhteen pötköön sen vuoksi, koska armeijassa ei taukoja juuri pidetty.

Kun tämä on ns, uskovien palsta, niin kerron vielä, että oli iltahartaus joka ilta, jossa joku papintekele laulatti virrenpätkän, ja rukoili meidän puolestamme, että ymmärtäisimme armeijan tarkoituksen, Jumalaa unohtamatta.