Kauanko masennus on sinulla kestänyt?

No täällä kans yks toinen 40 v pikkurouva, mulla vasta viikon verran tätä masennusjaksoa, mutta mulla on bipo, jotan masennusjaksoja on elämässä piisannut vaikka muille jakaa.

Kun bipo alkoi, oli ensin hirveä mania ja sen jälkeen psykoottinen masennus ja suljetulle osastolle passitus. Siitä se sitte alkoi, hypomanian ja masennuksen vaihtelu. Tää mun uusin masennusjakso on siitä tympivä, että mä jo vähän toivoin, että nämä raskaimmat masennuskaudet olis mennyttä. Mulla on ollut suht tasaista pitkään ja meinasin jo, että hitto vie, ihmeparantuminen tapahtui.

En parantunut, nyt voisin sit nukkua taas koko päivän ja jessus mitä tuskaa, kun pitää perheelle väkertää sapuskaa. Toinen lapsista käy punttisalilla ja syö koko ajan! Apua..

Täällä 40 mies, eriasteista masennusta 30 vuotta. 3 viimeistä vuotta vaikeaa psykoottista masennusta ja siitä lähtien myös työkyvytön. Enää ei jaksaisi taistella ja miellyttää muita ja peitellä omaa pahaa oloa.

Täällä 48 vuotias mies, masennus diagnosoitiin syksyllä 2009, krooninen masennus siitä saakka. Masennus muuttunut keskivaikeasta vaikeaksi. lääkitys ja terapia, työkyvyttömyyseläke alkaa kesäkuussa.

Kymmenen vuotta sitten onni kääntyi, työt loppuivat. Sen seurauksena tietysti masennuin, ja nyt 16 vuotta kestänyt parisuhdekin kariutui tämän prosessin seurauksena. Harkitsen elämäni lopettamista, koska olen menettänyt kaiken minkä vuoksi halusin elää.

Ainakin 6-vuotta on masennus kestänyt ja olen nyt 24-vuotias. Olen ollut jo aikoja sitten aivan lopussa tämän takia ja valmis hautaan vaikka olenkin vielä aika nuori. Ahdistus ja masennus taitaa olla parantumaton sairaus. Niinhän se on että me kiltit ja kunnolliset ihmiset sairastutaan masennukseen kun meillä on tapana kantaa koko maailman murheita harteillamme.

Olen 34v mies ja masennusta kestänyt vaikeana aika tasan 25 vuotta. Äsken alkoi työkyvyttömyyseläke kuntoutustuen jälkeen.

Hei! EntinenKokoNainen
Tutulta kuulostaa tuo sun tarinasi. Olen itse 50v ja masennukseen sairastuin työuupumuksen kautta. En vaan yhtenä aamuna jaksanut nousta töihin. Itkin voimattomuuttani en millään olisi halunnut antaa periksi näin sitten kävi. Olen aina ollut ns. kiltti ja sovitteleva ihminen niin kotona kun työssäkin. Olin liki vuoden sairauslomalla ensimmäinen puolivuotta meni vaan voimia keräten eli lepäsin ja olin todella helpottunut että ei tarvinnut tehdä mitään mitä ei jaksanut. Pikkuhiljaa voimia alkoi kertymään vähän lenkkeilin ja tein aluksi sellaisia pieniä askareita jotka ei vienyt kaikkia voimia. Olin kans ihan hukassa tän oman elämän kanssa piti oikeen syventyä siihen mitä minulle kuulu mitä haluan elämältä. Pikku hilja on hahmottunut mitä haluan ja mitä en halua. Mun masennus oli keskivaikea ehkä tuo loppuunpalaminen pelasti siltä vakavalta masennukselta. Tuo on hyvä merkki että olet väsynyt olemaan masentunut. Ehkä se on merkki siitä että olet valmis pienin askelin eteenpäin. Olen itse nyt tyytyväinen siihen että olen käynyt tuon prosessini läpi usko tai älä mutta kun tuosta selviät olet valmis vahvempana jatkamaan eteenpäin. Opit kuuntelemaan itseäsi ja arvioimaan voimavarasi mihin ne riittä ja mihin ei. Muista rakastaa itseäsi yhtäpaljon kun lähimmäistäkin. Hyvää kevää jatkoa ja kesän odotusta sinulle.

sepä se,kun meijä häätyy aina olla jotain superihmisii ja miellyttää muita.Kun oppis sanomaan ei,muilleki eikä vain ittelle.Kyllähän se opettelua on,kun on aina tottunu pää kolmantena jalka kiiruhtaan apuun.aivan ittekki joskus hämmästyin et sanoin et en nyt tuu siivoaan(avopuolisolle)mie meinaan vaan maata tänä päivän,tai vaikkapa tehdä vaan omiani..en mie usko et vaikka me kuinka passatas toisia,saadan itte vastapalveluita........kyllä sie oot itte ainoo joka voit itteäs säästää ja tietää sun voimavaras..et sie silti huonompi ihminen oo jos hoijat myös ittees....anna aikaa mielelle parantua ja anna toisten hoitaa hommat

Olen ollut on/off masentunut nyt 26 vuotta. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Voimia kaikille masentuneille:-)

22 vuotta tällä hetkellä ollaan oltu masentuneita ja nyt on vähän rajumpi kausi taas menossa itseasiassa en tiedä noustaanko tästä enää..Alkaa oleen ikää
ja muutenkaan jaksa kertakaikkiaan joka kerta nousta,
että voisi tippua taas kohta korkeemmalta.

Koko ikäni olen ollut absolutisti ja ylipäätään paihteetön ja täytyy sanoa,
että pikkuhiljaa alkaa kiinnostaa, että löytyisikö tuosta viinasta
tai huumeista ratkaisua esim subuteksista tms? Kaikki ajattelin kuitenkin kokeilla koska yksikin hyvä päivä tekisi tästä elämisen arvoista.
Joku varmaan tyrmää ajatuksen, mutta en tiedä ketään näin pitkää masentunutta henkilöä ja jokainen tekee elämällään mitä haluaa.

Itsemurha on käynyt mielessä mutta en halua todellkaan sitä!
Mielumin tämä hidas kuolema kun sellainen raukkamaisuus.
Kuulostaa varmaan urpolta tuo subu, mutta esim.Särkylääkeitä käytin
vain sen aikaa kun oli särkyjä..Kun säryt vietiin lopetin 12 vuoden särkylääke rännin seinään, ei mitään hihaan tuuppaamista vaan ihan suunkautta nautittuna 1/8 osa tabua tai jotain.