toiseen..
kymmenen vuotta siepattuna ja vangittuna johonkin kellariin tälläisten unelmamiesten raiskaamana asettaa vähän toisenlaiset mittasuhteet meidän uhrikeskusteluumme.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288563569804.html
kymmenen vuotta siepattuna ja vangittuna johonkin kellariin tälläisten unelmamiesten raiskaamana asettaa vähän toisenlaiset mittasuhteet meidän uhrikeskusteluumme.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288563569804.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko tuskalla mielestäsi tärkeysjärjestys? Niin pahaa ei maailmasta löydy, etteikö löytyisi vielä pahempaa.
Viittaamasi tapaus, ja koska niitä paljastuu vähän väliä, pistää ennemmin pohtimaan, paljonko vastaavanlaisia siepattuja elää tällä hetkellä vastaavanlaista vankielämää?
Kaikki mielenvikaiset saavat puuhailla vapaasti, koska ihmiset ovat liian suvaitsevaisia ympäristössä koheltavia kohtaan.
Suvaitsevaisia ympäristössä koheltavia kohtaan?
Sokeita ihanalle, mukavalle, myötäilevälle, sosiaaliselle, ystävälliselle, kuuntelevalle, anteliaalle ulkokuorelle siinä määrin, että eivät edes osaa epäillä niitä kauheimpia hirveyksiä juuri niiden ihmisten kohdalle, jotka mukavan ihmisen kriteerit täyttävät, vaan antavat laiskuuttaan epäluulojen virrata vakaasti ja valtoimenaan niitten hieman poikkeavien niskaan, ja saavat siihen touhuun mukaan muut kaltaisensa epäluulottelijat, ja kun nämä epäluulojen kohteet mahdollisesti jopa kokonaisen elämän mittaisen sontavirran jälkeen eivät nouse puolustamaan itteään, se onkin osoitus oikeassaolevuudesta niin, että se häikäisee entistä sokeammiksi sen mukavan ulkokuoren edessä ja näin antavat sen mahdollisuuden niille hirveyksille.
Osaa käytöskoodit ja tee mitä haluat - eikös se ole se uusi betoniviidakon laki..
Avoimesti koheltavat saavat syytökset ja syylliset hymyilevät ja nyökyttelevät epäluulottelijoiden kohellukselle.
Ikivanha totuus on kuitenkin se, että omaan tuskaan keskittyminen lisää sitä omaa tuskaa, harvemmin toisten, mutta toisten tuskaan keskittyminen lieventää vastaavasti omaa tuskaa. Jokin voima on noissa mittasuhteissa ja perspektiiveissä sekä niiden oivaltamisessa.
Kyllä. Tuskalla on tärkeysjärjestys. :) Oma tuska paras tuska :D
En tarkoittanut, että tuskalla mitään tärkeysjärjestystä on, mutta kun katsoo noiden kolmikon naamoja ja miettii, että nuorin oli vasta 14-vuotias ja mitä ovat joutuneet kokemaan, niin silloi kyllä laittaa miettimään, että jossakin kohtaa tuskalla ja tuskalla on tärkeysjärjestys.
No, tuo ei ollut se pointti vaan kuten sanoit minullekin tuli heti mieleen, kun tuon jutun uutisista kuulin, että kuinkahan paljon näitä samanlaisia on ja varmasti täytyy paljon olla. Madeleinen sieppaus on yksi karuimpia julki tulleita sieppauksia mielestäni, koska uhri oli vasta 3-vuotias ja voi vain kuvitella näiden vanhempien hätää ja elämää kaiken tuon jälkeen. Kyllä tuskalla ja tuskalla on eroa, jos oikein sitä lähdetään pohtimaan.
Tämä sieppaaja veli olikin oikein malli mies, jota kaikki pitivät hyväntahtoisena, - kaikille lapsillekin lainaili omaa polkupyöräänsä, eikä kukaan osannut epäillä mitään. Ehkä ihmiset silti ovat jollakin tapaa niin sokeita näille merkeille vaikka niitä nähtäisiinkin, niin niihin ei silti haluta puuttua, koska se oma napa ja toisen silmissä myöskin hyvältä kamulta näyttäminen on tärkeämpää säilyttää kuin alkaa kyselemään vaikeita asioita naapurilta, että miksi ei kukaan käy luonasi ja miksi et päästä ketään sisälle and so...
"Ikivanha totuus on kuitenkin se, että omaan tuskaan keskittyminen lisää sitä omaa tuskaa, harvemmin toisten, mutta toisten tuskaan keskittyminen lieventää vastaavasti omaa tuskaa"
Niin tuosta tulee mieleeni muinoin teini ikäisenä muistiin merkitsemäni lause...
"itkin koska minulla ei ollut kenkiä,
kunnes näin hänet, jolla ei ollut jalkoja"...
Että joo...pitänee paikkansa tuokin..."Jokin voima on noissa mittasuhteissa ja perspektiiveissä sekä niiden oivaltamisessa."
Ihmiset keskittyvät tietämättömyyttään tätänykyä liikaa erilaisiin ihmisiin ajatellen onkohan tuo ja tuo vaarallinen. Sitten se naapurinkalle olikin hirviö eikä me tiedetty mitään.
Olihan havaintoja tehty ja ilmoitettu. Kerran poliisitkin olivat käyneet soittamassa ovikelloa mutta koska kukaan ei avannut menivät pois unohtivat koko jutun. Edellinen varmasti siksi että talon omistaja oli hyvä tyyppi eihän sen talossa mitään nyt voinut olla. Sekin oli ilmoitettu miten takapihalla oli nähty nuori alaston nainen hihnassa.
Et joo.
Oikeastaan vasta nyt ollaan havahduttu siihen tosiasiaan tuolla viranomaispuolella ja psykopaatti tutkijoidenkin kanssa, että ne vaarallisemmat - psykot ja sosiopaatit löytyvät usein juuri siitä lähiympäristöstä, ehkä ihan naapurista, Ennen kukaan ei tähän osannut kiinnittää huomiota, koska naapurit tunsivat tai uskoivat tuntevansa toisensa niin hyvin, kun päivittäin melkein tapasivat, että naapuri on ihan samanlainen tavallinen mattimaija meikäläinen kuin itsekin ollaan. Harmi vaan, että kukaan ei pääse toisen pään sisälle ja ajatuksia näkemään, eikä voi tietää mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tämä tyyppi oikeasti hautoo päässään ja missä maailmassa elää.
Amerikassa tämä asia on siten tunnistettua, että siellä otetaan ensimmäiseksi syyniin lähipiiri ja naapurusto. Amerikassa on myös opetusohjelmia miten tunnistaa pedofiilit ja psykopaatit. Ihmisiä on kehotettu tarkkailemaan ympäristöään eri tavalla kuin ennen ottaen huomioon juuri sen seikan, että liikaa lasten kanssa viihtyvä ja aulliisti apuaan mm. lapsiperheille tarjoava kiva naapurin setä voikin olla ihan jotain muuta..
Tunneasioiden vertaileminen on vaikeaa. Jos mikä, niin niiden laadullinen tarkastelu eri mittareineen on vaikeaa. Kyseessä on aina subjektiiviset kokemukset ja kuulijalla on omat kokemuksensa. Kaikella kivulla ei ole myöskään vertailukohtaa.
Vapaudenriisto on tutkimuksellisesti katsottu erääksi pahimmista rikoksista, mitä voi sattua. Tunnemme nämä räikeimmät tapaukset, jotka ovat mediassa tulleet esille ja voimme vain kokea myötätuntoa. Ne ovat niitä huippuja, joilla ihmisten tunteet saadaan pinnalle.
Harva käsittää, että vapaudenriistoa kokee omassa pienessä kolossaan mahdollisesti jopa lähinaapuri. Hänen ei tarvitse olla kellariin vangittu tai kahleissa. Hänet on sairauden, vamman, fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen kyvyttömyyden vuoksi eristetty elinympäristöstään ja kohtelu voi olla äärimmäisen julmaa. Tätä tapahtuu päivittäin. Riistetty ja riistäjä ovat useimmiten perheenjäseniä keskenään. Riistoon kuuluu olennaisesti se, että sosiaaliset kontaktit ovat minimoitu, vapaus sananvapauteen, työhön, ihmissuhteisiin, harrastuksiin yms ovat kontrolloitu. Talodellisesti hänet on tehty riippuvaiseksi ja sosiaalisesti eristetty (eli varmistettu pakenemisen mahdollisuus). Tälläisiä riistettyjä ovat mm sairaat, vanhukset, vammautuneet, lapset, puolisot, sisaret/veljet, vanhat äidit/isät. Toisten riistoon kuuluu moninainen väkivalta (fyysinen/psyykkinen/henkinen/seksuaalinen). Tämä on se kaltoinkohtelun huippu, joita emme silti tiedosta ympärillämme, mutta heitä on silti olemassa.
On myös ihmisiä, jotka eivät usko tälläistä tapahtuvan. Eipä uskoneet maailmalla aikanaan ensialkuun natsijulmuuksiaan.
Vaihtasinko tämänhetkisen osani johonkin syrjäkylän mökkiin hihnassa pideltäväksi? Enpä vaihtaisi.
Kyllä, maailmassa tapahtuu uskomattoman pahoja asioita ihmisen toimesta, kuten kammottavaa sadismista kidutusta, josta ei voisi kuvitella kenenkään nauttivan. Ihminen joka on hakattu jo tajuttomaksi tai hänen sydämensä on pysähtynyt elvytetään sen vuoksi, että kidutusta voidaan jatkaa. Sitä ihmettelee, että voiko ihmisen pahuudella olla mitään rajoja ja millaisiin mittasuhteisiin se oikein lopulta yltääkään.
En tiedä, mutta minua on jotenkin aina selkäpiitä karminut se näkymä, jossa ihminen kadulla kävellessään kaikessa rauhassa mitään pelkäämättä ja ajattelematta siepataan ja viedään johonkin kauhun paikkaan. Minusta tuo on sellainen painajaiskuva, jota todella kammoan.
Pakettiauto, joka hiljaa kulkee edestakaisin vaanimassa pahaa aavistamattomia koulutyttöjä ja poikia, jotka kaikessa viattomuudessaan elävät turvallisessa lapsen maailmassa siepataan ja viedään johonkin seksiorjiksi on sanoinkuvaamattoman tuskallista ja ahdistavaa ajatella.
Jotenkin ymmärrän vielä sen, jos kysymys on omassa tutussa ympäristössämme, tuttujen tekemä vääryys ja kaltoinkohtelu, mutta kun sinut sidotaan, pumpataan täyteen huumaavia lääkkeitä, et tiedä missä olet, mikä maa, mitä ja ketä nämä ihmiset ovat,,,..on vain pahuus ympärillä, niin ....
tiedostan ympärilläni tapahtuvat teot, tiedän kaltoin kohdellut vanhukset, tiedän sairaat lapset, vammautuneet ja näen kaiken sen ja voin tehdä ja yhteiskunta voi tehdä jotain,...ei aina, mutta yrittää tehdä...mutta näiden sieppausten käsissä olemme täysin voimattomia..avuttomia ja polvillamme.
"Jotenkin ymmärrän vielä sen, jos kysymys on omassa tutussa ympäristössämme, tuttujen tekemä vääryys ja kaltoinkohtelu"
minä taas en voi mitenkään ymmärtää...juurikaan tuota...
varsinkin jos kohteena on oma lapsi...tai muu perheenjäsen...
Se vaan on niin kuvottavaa...että tekijä on tuttu ihminen/oma vanhempi...jonka pitäisi suojella lastaan kaikelta pahalta...viimeiseen saakka...jopa oman henkensä uhalla...
se on mielestäni vielä käsittämättömämpää...kuin se että uhri valikoituu sattumanvaraisesti...niin silloin hänet voi ehkä paremmin esinneellistää teon kohteeksi ja sivuttaa hänen ihmisyytensä...koska hän/tuntematon uhri ei merkitse mitään...
jotenkin voisin ajatella niin, että tuntemattoman tekijän uhrilla on kuitenkin kokemus hyvistäkin ihmisistä...hän jopa saattaa pysyä hengissä/järjissään sen vuoksi että hän tietää muunkinlaisia ihmisiä/toisenlaisenkin maailman olevan olemassa...hän voi toivoa, tulevansa pelastetuksi/tietää että häntä etsitään/kaivataan...
mutta entä hän...jonka kiduttaja on oma läheinen...omassa kodissa...kun kukaan ei ilmoita poliisille...ei etsi häntä..onko hänellä toivoa, että joku löytäisi hänetkin...
Totta. Ehkä kaikessa on puolensa, eikä näissä ole mitään ymmärrettävää. Pahuus on pahuutta, eikä koskaan millään tavalla ymmärrettävissä, ehkä jotenkin sitä yritetään selittää ja ymmärtää, mutta totuus on ettei näille tekemisille löydy koskaan minkäänlaista puolusteltavaa. Olet oikeassa.
Onko kaikki paha aina narsismia, vakikeskustelijat?
Voisiko kyse olla lukkiutuneesta ajattelustanne? Kaikkihan näyttää kaikelta kun tarpeeksi asiasta tietää ja mieli tahtoo vääntää.
Hyvä kysymys.
Kaikki paha ei todellakaan ole narsismista lähtöisin eikä kaikella pahalla ole minkään sortin itsekkyydenkään kanssa mitään tekemistä.
Ja toisinpäin: kaikki narsismiin liittyvä ei ole myöskään kaltoinkohtelevaa.
Tällainen kuva itsellekin jää.
Se on vain kovin myrkyllistä sanoa täällä että kaikki maailman itsekkyys olisi narsismia, kun tosiasiassa olemme kaikki vain itsekkyyden takia. Maailma pitäisi nähdä hieman monipuolisempana ja kokonaisempana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Geenin_itsekkyys
Jos täällä ylläolevasta puhuisi, saisi narsistin leiman, vaikka tosiasiassa asia on aivan toista.
Geenin itsekkyys (The Selfish Gene) on Richard Dawkinsin kirjoittama vuonna 1976 ilmestynyt evoluutiota käsittelevä kirja. Kirja rakentuu teorialle, jonka esitti aiemmin George C. Williams kirjassaan Adaptation and Natural Selection. Dawkins käyttää termiä "geenin itsekkyys" kuvaamaan geenikeskeistä evoluutionäkemystä vastakäsityksenä organismiin keskittyvälle evoluutionäkemykselle. Geenikeskeisestä näkemyksestä seuraa, että mitä läheisempää sukua kaksi yksilöä ovat toisilleen sitä järkevämpää (geenien tasolla) on käyttäytyä epäitsekkäästi. Tämän vuoksi konsepti on erityisen hyvä monien altruismin muotojen selittämisessä.
Kirjassa Dawkins esittää myös termin meemi, joka on vastaava ihmisen kulttuurievoluution yksikkö kuin geeni on eliölajien evoluution yksikkö, tosin hieman eri tavalla. Memetiikasta on tullut monien tutkimusten kohde kirjan julkaisun jälkeen.
Kirjan 30-vuotispainoksen esipuheessa Dawkins sanoi ymmärtävänsä, että kirjan nimi saattaa antaa riittämättömän kuvan sen sisällöstä ja että jälkeenpäin ajatellen hänen olisi pitänyt antaa kirjalle nimeksi The Immortal Gene (Kuolematon geeni).[1]
Kimmo Pietiläisen laatima suomennos ilmestyi vuonna 1993 ja se perustuu vuoden 1989 laajennettuun laitokseen.