Aiemmin ajattelin vain, että pieniä vastoinkäymisiä käy kaikille mutta nyt olen huomannut (täytin 25 vuotta) että mihin vaan "koskenkin" niin ulkopuoloset kärsiin ja asiat menevät päin mönkään. Ihmissuhteeni onnistun aina jotenkin sotkemaan ja ainoa tapa selvittää asiat on, että lähden pois tilanteesta. Toiseksi, työssäni (kesätyöt, olen opiskelija) onnistun jotenkin sotkemaan asiat vaikka yritän olla tarkka ja huolellinen. Muut saavat korjata tekemiäni virheitä. Olen tsemppaaja-luonne; yritän aina vaikka asiat menisivätkin huonommin. Mutta nyt olen alkanut pohtimaan uskallanko enää koti-ovesta lähteä ulos. Olen huomannut, että yleinen suhtautumiseni kaikkeen on kovin negatiivinen ja ajattelutapani on, että kaikki pitää tehdä täydellisesti tai vähintään hyvin muuten olen epäonnistunut enkä saa ihmisiltä kiitoksia. Lisäksi minun on mahdoton erottaa esimerkiksi henk.koht.minää ja työ-minääni; jos asiakas valittaa, otan sen automaattisesti itseeni. Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja väsynyt kaikkeen. Mikään ei oikein kiinnosta, olo on kuin eläisi elokuvassa. Tänään oli viimeinen niitti kun työpaikallani onnistuin tekemään erittäin ison virheen jonka takia yksi työpäivä meni hukkaan multakin kuin minulta. En tiedä mitä pitäisi tehdä, yritänkö vielä lujemmin vai miten muut onnistuvat aina kaikessa vähemmällä yrittämisellä?
Kaikki menee päin peetä
Kristaa86
050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.