Kaikki menee päin peetä

Aiemmin ajattelin vain, että pieniä vastoinkäymisiä käy kaikille mutta nyt olen huomannut (täytin 25 vuotta) että mihin vaan "koskenkin" niin ulkopuoloset kärsiin ja asiat menevät päin mönkään. Ihmissuhteeni onnistun aina jotenkin sotkemaan ja ainoa tapa selvittää asiat on, että lähden pois tilanteesta. Toiseksi, työssäni (kesätyöt, olen opiskelija) onnistun jotenkin sotkemaan asiat vaikka yritän olla tarkka ja huolellinen. Muut saavat korjata tekemiäni virheitä. Olen tsemppaaja-luonne; yritän aina vaikka asiat menisivätkin huonommin. Mutta nyt olen alkanut pohtimaan uskallanko enää koti-ovesta lähteä ulos. Olen huomannut, että yleinen suhtautumiseni kaikkeen on kovin negatiivinen ja ajattelutapani on, että kaikki pitää tehdä täydellisesti tai vähintään hyvin muuten olen epäonnistunut enkä saa ihmisiltä kiitoksia. Lisäksi minun on mahdoton erottaa esimerkiksi henk.koht.minää ja työ-minääni; jos asiakas valittaa, otan sen automaattisesti itseeni. Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja väsynyt kaikkeen. Mikään ei oikein kiinnosta, olo on kuin eläisi elokuvassa. Tänään oli viimeinen niitti kun työpaikallani onnistuin tekemään erittäin ison virheen jonka takia yksi työpäivä meni hukkaan multakin kuin minulta. En tiedä mitä pitäisi tehdä, yritänkö vielä lujemmin vai miten muut onnistuvat aina kaikessa vähemmällä yrittämisellä?
050
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Kristaa86 kirjoitti:

Aiemmin ajattelin vain, että pieniä vastoinkäymisiä käy kaikille mutta nyt olen huomannut (täytin 25 vuotta) että mihin vaan "koskenkin" niin ulkopuoloset kärsiin ja asiat menevät päin mönkään. Ihmissuhteeni onnistun aina jotenkin sotkemaan ja ainoa tapa selvittää asiat on, että lähden pois tilanteesta. Toiseksi, työssäni (kesätyöt, olen opiskelija) onnistun jotenkin sotkemaan asiat vaikka yritän olla tarkka ja huolellinen. Muut saavat korjata tekemiäni virheitä. Olen tsemppaaja-luonne; yritän aina vaikka asiat menisivätkin huonommin. Mutta nyt olen alkanut pohtimaan uskallanko enää koti-ovesta lähteä ulos. Olen huomannut, että yleinen suhtautumiseni kaikkeen on kovin negatiivinen ja ajattelutapani on, että kaikki pitää tehdä täydellisesti tai vähintään hyvin muuten olen epäonnistunut enkä saa ihmisiltä kiitoksia. Lisäksi minun on mahdoton erottaa esimerkiksi henk.koht.minää ja työ-minääni; jos asiakas valittaa, otan sen automaattisesti itseeni. Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt ja väsynyt kaikkeen. Mikään ei oikein kiinnosta, olo on kuin eläisi elokuvassa. Tänään oli viimeinen niitti kun työpaikallani onnistuin tekemään erittäin ison virheen jonka takia yksi työpäivä meni hukkaan multakin kuin minulta. En tiedä mitä pitäisi tehdä, yritänkö vielä lujemmin vai miten muut onnistuvat aina kaikessa vähemmällä yrittämisellä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu