Mailmas on paljon asiot joita haukutaan ja väheksytään syyttä suotta.
Niinkuin nyt tää mun suosikki keinutuoli,mitä pahaa siin on jos istuu soutulavittalla ja rentoutuu.
Jostain syyst se liitetään vanhuuteen ja ihan oikein kiirettömyyteen mut jos katellaan nuorten suosimia sohvia jossa ei voikkaan ku maata epämukavast.
Ihan mielettömät mittasuhteet niis istuinosis menes semmoseen istumaan niin nosturia tarvitaan ku ylös noustaan.
Mä olen vissiin vanhaan kuosiin tehty ku 30v lahjaks sain keinutuolin,se on sen jälkeen ollu mun valtaistuin.
Siin mä olen kuunellut monet perheenäidin puoltuntiset,miettiny asioita,surrut suruni ja hiljaa keinutellut kuunellen seinäkellon äänt hiljases tuvas.
Siin ollaan keinuteltu lastenlapsii sylis pirellen ja likan pojalta sain kyytiä kun en paikkaani luovuttanu.
Kun on vieraita niin monet valtaapitävät ja muut tunarit o tuomionsa saanu siit penkiltä kun ollaan asiat kuntoon laitettu.
Siit on vikkelää lähtee liikkeelle mennään sitte töihin tai vaimolle voileipää tekemään tai kissaa ulos /sisään päästämään.
Kahresta en luovu.
Niinkuin nyt tää mun suosikki keinutuoli,mitä pahaa siin on jos istuu soutulavittalla ja rentoutuu.
Jostain syyst se liitetään vanhuuteen ja ihan oikein kiirettömyyteen mut jos katellaan nuorten suosimia sohvia jossa ei voikkaan ku maata epämukavast.
Ihan mielettömät mittasuhteet niis istuinosis menes semmoseen istumaan niin nosturia tarvitaan ku ylös noustaan.
Mä olen vissiin vanhaan kuosiin tehty ku 30v lahjaks sain keinutuolin,se on sen jälkeen ollu mun valtaistuin.
Siin mä olen kuunellut monet perheenäidin puoltuntiset,miettiny asioita,surrut suruni ja hiljaa keinutellut kuunellen seinäkellon äänt hiljases tuvas.
Siin ollaan keinuteltu lastenlapsii sylis pirellen ja likan pojalta sain kyytiä kun en paikkaani luovuttanu.
Kun on vieraita niin monet valtaapitävät ja muut tunarit o tuomionsa saanu siit penkiltä kun ollaan asiat kuntoon laitettu.
Siit on vikkelää lähtee liikkeelle mennään sitte töihin tai vaimolle voileipää tekemään tai kissaa ulos /sisään päästämään.
Kahresta en luovu.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Meillä ei ole tällä hetkellä keinutuolia, mutta mieli tekisi sellainen hankkia. Aina olen keinutuoleista ja niissä keinuttelusta pitänyt. Se on jotenkin niin rauhoittavaa.
Keinutuoli on kyllä yksi ylitse muiden... vaikka itsellä ei olekaan..aloin oikein muistella erilaisia keinutuoleja elämän varrella.. aikapaljon on eri versioita..mutta kaikki täyttävät varmastikin sen ihanan keinumisen tunteen.
Aina kun näen keinun niin yleensä kokeilen sen keinuntaa ja sellasen kauniisti ilman voimaa keinuvan tuolin tekeminen on ammattiihmisen työtä.
Sen kun pitää mennä alusta loppuun kauniisti ja keikkaamatta,kunnon tuoli alkaa luistamaan siin kaatumis vaihees ja vahinko estyy.
Yleensä pohjalaiset on mestareita tossa hommas.
Nyökkästuoli on hyvä tuoli, on kuulemma vanhuksillekin terveellinen - keinuessaan siinä saa liikuntaa liikuntakyvytönkin, ihan faktatietoa nääs :)
Viime viikolla kävin tuolle meijjän istujalle ostamassa sellaisen paikoillaan keinuva mallisen keikun, se kun säästää tilaa ja on ihan hyvä keinuttaja, on siinä hyvä ottaa päiväunia..niitä piiiitkiäää....:)
Millanen on paikallaan kiikkuva?
Tälläinen.
Ei ole pitkiä kaarevia jalaksia
https://www.google.fi/search?q=paikallaan keinuva keinutuoli&client=firefox-a&hs=NHU&rls=org.mozilla:fi:official&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=TouKUa_dNOeC4ATGioGQCw&ved=0CAcQ_AUoAQ&biw=1600&bih=754#imgrc=lbV-PXFvxMFfJM:;hW1zqMOhP9YLsM;http://kuvat2.huuto.net/d/8b/cedc0ab7d7c1cb55e40b04620e8f4-orig.jpg;http://www.huuto.net/kohteet/keinutuoli-ns-paikallaan-keinuva/253400794;450;600
Tuollainen on miulla ollut jo lähes kymmenen vuotta. Istun siinä nytkin.
Hankin siksi tuollaisen, ettei vahingossa mitään joutuisi keinuvien jalasten alle, silloin täällä oli aina jaloissa nukkuva koira...
Empä kerennyt vastaamaan, mutta johan tuolla on selvitetty mistä on kysymys, kun on kysymys paikoillaan kiikkumisesta,, - tosiaan han tilan säästämiseksi hankin tuollaisen mallin, itse pitäisin ihan perinteisestä, mutku ei meille olkkariin enää mahdu toista, tai kolmatta tuolia, minä sain miehen lepotuolin, hänen oli vaikea päästä siitä enää ylös, kiikkuu sekin hieman, saa riittää toistaiseksi.
Tähän miun huoneeseen mahtuisi pitkä jalaksinenkin keinu, mutten nyt viiti enää sellaista hankkia, vaikka oisi siinä kyllä mukava lukea.
Voisimmepa siis sanoa, että kiikkutuoli, niin kuin meillä sanotaan, on oikeastaan oikealla käyttäjällä yksi elämää ja elämäniloa ylläpitävä kapine.
Aaltojen ihailu, takkatulen katselu ja kiikkastuolissa istuminen antavat ajatusten lennellä, minne ehtivätkin. Vievät mielen mukanaan.
Onko sinulla uutta valkoista, ei ole pakko vastata, kunhan kysyn.
Yritin etsiä oodia keinutuolille. Löysinkin Unto Kupiaisen 'On elämä keinutuoli', mutta se oli niin synkkä, etten kehdannut, vaikka hieno onkin.
Löysin toisenkin, luovista joutenolijoista. :))
http://runot.raimaroy.com/node/18
Ei oo kissaa,vielä.
Tossahan se istui vasemman kären vieres ku iltaa vietettiin.
Anna linkki siihen synkkään lauluun,olen utelias ja haluun toisinaan synkistellä
Eipä tässä mitään elämää synkempää, olen vain niin arkajalka.
http://www.seponsanomaa.net/?p=3208
Olen vaimolle sanonut et jos ensin lähren niin seuraa keinutuolia, jos se hiljaa keinuu niin isäntä on paikalla.
Synkkäähän se elämä useinmiten mut olen oppinut hiljalleen nauttimaan vapaurestani ja siit et kukaan ei kaipaa apuani.
Hinta vapauresta on hirveä mut kaikki hyvä kuulema maksaa,on ourolla tavalla hyvää kun ei tarvii pelätä puhelimen ääntä.
Noinhan se on, tapahtuu monenlaista kamalaa, mutta ei pidä katkeroitua, vaikka kuin vihloo sydäntä.
Ei ole elämä ruusuilla tanssimista ilman piikkejä.
Ensin on tyhjää, mutta elämä jatkuu uusine asioineen.
Jotenkin mukavaa kuvitella kookoota keinustuolissaan ;-). Minunkin mielestäni keinutuoli on mainio vehjes, ihmisen parhaita keksintöjä.
Lapsuudenkodissani oli keinutuoli, joskus kaksikin, ja on vielä nytkin. Siihen aina siellä käydessäni istun - jollei se satu olemaan varattuna esim. talon "nuorelle isälle" lapsi kainalossaan. Silloin tuoli on parhaassa mahdollisessa käytössä, ja penkki tai rahi riittää minulle.
Mutta meilläpä itselläkin on oikein kunnon keinutuoli, 1970-luvun alussa alan oppilaitoksessa oppilastyönä tehty. Puolisko sen oli tilannut kun oli kyseisestä oppilaitoksesta itsekin valmistumassa. Hieno ja juuri oikeanlainen se on, vanhoilla hyviksi havaituilla kaavoilla tehty. Etujalaksissakin (mitkä ne on mihin istuja jalkansa pistää, kun toisella jalalla antaa vauhtia?) oikein messinkipäällysteet.
Poikamiehen muuttokuormassa tuoli lie ylpeästi keikkunut suurimpana, toiseksi suurin oli polkupyörä... Siitä se nuoren miehen elämä lähti rullaamaan, varsinkin siinä vaiheessa kun meikäläisen hiffasi, hehhee. Minusta keinutuoli poikamiesboksissa oli sulhaskandidaatille pelkkää plussaa, kertoi paljon hänen arvoistaan ja elämänasenteestaan.
Sitä en ymmärrä onko joku kurja joskus keinutuolia väheksynyt, saati haukkunut? Ei kai kukaan ihminen niiiiin tyhmä voi olla? Minä tykkään istuskella keinustuolissa varsinkin talvi-iltoina, kun takassa on tuli ja ulkona kurja ja kylmä keli.
Meitä keinutuolin rakastajia taitaa olla täällä paljon !!!
Täällä taas yksi - keinutuolin rakastaja. Kun nuorena parina sisustettiin, halusin ehdottomasti keinutuolin meille. Pelastusarmeijan kirpparilta se haettiin. Se oli vain sellainen kiikkerä malli - kaatui liikaa taaksepäin ja siitä luovuttiin melko pian. Sitten tuli Askon pitkäselkäinen keinutuoli, joka nyt on meillä maalla ja se on kyllä itseoikeutetusti minun paikkani - vetoan aina korkeaan ikääni - suhteessa puolisoon..))
Eikös tuo paikallaan keinuva versio ole nimeltään Kennedy-tuoli ? Ihmettelen, ettei se saavuttanut isompaa suosiota, kun menee pieneen tilaan.
Keinutuoli on tosiaan myös eräänlainen kuntoutuslaite tänä päivänä. Vahvistaa vatsalihaksia muun muassa ja kuulemma eteenpäin keinuminen aktivoi, sivuttain keinuminen (riippumatto) rauhoittaa...
Jalkojen kanssa vauhdin antaminen edistää verenkiertoa ja estää veritulpan syntymistä. Pitää kuulemma muutenkin kauan paikallaan istuessa liikuttaa jalkateriään niikuin polkisi vanhanajan ompelukonetta.
Saimaantaka puhuu tapansa mukaan asiaa,keinutuoli on tosiaan sellanen suomikulttuuriin kuuluva esine.
Jo ammoin mustavalko filmien aikaan isäntä itte ,kiiltävinen saappaineen istui takanojassa ja anto tuomionsa.
Toi takkailta talvisin siivitettynä villasukan kahahruksella on suoraan meiltä,siin kun keinus muistelee menneitä kunnianpäiviä ja innostuu myrskyä muistelemaan keinumalla.
Vaimon matala murahrus,varo tapetteja palauttaa maanpinnalle, vauhti rauhottuu taas vanhukselle sopivaksi.
Demeterille.
Sanovat et maalliseen eisais kiintyy mut on se keinu mulle raaris kapine.
Tost riippumatost tuli nuoruus mieleen kun se matto oli ainoo mahrollisuus nukkumiseen hiivarin aikaan.
Kepeet mullat niille ajoille.
Jostain kuullu.
Olen sit tietämättäni toiminu oikein tos vauhrinotos, pikkasen hassun näköstä kun polkee kissan lailla paikallaan mut mitä me noista .
Keinutuolin rakastaja myös täällä. Sain oman keinutuolin, kun täytin täysiä kymmeniä. Siin on hyvä keinutella, tv katsoessa, sukan kudin käsissä..
Oli meillä aiemminkin keinutuoli, mut se oli pienikokoinen, joten tytär vei sen. Edellinen kissakin tykkäsi keinutuolissa nukkua, joten harvoin siihen itse pääsin. Nykyinen ei ole vielä uskaltautunut siihen, kun se keikkuu... On pelottava...
Moikka jytynmammalle
Mun katti vaanis kun lährin keittiöön piipahtamaan salamana oli keinus ja mun tulles täyres unes tietenkin.
Ei auttanu keinu kallistui ja istuja vaihtui,olisit nähny sen katseen .
Voi kun sinut saisin,
sinut taskuuni laittaisin,
ja aina katsastaisin,
se olet sinä, aavistaisin.
Ei muu oikein sopinut. :))
Kyl määki hänet huolisin. :))
Empäs arvaa kuka on kekä,joku taruolento varmaan sil ei järkevä nainen tommosii haaveilis,vanha äijä sentään oon ja en niin kovin kauniskaan rikkaurest puhumattakaan.
Miekin tykkään keinumisesta, meillä on aitassa kaksi keinutuolia ja pihakeinussakin saa hyvät kyydit.
Jos laittais lammenrantaan narukiikun, kahdella narulla, puunhaaraan kiinni. Vaikka sinne mäelle, ois kuule komeet näköalat.
Tuutko antamaan vauhtia? Mutta ei liian lujia, että pysysin kyydissä.
Lentäsin tosi kauas, jos ainoo käsi narusta irti päästäis. Vaikka lampeen asti, voi mahoton.. :)
Eikös enkeli meillä pitäny olla se hyppykilpailu keinusta samalla ku souretaan kylpyammeella siin lammessa ,semmonen kesätapahtuma siel teilläpäin muistaakseni.
Kiitos kun pitkästä aikaa avasit sanaisen arkkusi, sieltä tulee aina aarteita eikä turhaa löpinää.
Näin on, ei tuppaudu joka väliin, ja puhuu asiaan, kun suunsa avaa.
On suurta herkkua lukea koti-kiusatun tekstiä, hän ei kehu itseään eikä lässytä joutavia. Ihana mies, halit lähtee Turun suuntaan.
Et kyllä halaa ekana, minä haluan halia ekaks.
Meitä mahtaa olla monta fan-klubissaan.
Riita poikki, sovitaan että minä halaan ekana ja te sitten "neuvottelette" kumman vuoro on seuraavana. :))
Pitihän se arvata.
*puhalteleevihanpunaisena*
Jospa arvotaan ensimmäinen numero, kun on se suuri Lotto-pottikin odottamassa?
*ehdotteleehädissään*
Just. Ja mulle riittää että silitän karv.... hmmm poskea, ei makeaa mahan täydeltä
;-D)
Mietin asiaa ja lahjuksia otan mielelläni vastaan. :)
Tosi lämmin, nyt täytyy kiehauttaa kahvit vierahille, mutta kyllä sie saat silittää, jostakin kohtaa, varovasti. :))
Voisi laittaa meille kaikille ihailijoilleen yhden karvan kulmakarvasudistaan.
Taitaisi sudit loppua kesken.
Ei hätää. Niitä kasvaa uusia. Harmaitakin ;-)
Enkelille.
Mehän ollaan ikiaikasia kavereita vaik rippikoulu iäs ollaankin,pirähän jonkinlaista rotia .
Ettei mee plörinäks vakava alotus.
Onks myskyponkarilla tietoo miks ne kulmakarvat alkaa kasvamaan ku lähestyy viiskymppisii?
En tiä miks mut niin ne vaan tekee. Viisailla miehillä ainakin. Niinku von Wrightilla aikoinaan. Ja nyt alkaa näyttää tuo meiän mies melkeen samanlaiselta ;-)
Hyvä että on jotain pysyvää tässä hiukan kavalassa nettimaailmassa ja etenkin sen ulkopuolella.
Mutta, ei ne päivät palaa takaisin, jolloin hulvatonta ja leikkisää kirjoiteltiin.
Halit siulle.
Tuon ekan tuolin ostaisin, jos ostaisin.
Komeita poikia komeissa vermeissään
http://www.youtube.com/watch?v=KWbrnl_6770
Mun tuoli on ku se valkonen siin alussa,mulla vaan on tummanruskee ja kiiltäväksi lakattu.
Aikoinaan sen tekijä oli laittanu takuulapun mukaan ,ei oo tarvinnu reklamoira.
Semmoinen on minusta oikean keinutuolin malli.
Meillä on sellainen 70-luvun mallinen, valkoinen.
Eikö ne jalakset kulu, jos siinä jatkuvasti keinahtelee myrskyn tahdissa.
Muistaakseni jollakin oli ulkopuolelle laitettu metallinauhaa.
Kuluuhan ne käden ja jalkojen paikat ,mullakin melkein puunväriset mut en oo kunnostuttanu,jotenkin ne kulumat kuuluu mun tuoliini,pikkasen on elämän luistin mun naamaakin piirellyt.
Kuinkahan kallis maku kk:lla on.
Kun faija täytti 60, teetimme hänelle keinutuolin.
Hieno ja tyylikäs peli. Olihan valmistaja, 76V. saanut oppinsa jo iso-isältään.
300 markkaa.
Kun mutsi myi sen, sai hän 500€ tasan.
Keinu meni minun painostani aikasti taka-kenolleen, vaan ei kaatunut, ei sitten millään.
Jos minä joskus pakottaudun tunnustamaan itselleni ikäni, niin ehkä nauttisin keinu-tuolistakin.
Vaikka kiikkus-tuolia katsotaankin vähän vanhuuden-ivaksi, niin minustakin se on hieno lahja, tai tunnustus kunnon aikuiseksi kasvaneelle miehelle.
H.
Omituista pelittämistä taas palstalla,yht äkkiä tuli uusii kommenttei näkyviin elikkäs kysymyksees vastaus.
Sinähän viisaana tierät et köyhän ei kannata halpaa ostaa ja kun ostan ja kulutan äärimmäisen vähän joskus on vaqraa hankkia hyvää.
Eli maku ei ole kallis kuhankapine on vaan laarukas,eihän se kaaru ,keinu meinaan toi elämän keinu joskus huiputtaa kun se oikein heiluu.
Mä taas en oo koskaan ollu nuori,ehkä siks et mut survottiin jo penikkana liian suuriin saappaisiin .
Eli kun on ain ollu vanhojen hommis niin ikä ei oo mikään kompastuskivi,mä oon oikein mielelläni semmonen kypsä tapaus