Hopeless

Onko vielä toivoa, että saisin kontrollini takaisin jatkaa elämää? Olen tyytymätön lähes kaikkeen, tunteeni ovat menneet pois. Tunteet joita tunnen ovat enään viha joka on voimakkain tunne. Sitäkautta tunnen olevani paha. Toinen tunne, jonka yleensä on, on katkeruus itselleni kaikista niistä virheistä joita olen tehnyt.. Tuntuu, kuin ne olisi muuttaneet minut toiseksi ihmiseksi. Miettien jokaisella sydämenlyönnillä pitkin päiviä jotka vierivät liian nopeasti omia ongelmiani, en pääse elämään kiinni. Olen harrastanut juomista ja vaikka siittäkin on aikaa niin paljon.. En tunne olevani täydessä tajussa edes selvin päin, koska unirytmitkään eivät mitään mannaa ole olleet. Olen menettänyt ihmisiä elämästäni erilaisuuteni vuoksi. En saa pienintäkään asiaa tehdyksi, koska unohdan kaiken... ja syy siihenkin on vain se, että haluan unohtaa itseni. En kestä enään sitä, että pitäisi kantaa itsensä vahvana joka päivä ja hyväksyä kaikki joka tuntuu kovin väärältä. En voi sille tunteelle mitään, että haluan syrjäytyä. En osaa katsoa ihmistä edes silmiin enään. En tunne toisen henkistä puolta, koska minä olen ollut kateissa niistä ensi väkivallan hetkistä asti jotka koin elässäni 4-5 vuotiaina. Haluaisin vain tunteeni takaisin, jotta voisin elää taas.
067
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Bbblacksoul kirjoitti:

Onko vielä toivoa, että saisin kontrollini takaisin jatkaa elämää? Olen tyytymätön lähes kaikkeen, tunteeni ovat menneet pois. Tunteet joita tunnen ovat enään viha joka on voimakkain tunne. Sitäkautta tunnen olevani paha. Toinen tunne, jonka yleensä on, on katkeruus itselleni kaikista niistä virheistä joita olen tehnyt.. Tuntuu, kuin ne olisi muuttaneet minut toiseksi ihmiseksi. Miettien jokaisella sydämenlyönnillä pitkin päiviä jotka vierivät liian nopeasti omia ongelmiani, en pääse elämään kiinni. Olen harrastanut juomista ja vaikka siittäkin on aikaa niin paljon.. En tunne olevani täydessä tajussa edes selvin päin, koska unirytmitkään eivät mitään mannaa ole olleet. Olen menettänyt ihmisiä elämästäni erilaisuuteni vuoksi. En saa pienintäkään asiaa tehdyksi, koska unohdan kaiken... ja syy siihenkin on vain se, että haluan unohtaa itseni. En kestä enään sitä, että pitäisi kantaa itsensä vahvana joka päivä ja hyväksyä kaikki joka tuntuu kovin väärältä. En voi sille tunteelle mitään, että haluan syrjäytyä. En osaa katsoa ihmistä edes silmiin enään. En tunne toisen henkistä puolta, koska minä olen ollut kateissa niistä ensi väkivallan hetkistä asti jotka koin elässäni 4-5 vuotiaina. Haluaisin vain tunteeni takaisin, jotta voisin elää taas.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu