Kevät on taas pitkällä ja mopopojat heräilleet talvi uniltaan, ollaan kuin vasikat jotka ovat just päässeet laitumelle. Huomaanpa että yhä nuorempia ja pienempiä mopo kosseja pyörii liikenteessä. Kun ei oikein tahdo edes jalat yltää maahan asti. Sitten vaan ajellaan ja rällätään pitkin kyläteitä, ei välitetä liikenne säännöistä, kun ei ole edes mitään hajua niistä. Mopot keulii ja yritetään näytellä isompaa kuin koskaan kasvetaankaan. No mitäs vanhemmat, ajellaan leuhkasti autolla mopokossien takana ja kattellaan kuinka meidän poika osaa, no entäs jos sattuukin vahinko. Osaako isä antaa ensiapua, ei taatusti. Ollaan kuin öö aapisen laidassa ja huudetaan apua ja isämeitää rukoillaan että tulis edes joku joka osaa jotakin tehdä... kuinkahan monta vahinkoa tapahtuu ja pitää sattua että vanhemmat ymmärtävät ettei kymmen kesäisille kuulu mopot ja moottori ajoneuvot. Onkohan ne isän tai äidin korvikkeita. Kun ei välitetä omista jälkeläisistään mitään, vaan ostetaan vehkeitä joita ne ei hallitse ja annetaan lupoa ajella pitkin maanteitä....
Korvikkeitako
rakkauttajarajoja
2106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarviiko sitä aina vahinkoa tyyrätä...voihan sitä tuuriaki olla. Pahanilmanlintu!
Voi aloittajaparkaa
Tuosta 60 luvulta lähtien ei ole ollut sellaista sukupolvea, jossa
pojat eivät olisi mopoillansa päristelleet. Keväällä se oli muistini
mukaan vielä kivempaa. Ei näpit jäätyneet. Antaa poikain päristellä.
Tuota raktorilla rällästelyä kuitenkin oli vähemmän. Ajatella nyt
maatalouteen ostettu, verotuksessa vähennetty, polttoaineetkin.
Sen voisi kyllä lopettaa.
Nuoret on kuitenkin aina nuoria. Kohtuus kaikessa, mutta ohimenevää se on..