Erosin talvella pitkäaikaisesta naisystävästäni. Elin tunnemyrskyssä muutaman viikon eron jälkeen. Nyt tunnen toipuneeni täysin. En haikaile eksäni perään, vaikka hän säännöllisesti ottaa minuun yhteyttä ja haikailee yhteisiä aikojamme. No tapasin kuukausi sitten aivan ihanan ja valloittavan naisen. En ole ikinä ennen kokenut tällaista tunnetta. En voi sanoa, että olisin tuntenut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta sillä sekunnilla kun näin hänen kävelevän huoneeseen, tiesin, että haluan hänet. Ensimmäisten treffien jälkeen olin jo palavasti ihastunut. Myös hänellä on tunteita minua kohtaan. Ainoa pelkoni on se, etten käsitellyt eroa muutamaa viikkoa pidempään. Voivatko entinen suhde ja ero tulla vielä jälkeenpäin kummittelemaan? Pitäisikö nyt jarruttaa vai heittäytyä tunteiden vietäväksi ja murehtia sitten vasta myöhemmin, jos näin kävisi? Rakastinko edes enää eksääni, jos toivuin hänestä näin nopeasti? Erosimme hänen työnsä siirrosta johtuvan välimatkan vuoksi. Vuosien aikana suhteemme oli väljähtynyt, emmekä löytäneet järkevää kompromissia tilanteeseen, joten ero tuntui järkevimmältä ratkaisulta.
Järki ja tunteet
Hulluna sinuun
10506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Äh, liikaa analysointia, ja ongelmien väkisin esiin kaivamista. On kevät, on rakkaus, jos kerran olet miettinyt jo asian etkä edes kaipaa exääsi, niin mene elämässäsi eteenpäin vain rohkeasti! Exäsi saattaa kyllä laittaa kapuloita rattaisiinne, mutta muistathan, et ole enää vastuussa hänen onnellisuudestaan ja tunnetiloistaan. Uuden suhteen myötä on muutenkin parempi vähentää roimasti yhteyksiä exään. Vanhasta suhteesta vielä sen verran, ettei se siitä kuitenkaan lämmittämällä liekkiin enää roihahda.
mun mielestä jokaisen pitää ensin itse selvittää omat tunteet
on tärkeetä että ei vedä ensinäkemisen huumaa
myöhemmin katuu ja itkee exän perään
se on pahinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä
Mitä säkin lötiset, lue, aloittaja sanoo ettei haikaile exänsä perään. Jokaisella on exä, ellei ole ensimmäisestä suhteesta kysymys. Jokaisen uus yritys voi mennä pieleen tai onnistua, ei mitään voita ellei edes yritä. Aloittaja kuulostaa kypsältä fiksulta ja aikuiselta ihmiseltä, eikä miltään ensinäkemisen huumaan hullaantuvalta tuuliviiriltä.
se ei ole mun ex
ei edes olla koskaan yhdessä olltu
Ei tässä ketjussa ollutkaan sinusta ja sun pakonomaisesta ihastuksesta kyse. Sullahan on tuolla vaikka kuinka monta omaa ketjua, missä sä siitä höpiset. Ja niin, se sun ihastus ei voi olla edes sun ex, jos ette te koskaan edes ole olleet yhdessä, seurustelleet tai edes puhuneet. Tosin se ei voi olla myöskään mikään nyxäkään, jos ette edes juttele, seurustele tai hän ei ole sinusta millään tavalla kiinnostunut. Mielikuvitushenkilön kanssa on aika paha mennä naimisiin, vai otatko kirkkoon mukaan peilin, jonka kanssa höpiset vai netin, missä voit käydä vuoropuhelua chatissa mielikuvitushenkilösi kanssa?
Rakkaus, lahja tähdiltä!
Laastarisuhdehan se sellainen on.
No tuolla logiikalla ihmisen seuraava suhde on laastarisuhde, mikäli on eronnut. Sun mielestäs ei siis koskaan voi aloittaa uutta suhdetta. Aloittaja on vanhan suhteen jättänyt taakseen, eikä kirjoituksensa mukaan haikaile entistänsä.
Itsekin tapasin tyttöystäväni melko pian ensimmäisen lyhyen suhteeni päättymisen jälkeen. Siitä suhteesta ei jäänyt kovin hyvä mieli, ja olinkin sitä mieltä, että en nyt pitkään aikaan aio aloittaa mitään vakavaa. Ja sitten yhtäkkiä siinä oli ihminen, jonka tiesin haluavani. Tietysti mietin ja punnitsin asiaa pienessä päässäni. Asia vaati miettimistä jo siksikin, että yksi asioista, joka oli ollut vialla edellisessä suhteessani, oli se, että minä en ollut hänen eksänsä, johon hän minua selvästi vertasi. Pohdittuani asiaa kuitenkin hetken, totesin, että minun tilanteeni on erilainen kuin eksäni oli, koska minä en suinkaan haikaillut häntä enää takaisin ja katkerakaan en ole. Päädyin siis siihen, että jos nyt jättäisin tilaisuuden käyttämättä, tulisin katumaan. Tein todennäköisesti elämäni onnistuneimman päätöksen. Minulla ei ole mitään syytä verrata entistä tyttöystävääni ja nykyistä, koska toinen heistä on yksi tapahtuma menneisyydessäni ja toinen on sentään oma rakkaani. Eihän noissa kahdessa ole edes mitään, mitä verrata. En minä ole mikään antamaan neuvoja, ja sinä olet se, joka punnitset, oletko valmis uuteen suhteeseen. Käy keskustelu peilin kanssa, katso suoraan silmiin ja vaadi vastauksia!
Seuratkaa mua twitteris =)
Finland_boy