Ajattelin laittaa kuntoon Hornyphon-merkkisen radion vuodelta -38. Mitään siitä ei kuulu eikä anodijännitteitä tule. Putket ovat paksuja punaisia malleja. Anodijännitteen tasasuuntausputkena on AZ-1. On kuulunut juttua, että sen voisi korvata kahdella piidiodilla. Pitäisi vaan tietää, mihin kantanastoihin ne juotetaan? Esim. 1N 4007 varmaan kestäisi. Kantaan tulee joitakin jännitteitä, esim. 6 volttia ja 290 volttia AC:tä, muttei suodinelkossa ole mitään.
Wanhan putkiradion korjaus.
äimän käkenä
15582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tästä se selviää. On huomattava, että mittarisi hieman valehtelee ilmeisesti tyhjentyneen pariston vuoksi. Oikea hehkujännite on 4 volttia.
http://www.radiomuseum.org/tubes/tube_az1.html
Kannattaa entisöidä alkuperäistä vastaavilla osilla. AZ1 putkia löytyy vielä yleisesti, yksi paikka on SHRS:n putkivarasto Petäjävedellä.
Ensin kannattaa mitata tuleeko muuntajalta jännitteet AZ1 anodeille ja hehkuuko putken katodi.Anodeilla pitäisi olla 250 - 500V AC runkoa vastaan mitattuna.
Kannataa mitata ettei electrolyytit ole oikosulussa.
Ennen kun hankkii putkea kannattaa kokeilla 1N4007 diodeilla ja voi diodit olla kytketty vaikka putki olisikin paikallaan.
Diodit kytketään anodit putken anodeille ja katodit elkolle menevään pisteeseen.
Diodin anodi on merkitsemätön pää ja katodi renkaalla merkitty.
Juu, ei tuo välttämättä ole putkivika eikä elkovikakaan. Kokeilin sen diodeilla, muttei vaan anodijännitettä muodostu, vaikka kytkin lyytin rinnalle toisenkin elkon eikä alkup. ole oikosulussa. Jotain hämärää muuntajan anodikäämeissä on, kun mikään ei mene maihin ohmisesti eivätkä käämit ole symmetrisiä, kuten kuvassa. Olisikohan käytetty pikikondensaattoria vaihtojännitteen maatienä?
Mallimerkintä on siis Lord 39 ja kytkiskin näyttäisi löytyvän. Tuotakin on sitten kolmea sorttia.
http://www.radiomuseum.org/r/hornyphon_lord_39w_w344a.html
Mutta miten saa kohdistettua näkyviin tuon tasasuuntausputken ja verkkomuuntajan tienoon?
On tyypillinen kaava periaatteet näkyvät kun vedät alaspäin punaista reunapalkkia tsuumauskin toimii mutta selvyys ei kun on niin karkea kuva.
Kirjautumalla varmaan saa paremman kaavan,ehkä maksullisen.
Anodikäämien runkopäässä on jotain kytkinkärkiä,lämpösulakkeita tai anodivirtakytkin.
Joskus on ollut kytkin ettei anodijännite nouse liiaksi ennen hehkujen lämpiämistä,stamby switch.
Releitä ei tuohonaikaan käytetty mutta onko virtakytkimessä kaksi perättäistä asentoa.
Katso anodikäämien runkoon menevät johdot.
Tosiaan, tuli taasen tutkittua tuota toosaa lähemmin, kun otin shassiksen ulos kotelosta. Löytyihän sieltä 2-napainen vipukytkin, jossa on vaihtotoiminta. Se on sijoitettu vehkeen taakse alakulmaan. Takakannessa on sen asentojen kohdalla pienempi ja suurempi ämyrin kuva. Tuosta kytkimestä siis lähtee 4 johdinta kummaltakin puolelta ja 2 keskimmäistä nastaa kummaltakin puolelta menee runkoon. Ulommaisiin nastoihin tuodaan muuntajalta toiselle puolen 170VAC ja toiselle puolelle 220VAC. Ne ovat siis anodijännitekäämien väliulosottoja ja samalla maattopisteitä. Kytkin itsessään ei enää yhdistänyt kummassakaan asennossa, mutta ohitin tuon isompijännitteisen puolen nastat johtimenpätkällä. Nyt suodinlyyttiin syntyi runsaat 230VDC ja jälkeenpäin olevaan toiseen lyyttiin 140 VDC. Tuo jälkimmäinen elko tosin pussahti ja laski kellertävät mehut pihalle kuumentuessaan kovasti. Kaiuttimesta kuului vain pientä surinaa, kun korvan laittoi kiinni. Sama kaikilla aaltoalueilla. Myös asteikkovaijeri, joka liikuttaa viisaria, on poikki, vaikka säätökonkka pyöriikin, kun nuppi on akselin päässä. Tuo sama nuppi käyttää muuten ilmeisesti äänenvoimakkuuspotikkaa vivuston kautta, kun nuppia siirtää ylös ja alas. Sota-aikaan on ollut pulaa nupeista ja on keksitty tuollainen kaksoiskäyttötoiminta.
Tuon vipukytkimen sai purettuakin, kun se on kasattu silloisen tavan mukaan neljällä ruuvilla. Kontaktinastojen päällä on kytkimen bakeliittisen rungon urissa pertinax-levystä tehdyt irralliset lukituspalat, jotka hukkuvat helposti. Liikkuvia metallisia lieriönmuotoisia keskeltä ohuempia yhdistyspaloja on kaksi ja ne liikkuvat vipuun yhdistetyn jousitetun haarukan avulla jompaakumpaa laitaa vasten muodostaen kontaktin osuessaan allaoleviin nastoihin. Mikään metalliosista ei näytä kovin kuluneelta, mutta kontaktia ei vaan synny. Olen joskus ennenkin törmännyt vastaavaan rakenteeseen ja epäluotettavalta kontaktin aikaansaaminen on tuntunut. Jokin puhdistava ja voiteleva kemikaali ehkä auttaisi?
Tuo on aivan tyypillinen sen ajan kytkimen rakenne. Putsaamalla ja voitelemalla pitäisi alkaa toimimaan. Noin iso jännite-ero lyyttien välillä kertoo takimmaisen lyytin vuotaneen, josta seurasikin sitten poikiminen. Huomaa, että tuossa on vain am-alueet, eli keskipitkältä (mw) alueelta saatat parhaiten löytää jotakin henkeä, kun laitan antennipistokkeeseen jonkun pitkähkön langan. Jos laitteessa on ruskeita "wima" merkkisiä kondensaattoreita, ne vuotavat suurella todennäköisyydellä jonkin verran kaikki. Juuri nyt en saa sassiksen kuvaa mieleeni, vaikka tuttu tukin aparaatti pitäisi olla.
Vastaavaa vipukytkintä vielä löytyi Partcolta ja laitoin tilauksen.
http://www.partco.biz/verkkokauppa/product_info.php?cPath=2065_1046_1924_1728&products_id=7311
Tuli taas tutkittua tuota museovehjettä sen verran, että anodijännitteitä löytyy nyt 225 volttia ensimmäisestä suodinlyytistä ja toisesta 215 volttia, kun vaihdoin nuo molemmat konkat (32uF385V). Oli yllätys, että schassiksen runko on jo alumiinilevystä tehty sotavuosina. Noita lyyttien aukkoja oli siten helppo viilata pari milliä isommiksi, että uudempienkin konkkien kurkkumutterit sai kiinni. Ongelmana on edelleen, ettei mitään kuulu ja syykin siihen alkaa löytyä. Pääteputki nimittäin pysyy vallan viileänä ja mittasin, että siitähän on hehkulanka katkennut. Toinen hehkunasta on lisäksi oikosulussa katodia vasten. Mistähän tuollaista EL3 pääteputkea tietäisi kysellä?
http://www.radiomuseum.org/tubes/tube_el3.html
Kallita ovat ainakin tässä:
http://www.ebay.com/bhp/el3-tube
Jos tunkisi tilalle Asan käyttämän pääteputken EBL-1, mitähän muutoksia katodihatun lisäksi pitäisi tehdä? Tuota putkea näkyy Elfassakin olevan.
http://www.r-type.org/exhib/aad0131.htm
Eihän tuo vielä ole sotavuosien radio. Alumiinirunko oli tavallinen ratkaisu 30-luvun lopulla.