Henk.koht. hygienia

On. Joissain asioissa aikaväli pidempi, toisissa lyhempi.
Hampaani pesen päivittäin, kuuluu niihin rutiineihin mitä vielä jaksan
toistaa, moni muu asia onkin sitten jäänyt.
Siivoaminen venyy joskus todella pitkiksi ajoiksi, vaatejuttu joo
päiviksi, suihkukäynnit venyy myös.
En varsinaisesti inhoa itseäni, en jaksa enää tuntea semmoisia
tunteita, mä vaan olen.

Tunnistan kuitenkin monia samoja piirteitä tästä nykyisestä "elämästäni",
uroksena tuo meikkaaminen ei vaan ole ollut koskaan mun juttuni.
Voisin lisätä listaan vielä monia muitakin asioita, jotka vaan jäävät
mutta en halua kasvattaa sitä vaikeuden tunnetta entisestään liikaa.
Et todellakaan ole ainoa, jolla elämässä tuommoisia puolia.

Minulla on juuri samanlainen olo kuin aloittajalla. Nuorempana huolehdin itsestäni, olin tarkka siitä, mitä puin päälleni ja käytin päivittäin luonnollista meikkiä. Ykskaks alkoi tuntua siltä, että näytän aivan idiootilta kun meikkaan. Kuljen koko ajan samoissa vaatteissa ja häpeän ja inhoan itseäni syvästi. Minäkin tunnen itseni likaiseksi ja aivan samoin kuin aloittajalla, tuntuu että peseytyminenkään ei auta. Liittyneekö sitten vanhenemisen pelkoon.

Haluaisin vaan kadota olemasta.

Kyllä ihmisellä sitten todella huonosti menee ja anna kun sanon nyt suoraan ja kenenkään ei pidä loukkaantua, mutta kyllä minusta siinä tapauksessa on jo lääkehoitoa vaativasta masennuksesta kyse, jos niin paljon masentaa, ettei jaksa edes suihkussa käydä ja puhtaissa vaatteissa kulkea. Ja sitten: jos nuo todella taas ovat joitakin täysin feikki-tai herjatarinoita(?), niin edes ( toivon syvästi) sen verran nettihäiriköt voisivat kunnioittaa minusta netikettiä ja ihmisyyttä ja ihmisiä, että näitä nimettömiä Suomi24- terveysaiheisia palstoja ei keksittyjen tarinoiden kirjoitteluun tai muuhunkaan häiriköintiin käytetä (semminkaan kuin ei tulisi käyttää mitään palstoja)...

Mulla ei niin huonosti mene, etten suihkussa kävisi, mutta tunnistan joitakin masennuksen oireita itsessäni. Mokoma- bändin Marko Annala- puhui tänään muuten Hesarissa oivallisesti masennuksestaan ja minä tunnistin ja erotin siinä mistä hän puhui, hyvin paljon myös omianiin tuntemuksiani masennuksesta nykyisin.

Ja lisäksi: mulla ainakin surullisinta masennuksessani on se, etten jaksa viettää aikaa rakkaiden ystävieni ja läheisteni kanssa riittävästi. Häpeän itsessäni sitä, etten jaksa olla riittävän sosiaalinen ja koen syyllisyyttä, kun jatkuvasti tai liian usein kieltäydyn kaikista ystävien yhteisistä menoista. En mä nytkään tässä Suomi24:a olisi kirjoittelemassa, jollen olisi niin masentunut, etten kertakaikkiaan jaksa mitään muuta, juuri nyt.

Masennus on mulla niin kokonaisvaltainen juttu, että vaikka rakastan kaikkia ystäviäni ja läheisiäni, niin vaikka kuinka uskomattomalta se tuntuukin, olen aivan poikki jo siitä (liittyy masentuneisuuteeni, otaksun), jos minun pitää esimerkiksi kaksi tuntia istua ihmisten seurassa ja puhua niitä näitä. Ja olen aina ollut sosiaalinen ja pidän ihmisistä, eli ei kuulu luonteeseeni mikään "eristäytyminen".Lääkkeitä en halua, koska järki mulla kuitenkin leikkaa toivottavasti sentään kohtuullisen normaalisti ( ei ole kukaan ystävä ainakaan valittanut, että terveeltä en vaikuttaisi) ja koska mulla on lisäksi fyysinen sairaus, mikä sekin kuormittaa elimistöäni jo ihan riittävästi.

Kyllä mullakin on usein ajatuksia, etten jaksa tällätä ja laittaa itseäni. Meikkaan, jos lähden ulos jonnekin ihmisten ilmoille, mutta se mulle on aivan sama, mitä joku kaupan kassa tai naapuri minusta ajattelee.

Masentuneisuudessa ehkä pahinta on lyhyen tähtäimen aloitteellisuuden väheneminen, eli kyky tehdä suunnitelmia ja kyky tehdä nopeita päätöksiä ja pysyä päätöksissään tarkasti, mitä tulee ihan arkisiin asioihin kuten vaikka siivoaminen ja niin edelleen, joskus suuremmistakin jutuista puhumattakaan. Myös nopea ärtyvyys on ärsyttävä piirre ainakin itsessäni ja itse ainakin olen huomannut, että mitä masentuneempi olen, sitä vähemmän siedän minkäänlaisia ääliöitä. Äskenkin ruokakaupassa oli ihan hilkulla etten sanonut että "turpa kiinni", kun joku noin suurin piirtein pari ikäistäni jannua oli siinä ostamassa bissesalkkuja ja ne jumitti ja jumitti siinä kassalla ja niiden rehellisesti ja valehtelematta joka toinen sana oli "v*ttu".

Jos masennuksensa sillä tavalla pystyy hallitsemaan, että suurinpiirtein selviää arjestaan ja velvollisuuksistaan, uskon ettei välttämättä ole syytä huoleen. Itse en usko, että minulla mitkään masennuslääkkeet auttaisivat, vaan kyllä se olisi sitten vuosien terapia tai pärjääminen ihan tällaisena oman pääni kanssa ja kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska toisaalta en halua märehtiä terveysasioissa yhtään liikaa. Olen ennenkin ollut masentunut ja aina selvinnyt siitä ja tunnen itseni. Tää alakulo on mulla kyllä kestänyt nyt yllättävän kauan.:(

Tsemppiä, jos kirjoittaja on aito kertoen rehdisti omasta masennuksestaan.

Tuo itsensä hoidon laiminlyönti on normia masiksessa.Ei koe mielihyvää eikä tarkoitusta asioilla.Tuttu juttu :(..

Sama juttu oli kuin aloittajalla.
Ja se oli ensimmäisiä merkkejä, joista tajusin masennukseni hellittäneen (sisäisen tuntemuksen ohella), että mieleni teki alkaa meikata päivittäin, aloin kiinnittää huomiota vaatteisiini (masennusaikana ihan sama, mitkä verkkarit ja monettako viikkoa päällä.....), jaksan olla kiinnostunut huulipunista, kynsilakoista yms. "turhasta", on siis energiaa kaikenlaisiin pikkujuttuihin. :)
Aikaahan ei sitten aina välttämättä ole (vaikka niitä kynsiä pitää tällingissä, varsinkin, kun teen käsilläni koko ajan paljon kaikenlaista.....), mutta ihanaa oli huomata, että jaksan olla itsestäni(ulkonäöstä) kiinnostunut ja olen itseeni tyytyväinen (tämä on suuri saavutus), ainakin useimpina päivinä, niinä toisinakin kuitenkin hyväksyn itseni, vaikka olisikin "vähemmän kaunis" -päiväni.

Vuosien työn takana, mutta eipä sitä enää tarvitse sitten tällä tasolla enää tehdä. :)

Ei aloittajalla mielestäni ole hygieniaongelmaa. Ainoa ongelma on itseinho.

vaatteet lattialla ovat ihan normaalia
meikkaaminen on turhaa
liian usein suihkuttelu on epäterveellistä
samojen vaatteiden käyttäminen muutaman päivän ei tapa ketään
harmpaiden harjaus kannattaisi tosin kokopäiväistää, edes ennen nukkumaanmenoa tehtäväksi

Ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi että tämäkin voisi olla yksi oire. Nyt osuu entistä useampi oireista kohdalleni.

Inhoan hiukan suihkussakäyntiä. Aistin hiukan ylimääräisiä tuoksuja tänä aamuna kun toissa päivänä kävin suihkussa ja vaihdoin osan alusvaatteistani.
Huomenna on jo "ajolähtö". Itseinhoni pakottaa vähintään joka kolmas päivä suihkussakäyntiin.

Hygienia on raskasta. Käyn suihkussa kahdesti kuussa, yleensä sen lisäksi välillä pesen pelkät hiukset. Kasvot pesen pari kertaa viikossa. Vaatteita pidän 2-7 päivää, sen verran että alkavat haista. Kaikki vaatteet saattavat lojua likaisina lattialla, samoin kuin kaikki riskit saattavat odottaa, että tiskaan. Harhaan hampaat ehkä joka toinen päivä. En harjaa hiuksiani. Enkä kyllä jaksa siivota.

On. Pitää pakottaa itsensä suihkuun. Hampaiden pesu meinaa unohtua. Välillä ei ole ruokahalua ja välillä ahmin...

Olen jo eläke-iässä, että kommentoin oman mielipiteeni.
Minulle riittää sauna kaksi kertaa viikossa. Saunan jälkeen vaihtelen puhtaita vaatteita tarvittaessa. Paita joskus on yli viikon.
Eihän ennenvanhaan ollut kuin sauna lauantaisin. Tuo kaksi kertaa viikossa on hyvä minulle. Iho kuivuu talvella hirveästi. Täytyy Vaatteet pitää olla siistit ja puhtaat, täällä on pesutupa kuivatushuoneineen, että mahdollisuus on.