Teoston avainasiakaspäällikkö Mika Nikula pohtii tanssilavakulttuurin ahdinkoa ja perustelee, miksi se tulisi pelastaa. Voisivatko nykyajan artistit auttaa tässä tehtävässä?
”Iskelmä-Suomi on tarina kaihosta, kilometreistä ja musiikista. Se pureutuu suomalaiseen mollivoittoiseen sielunmaisemaan iskelmän kautta ja kertoo kansansuosikkien monesti traagiset ja rosoiset tarinat.” Näin kuvaillaan Yleisradion sivuilla Teemalta tullutta ohjelmaa, joka varmasti muutti monen käsityksen suomalaisesta iskelmämusiikista. Pekka Laineen rauhoittavan ja mukaansa tempaavan äänen mukana on saanut elää mukana suomalaisen iskelmätähden joskus surullisenkin elämän. Sarjaa ei voi liikaa hehkuttaa ja se on yksinkertaisesti hienosti tehty. Kiitos.
Aihe – suomalainen iskelmäkulttuuri - on myös hyvin ajankohtainen. Parhaimmillaan tanssilavoja on Suomessa ollut nopealla arviolla tuhannen kappaletta. Nykyään tanssilavoilla on vaikeaa ja aktiivisesti toimivia perinteisiä tanssilavoja on koko Suomessa enää reilut sata.
Tanssilavat tulivat itsellenikin tutuksi nuoruudessa. Vehmassalmen tanssilavalla järjestettiin kesäisin tansseja joissa omat vanhempani olivat eri yhteisöjen kautta järjestäjinä. Ne olivat enemmän kuin tapahtuma, ne olivat osoitus yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoistyöstä. En ole mikään tanssilavojen vakiokävijä enkä muista, että olisin 80-luvn jälkeen lavoilla edes käynyt. Silti muistan, että oli hienoa muiden lasten kanssa juoksennella tanssivien aikuisten välissä ja liukua pitkiä matkoja lattialla, johon oli juuri heitetty perunajauhoa. Tämän nostalgian hetken haluaisin jakaa myös omien lasteni kanssa.
Tanssilavakulttuurin ahdinko on jo huomattu musiikkialan järjestöissä. Meneillään on menossa mm. ESR-rahoitteinen Vaahto–hanke, jossa tehdään tarkempaa kartoitusta tanssilavojen nykytilasta. Tutkimuksen pitäisi valmistua toukokuun aikana ja toivottavasti sen kautta saadaan lisää ratkaisumalleja ensin tanssilavojen määrän stabilisoimiseksi ja tulevaisuudessa jopa määrän kasvattamiseen.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
http://www.teosto.fi/teosto/blogi/tanssilavakulttuuri-pitää-pelastaa?fb_action_ids=10201079883538270&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map={"10201079883538270":391725190941302}&action_type_map={"10201079883538270":"og.likes"}&action_ref_map=[]
”Iskelmä-Suomi on tarina kaihosta, kilometreistä ja musiikista. Se pureutuu suomalaiseen mollivoittoiseen sielunmaisemaan iskelmän kautta ja kertoo kansansuosikkien monesti traagiset ja rosoiset tarinat.” Näin kuvaillaan Yleisradion sivuilla Teemalta tullutta ohjelmaa, joka varmasti muutti monen käsityksen suomalaisesta iskelmämusiikista. Pekka Laineen rauhoittavan ja mukaansa tempaavan äänen mukana on saanut elää mukana suomalaisen iskelmätähden joskus surullisenkin elämän. Sarjaa ei voi liikaa hehkuttaa ja se on yksinkertaisesti hienosti tehty. Kiitos.
Aihe – suomalainen iskelmäkulttuuri - on myös hyvin ajankohtainen. Parhaimmillaan tanssilavoja on Suomessa ollut nopealla arviolla tuhannen kappaletta. Nykyään tanssilavoilla on vaikeaa ja aktiivisesti toimivia perinteisiä tanssilavoja on koko Suomessa enää reilut sata.
Tanssilavat tulivat itsellenikin tutuksi nuoruudessa. Vehmassalmen tanssilavalla järjestettiin kesäisin tansseja joissa omat vanhempani olivat eri yhteisöjen kautta järjestäjinä. Ne olivat enemmän kuin tapahtuma, ne olivat osoitus yhteisöllisyydestä ja vapaaehtoistyöstä. En ole mikään tanssilavojen vakiokävijä enkä muista, että olisin 80-luvn jälkeen lavoilla edes käynyt. Silti muistan, että oli hienoa muiden lasten kanssa juoksennella tanssivien aikuisten välissä ja liukua pitkiä matkoja lattialla, johon oli juuri heitetty perunajauhoa. Tämän nostalgian hetken haluaisin jakaa myös omien lasteni kanssa.
Tanssilavakulttuurin ahdinko on jo huomattu musiikkialan järjestöissä. Meneillään on menossa mm. ESR-rahoitteinen Vaahto–hanke, jossa tehdään tarkempaa kartoitusta tanssilavojen nykytilasta. Tutkimuksen pitäisi valmistua toukokuun aikana ja toivottavasti sen kautta saadaan lisää ratkaisumalleja ensin tanssilavojen määrän stabilisoimiseksi ja tulevaisuudessa jopa määrän kasvattamiseen.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
http://www.teosto.fi/teosto/blogi/tanssilavakulttuuri-pitää-pelastaa?fb_action_ids=10201079883538270&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map={"10201079883538270":391725190941302}&action_type_map={"10201079883538270":"og.likes"}&action_ref_map=[]
Vastaukset 62
Vanhimmat
Elvistelijät ja tanssikurssien kävijät ovat jo tuhonneet lavatanssikulttuurin hömpötyksillään. Ennen riitti foksi, humppa, valssi. Pidetään kilpatanssit kilpatansseina ja tanssilavat lavatanssia varten.
Elvis on kuollut, mutta kurssien käymisissä ei ole mitään pahaa.
Kilpatanssit ovat jossain muualla ja lavat kansan tapaamispaikkoja.
Näin se vaan on....
Sanoinpa tuos` omalle siskoillein et` sit` ku oppii tanssiin noit` kaiken maailma "hömpötyksii" nii ei riitäkää nuo foksi, humppa ja valssi vaa...ku niitkii voi kiäntää ja viäntää niinku haluuuu.....
Mut pysyy sit` notkees` kunnos ku viäntelee ja kiäntelee humppaaki monel` lail`...sellällehä se tekee hyväää....
Tanssiminen on hauskaa, ei sitä tarvitse otsa rypyssä vääntää.....
Tanssikursseilla oppii tanssimaan. Jos näitä mitä sanot hömpötyksiksi ei olisi opetettu, en minäkään eikä moni muukaan viitsisi käydä lavoilla vain humppaa, valssia ja foksia tanssimassa. Hienoa että voi tanssia monipuolisesti.
Joskus kun tanssi ei ollut harrastus, vaan pariuitumiskeino, niin todellakin humppa/jatsi ja tango riitti ja kyllästymäänkään ei ehtinyt koska tanssiminen jatkui korkeintaan pari-kolme vuotta, eli niin kauan kuin tyttö tuli tiineeksi. Se valssin osaaminenkin oli miehille aika ylivoimainen tehtävä ja vielä 70-luvulla valssin aikana tanssi ainoastaan muutama "tavallinen" pari ja usein enemmistö oli tyttöpareja.
Nykyisin tanssi on harrastus ja harrastuksena se vanhanajan hitaat ei missää'n tapauksessa riitä. Muutama lava yritteli sinnitellä vanhanajan tyylisellä ohjelmistolla, mutta huonostihan niille meinasi käydä ja Kyröskoski kaatui vanhaan tyyliin. Pieniin paikkoihin riittää vielä hitaiden tanssijoita, mutta eläkeispaikoissakin jo tanssitaan swingejä runsaasti.
Kun tanssitaan vähintään kerran viikossa tai useammin ja tanssin harrastaminen jatkuu vuosia tai vuosikymmeniä, niin silloin tarvitaan lajaa ja monipupolista tanssimista - jo siitäkin syystä että harrastus tuntuu mielekkäältä.
Eli.En osaa tanssia hienosti ja olen kateellinen niille jotka ovat käyneet kursseja ja
hallitsevat monia lajeja.Siksi puran vihaani ja kateuttani täällä, ja toivoisin etteivät
nämä kilpatanssijat tulisi lavalle.
Minä taas sen vuoksi puran tuntoja kun enään ei pysty tanssiväylällä
tanssimaan perinteisesti kun sinne on parkkeerannut helikopteri,
väistääkseni sitä joudun usein häiritsemään ainakin neljän
helikopterin lentoon lähtöä mitkä surraavat keskellä, aika turhauttavaa...
Lopputulos pelottaa kun kummallakaan tavalla tanssivat eivät ole
tyytyväisiä... ja lavat eivät tule pysymään pystyssä jos väki alkaa vähetä
siksi että eivät viihdy samoilla lavoilla.
Aktiivitanssijat viihtyvät lavoilla ja heidän joukkonsa kasvaa.
Harvemmin käyvät voivat mennä pikkulavoille kesällä. Niitähän on joka niemessä ja notkelmassa. Ei niihin aktiiviharrastaja ennätä.
LIsäisin tähän ne yltiöpositiivisuutta toitottavat sisältä tyhjiä sieluja olevat tanssipaikkavakkarit, joiden teeennäisyys karkottaa suuren osan aidoista ihmisistä pois tanssipaikoilta. Ei kukaan jaksa olla ihmisten seurassa jotka ovat teennäisiä. Tuohon kun lisää vielä tanssiporukan juoruakat ja ukot sekä joka harrastuksesssa oman paikkansa vievät psykopaatit ja narsistit on soppa valmis.
Minä en ainakaan menisi mistään hinnasta perinteiselle lavalle humppaamaa. Eikä niin tekisi yksikään tanssituttuni ;)). Humppasin ihan tarpeeksi alle kolmikymppisenä.
Nykyään tanssin mieluimmin lattareita ym. todella ja todella monipuolisesti. Valitettavasti en saa kiksejä höppähumpasta. Yök. Humppa esim. kuvioilla tai buggana. Kiitos !!
Taitaa Teosto olla se pääperkele. Sanotaan nyt vaikka joku karaokelevy. Sisältää jonkun kansainvälisen yksinkertasen melodian vaikka Smoke on the water. Itse laulaa, kone säestää. Kukaan ei edes ole soittanut sitä vaan kone soittaa. Miksi tuollaisesta pitää maksaa? Karaokelaulajiston parhaimmisto laulaa yhtähyvin kuin nuo juopot tanssipaikka muusikot. Miksei karaokelaulaja saa esityksestään edes sitä että ei tarvitsisi maksaa kohtuuttomasti. Teosto tekee kaikesta ihan mahdotonta.
Entinen SMP:n kansanedustja Sulo Aittoniemi soitti eräässä kesätapahtumassa huuliharppua. Teosto vaati jälkeenpäin korvauksia. Sulo teräväkielisenä miehenä vastasi, ettei hänen soittonsa ollut sen tasoista, että siitä olisi saanut selville soitetun kappaleen!
Smoke on the water on Blackmoren säveltämä ja hänelle kuuluu siitä korvaus, jos tuota sävelmää käytetään. Se kai nyt on kaikille selvää. Teosto vain valvoo säveltäjien ja sanoittajien etuja, ei muuta!
Puolet lavoista olisi syytä lakkauttaa.Muussa tapauksessa tässä valtakunnassa ei 10 vuoden kuluttua ole yhtään mainittavaa latoa pystyssä.
Äläs nyt, VeeKoo.
Oma mielipiteeni on, että pitäisi ensin keskustella asiasta kiinnostuneiden ja vastuullisten kanssa lavakulttuurista, ja miten se määritellään.
Mitä siis on lavatanssi-, tanssilavakulttuuri Suomessa, suomalaisen mielestä?
Seuraava askel on yhteenveto keskustelun tuloksesta, kuitenkin muistaen että historia on historiaa ja joutaa museoon, sekä että nykyaika vaatii elinvoimakseen, kehittyäkseen, ja ollakseen ajankohtainen myös huomenna, innovatiivisuutta ja avoimuutta uuden kasvulle.
Funtsin henkilökohtaisesti sitä, että ei lapsia ja nuoria oteta huomioon lavatanssikulttuurista puhuttaessa. Kommentit tanssipalstoillakin ovat "yleensä" vanhemman väen ääniä, jotka myös ovat jumittuneet omaan näkökantaansa "muuttumattomasta idyllistä" eli oman nostalgisen tunnelmansa kylväjinä suorastaan kieltävät nuorien vaikuttamisen lavakulttuuriin, pelossa että lavakulttuuri muuttuu nuoriakin miellyttäväksi ilmiöksi. Seurauksena on lavojen (ja kullttuurin) kuoleminen ikääntyvien myötä.
Mikä siinä muuttumisessa niin pelottaa? On kai parempi se että saadaan säilytettyä kulttuuri, vaikkakin muuttumisen myötä, kuin että se kokonaan kuolee? Onko niin vaikeaa kohdata oma vanhentuminen siinä, kun ympärillä pyörii paljonkin nuorempaa väkeä? Tulkaa sinuksi oman vanhemmuutenne kanssa ja kuunnelkaa nuorien mielipiteitä siitä, miten he haluavat ymmärtää lavatanssikulttuurin, sekä ottakaa onkeenne heidän toivomuksensa ottaa tilaa siinä, älkääkä sulkeko korvianne kun nuori puhuu!
Toivoisin myöskin ns. asiantuntijoiden olevan enempi tilanteen tasalla siitä mitä todella on tämän päivän lavakulttuuri. Ei kulttuurista voida keskustella olettamuksien pohjalta, vaan pitää olla viimeisintä tietoa tilanteesta tanssilavojen suhteen.
Nuorien vaikutuksesta elämä tanssilavoilla piristyy, sekä nuoret myös, koska he kokevat voivansa vaikuttaa.
http://www.nuva.fi/1/post/2012/09/kohta-puhuvat-ne-joiden-pitkin-puhua.html
Bugg ja sylitanssit ovat pääasiassa esillä siellä mistä kirjoitan, ja he ovat myös pääasiassa nuoria, jotka näitä tanssivat. Vanhemmat käyvät vasta kursseja oppiakseen nuorilta, että läheisyys toiseen ihmiseen on sallittua, eikä sitä tarvitse seksualistaa, eikä muuria tarvitse rakentaa ikäryhmien tai tanssityylien väliin.
Ne harvat yksilöt jotka ennakkoluulojensa ja estojensa vuoksi eivät halua muuttua kulttuurin myötä, joutavat sitten myöe etsiytymään omaan klubiinsa tanssilavamuseo-iltoihin, missä ei "helikopterit pörrää" ja saavat rauhassa elää historiassa ja nostalgisuudessansa, kohtaamatta muutosta tai nuoria.
Nuoret voivat ehdottaa "omaa tanssi-iltaa" Olkaa sille avoimet!
Onneksi elän tässä päivässä ja hyväksyn rikastuttavat uudet tanssiaallot vanhempien kulttuurillisesti tärkeiden tanssilajien myötä. Kuntoilu tanssin yhteydessä on myös uusi käsite, jota eivät ehkä kaikki ole sisäistäneet, ja ihmettelevät sen vuoksi lavojen muuttuvaa ilmapiiriä, sekä paheksuvat sitä muutosta ääneen. Joo, olen itse kuullut omin korvin tanssilavalla, ja vanhemman henkilön toteamana, että ei ole hyväksyttävää tälläinen muutos.
"Vanhemmat käyvät vasta kursseja oppiakseen nuorilta, että läheisyys toiseen ihmiseen on sallittua,... "
En oikein saanut selville, mitä tuolla tarkoitit.
Eikö vanhemman väen harrastamat suljetun tanssiotteen lajit (valssi, tango, humppa jne.) nimenomaan pidä tanssiparin jäsenet lähellä toistaan?
Nuorten suosimat lajit puolestaan pitävät paritoverit enimmäkseen vähintään käsivarren mitan päässä toisistaan. Joten...?
Tarkistapa tästä. On suuri ero verrattuna esim. Suomalaiseen tangoon, jossa ollaan kauempana toisistaan, tanssiessa.
http://www.youtube.com/watch?v=KQFELjaaJZU
Se suljetun humpan läheisyys pomppien ei ole kovin romanttista, muistuttaa enempälti yhtyntää.
OK tuon osalta.
No, niillä "kopteritansseilla" onkin tuohon pidempi matka, kuin perinteisillä suomalaisilla lajeilla.
Osa on asiaakin.
Niinhän se on kaikessa elämän kiertokulkuun liittyvässä.
Vanhemmat väistyvät ja lopulta poistuvat nuorten tullessa tilalle.
Tervetuloa vaan nuoret lavoille ja vaikuttamaan lavakulttuuriin. Olkaa hyvä ja
muuttakaa lavakulttuuri mieleiseksenne niinhän se elämä luonnollisestikin menee.
Nuoriso on muokannut ja muuttanut lavakulttuuria kautta maailman sivu ja niin tulee aikanaan tapahtumaan myös teidän jälkeenne, kun uusi nuoriso ja uusi sukupolvi alkaa vaikuttaa lavoilla ja muuttaa kulttuurin mieleisekseen.
Tuo on jotain niin karseaa paskaa. Lopetan tansseissa käymisen jos tuollainen sonta leviää lähilavoilleni.
Järkyttävän näköstä. Kukaan ei osaa tanssia yhtään. Kaikki nyt osaa pyöriä jotenkin ympyrää ja huojua kännisen näköisenä pitkin lattiaa. Älkää nyt edes ajatelko tuollaista opettavanne jossain.
EIkö teosto ole juurikin muusikoita varten, tilittävät soitetusta kappaleesta musiikintekijälle. Elikkä muusikoiden oma järjestö tappaa hinnoillaan (lava) muusikoiden työpaikat?
Teosto tilittää orkesterin ilmoituksen perusteella säveltäjälle ja sanoittajalle korvauksen heidän tekemänsä teoksen julkisesta esittämisestä. Tilaisuuden järjestäjä huolehtii maksusta.
Gramex taasen tilittää korvauksen äänitetyn tallenteen julkisesta esittämisestä tallenteessa soittaneille muusikoille.
Periaatteessa näin. Tuo on aika raakasti sanottu, kun väitetään, että oma järjestö tappaa jne.
Kun soitat esim Daada-daadan julkisesti saa Kari Kuuva säveltäjänä siitä pienen korvauksen. Jos soitat valmiin äänitteen kyseisestä kappaleesta, myös Sammy Babitzinin perikunta saa osansa, kuten levyllä soittaneet muusikotkin. Ei kai tässä voi olla mitään väärää tai epäselvää.
Ei tässä kukaan tapa ketään!
Niin, ainahan on mahdollista tehdä niitä omia sävellyksiä ja soitella niitä!
Ja suosio on taattu!
Jos joku toinen innostuu sun kappaleista, kannattais ne huippubiisit nuotintaa ja toimittaa teostolle ja sopia, että tilittävät sulle sitten korvaukset...
Suomi äidinkielenä takaa se että miljoonakorvauksia Teostolta ja Crameksilta ei tule.Systeemi on epäreilu ja siksi ei toimi. Käytännössä korvauset menevät ko. firmojen tuöntekijöiden ruokkimiseen ja niistä ei synny kuin ulostetta. Taidat olla yksi heistä.
Olen muusikko! Ikävä tuo asenne muusikoita kohtaan!
Nikula esittää useita perinteisiä näkökulmia tanssilavoihin ja tanssilavakulttuuriin liittyen. Yksi kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki, itse tanssiminen ja sen viimeaikainen kehottyminen ja monipuolistuminen.
Juuri tanssilavojen toimintamallin muuttuminen aiemmasta seuran- ja puolisonetsintäpaikasta seuratanssinharrastajien palvelupisteeksi on se syy miksi ns lavatanssikulttuuri edelleen jatkuu ja kehittyy suomessa. Tätä Nikula ei ole oivaltanut.
Nikula ei nähtävästi itse tanssi eikä ole tanssista kiinnostunut. Tästä syystä hänen analyysinsä ei tavoita tanssilavojen keskeistä käyttäjäkuntaa, tanssinharrastajia.
.
Kaikkeen harrastustoimintaan liittyy ns. aaltoilu. On aikakausia, jolloin jokin yksittäinen harrastus on erittäin suosittua, kuihtuakseen taas pois seuraavien kymmenien vuosien kuluessa. Mitä spesialisoituneemmasta asiasta on kysymys, sitä varmempaa tuo on. Joskus tuo on kiinni pelkästään aikakaudesta tai tekniikan kehittymisestä. Kuinka moni esim. enää kehittää omat valokuvansa?
Tanssin kanssa on vähän samoin. Puhun siis aiheena olevasta tanssilavakulttuurista. Lähtökohdan tässä asetamme kuitenkin yleensä liian myöhäiseen kauteen. Se ei alkanut yleisten tanssilavojen tulolla viimeisen sadan vuoden kuluessa, vaan paljon aiemmin. Silloin, kun kansantanssit yleistyivät. Silloinkin vaadittiin pitkäaikaista opiskelua, että mutkikkaat kuviot vuoroineen jäivät päähän ja tanssi ryhmässä sujui. Perusaskeleitten osaaminen ei riittänyt, esim. vain pyöriminen parin kanssa.
Nuo mutkikkaat kuviot sitten unohtuivat muutaman sukupolven kuluessa ja ovat enää tallella muistiinpanoissa.
Entäpä nykyaikana? Olen havaitsevinani vähän samaa. Tanssilavat ovat muuttumassa tai jo muuttuneet yleisestä muutaman tanssilajin hallitsemisen sijasta jonkinlaisiksi kurssien illanvietoiksi. Vain uuden ja taas uuden opettelu tuo mahdollisuuden osallistua jokaiseen tanssiin. Niille, joilla tanssiminen täyttää huomattavan osan elämästä, tämä tietysti sopii hyvin.
Mutta entä sitten, kun tämä friikkien määrä saavuttaa luonnollisen rajansa ja kursseille ei enää ole tarpeeksi tulijoita? Tähän voi joku vastata, että eihän sellaista ole näköpiirissäkään. Tai että no, sitten taas palataan vanhempaan ja yksinkertaisempaan. Pelkona tässä on se, ettei tuo enää onnistukaan. Perustanssijat ovat jo kaikonneet.
Mutta tämä on tietysti vain yksi näkökulma asiaan.
3*3 m nurkka yhden kädenali tanssiparin valloittamana
kun joku sille alueelle tuli niin tuta sai kontaktin.
Sillä alueella oli väki ajettu jo pois lattialta totalikum.
Olen itsekin miettinyt tuo Martti Servoa tanssilavoille. Tanssilavamusiikki on liikaa kaavoihinsa kangistunutta.
Uskon, että myös tanssinharrastajat ottavat ilolla vastaan uudet tuulahdukset! Toki aina löytyy niitä, joiden mielestä ennen oli hyvä, ellei paras!
Martti Servon musiikki on tanssimusiikin parodiointia!
Se irvistelee juuri esim. PNP:n, Souvareiden, ym. erikoisella tavalla suosioon nostettujen bändien musiikkia.
Toisaalta tietysti istuisi juuri tuhon kategoriaan hyvin.
Itse toivoisin kuitenkin että yleisö olisi musikaalisempaa ja suosisi osaamista visuaalisuuden sijasta.
Mun mielestä Pekkaniskan pojat on yksi parhaista tanssibändeistä tällä hetkellä. Tanssilavaformaatti on heillä myös viety huippuunsa, valotaulu esim.
Tätä formaattia rikkomaan tarvittaisiin kenties jotain Servon tapaisia esiintyjiä, jotta uutta porukkaa saataisiin houkuteltua lavoille. Mielestäni kuitenkaan musiikin tanssittavuudesta ei saisi tinkiä.
Kovia vaatimuksia nämä on! Poppibändin soittamana tango esimerkiksi kääntyy helposti parodiaksi kun ei sitä tangoa osata oikein tulkita jne
Tango on tanssi jonka ilmeeseen kuuluu, että se tanssitaan ja soitetaan tosissaan.
Tangon ilme on totinen ja syvästi tunteellinen, siihen ei sovi minkäänlainen riekkuminen ollenkaan.
Jos joku pelleilee tangossa, hän ei tunne tangon olemusta eikä osaa tanssia tangoa.
Jos haluaa tanssia leikittelevän iloisesti niin siihen on paljon muita tansseja tarjolla.
mutta siihen ei sovi tango.
Moni tangoparodia on edelleenkin suosituimpia ja toivotuimpia tangoja lavatanssijoiden keskuudessa. Ei parodia välttämättä ole suosion kannalta huono asia - mieluummin päinvastoin, koska se tukee sitä että lavatanssi on hauskaa, eikä mitään ryppyotsaista puurtamista kuin joskun vanhaan lavatanssiaikaan.
Oikealla tanssillisella ilmeellä ja oikein tanssittu tango ei suinkaan ole mitään "ryppyotsaista puurtamista" eikä pidä luulla ettei se olisi hauskaa.
Se tuntuu tanssijoistakin tanssimiselta kun tangon saa tunteella onnistumaan.
Lavatanssista löytyy kaikenlaisia tunteita hauskuuden lisäksi.
Jos tangon tansii parodioiden niin sekin on tietysti sallittua, koska se on sellainen tulkinta tangosta.
Tansseilla on niille ominaiset luonteenpiirteensä ja tangon luonteeseen ei kuitenkaan kuulu parodiointi vaikkakin vapaassa lavatanssissa jokainen saa tanssia tangonsa ihan miten haluaa. Jos tanssiessa ei ole hauskaa muuten kuin parodioimalla niin sitten kannatta parodioida kaiken aikaa.
Jos ei osaa tanssia niin sitte ei ole muuta mahdollisuuta kun pitää yrittää lyödä leikiksi tanssiminen ja uskotella itelleen, et kyllä taanssiminen on hauskaa eikä mitään puurtamista.
Tanssiminen ja osaaminen on kans hauskaa ja siitä nauttii
Eihän kirjoituksessa tarkoitettukaan tangon tanssimisen parodiointia vaan suomalaisia tangoparodiakappaleita. Illan mittaan saattaa soida useitakin tangoparodiakappaleita ja niitä myös toivotaan soitettavan. Eniten soitettu lienee Kari Kuuvan "Tango pelargonia" ja "Pikku Nina" täyttää myös tangoparodian tunnusmerkit, Innasen tangoparodioita soi aika usein. Lottoaiheinenkin tangoparodia on joskus soinut tanssilavoilla. Irvinin tunnetuin tangoparodia on "Tango Kauhajoen kasinolla" ja sekin on bändien ohjelmistoissa. Poika varjoiselta kujalta" kappaleesta on useitakin tangoparodiaversioita - jotkut suorastaan ratkiriemukkaita nauruhermoja kutittelevia.
Vanhaan hyvään aikaan pohjanmaa oli ryppyotsaisten tangopuurtajien hallitsemaa tangovaltakuntaa. Nykyisin pohjanmaalla ei ole kuin rippeet jäljellä tangon ryppyotsaisesta puurtamisesta ja Pohjanmaasta onkin muodostunut riehakkaan tangoparodian valtakunta. Jos jossain, niin pohjanmalla osataan myös tangoparodia, missään muualla Suomessa ei tehdä yhteensäkään niin valtavaa määrää tangoparodiaa kuin Pohjanmaalla - Pohjanmaan solistit ja bändit sen osaa.
" kun ei sitä tangoa osata oikein tulkita"
Tulkinta sana on väärin käytetty, ensin opetuksessa ja sitten keskustelussa ja siitä johtuen tangoa ei osata oikein tulkita.
Tansseissa näkee hidasta koiven vetoa toisen viereen ja lopuksi pään riuhnasu puolelta toiselle. Ne ovat opetettuja temppuja ja niiden estetiikasta voidaan olla monta mieltä.
Tulkinta syntyy siitä, kun tanssija tulkitsee tunteitaan tanssin keinoin eli väärää tulkintaa ei ole olemassa. Jokainen tulkinta on tanssijan henkilökohtainen tunteiden osoitus ja aina siis oikea.
Näin on ettei sitä "väärää" tulkintaa ole vaik` ei edes musiikin tahtiin tanssi.....ja niitä löytyy. Jokaisella on se oma tyylinsä vienteineen......kilpailut on taas toinen juttu.
Tangokilpailussa tulkinnoista annetaan pisteitä ja kilpailijat tuovat omat tapansa tavan tansseihin. Elkeet kuin pedolla.
Tango on yliarvostettu laji.
No, eipä ole . Ei sen arvostetumpi kuin mikään muukaan laji
On vaan hiukan vaikeampi lajina juuri sen erityispiirteittensä takia.
Kaikki tanssijat eivät koskaan tavoita tangon luonteenpiirrettä ja sitten voi vaan vähätellä tangoa lajina.
Printeinen suomalainen tango on hidasta foksin laahustushistoriaa. Vasta 90-luvulla suomalainen laahustusfoksina tanssittu tango alkoi muuttua niin että siitä voi myös käyttää tango nimitystä.
Ennen muuttumista suomalainen tango oli sellainen tanssi mitä kaikki osasi laahustaa.
Suomalaisen tangon muuttuminen tangoksi teki siitä myös vaikeamman tanssin. Nykyisin moni ei edes tanssi tangoa, koska sitä pidetään vaikeana tanssina. Tango ei ole enää se kaikkien osaama tanssi. Tangon aseman kaikkien ossaamana tanssina on korvannut hitaat iskelmät, foksit, beatit ja muut hitaan foksin tavoin tanssittavat tanssit.
http://www.youtube.com/watch?v=CqodtulauR0
Koskettakaa minua naiset haluaa kosketusta,tanssiessakin voi pikkasen hipelöidä,parempi kosketus tanssien jälkeen sängyssä.
Suomen väkiluku kasvoi olennaisesti 60-luvulla,kun tango yleistyi lavoilla.
Syntyvyys pieneni 60-luvulla alle väestönkasvurajan. Nykyisin väestönkasvusta vieraskielisten osuus lähentelee 80 %.
Näyttääkin siltä että tangon tanssimisella oli huomattava syntyvyyttä vähentävä vaikutus.
Hyvin tanssitun tangon jälkeen alkaa aina haluttamaan......:)
noin se on koska siinä viejä on antanut oman itsensä käyttöön ja vietävä on antanut itsensä käytettäväksi siis tanssin suhteen.
Aika luonnollista silloin on että paritasolla on edettu tuntemattomuudesta
asteen eteenpäin mutta toiminnan tasolle yksikään tango ei johda,
asia saanee kuitenkin mahdollisuutensa jos tanssitaan enmmän
koska silloin oppii tuntemaan ehkä toisesta jotain muutakin kuin vain
sen tangon tunnelman.
Tanssitun tangon jälkeen alkaa aina haluttamaan kahville.
Silläkö tanssilavakulttuuria pidetään yllä, että esim. TV:stä on kaikki lavatanssiohjelmat lopetettu (TTK:lla ei mitään tekemistä lavatanssien kanssa). Kesäillan valssin korvannut Sinkkutanssit oli surkea yhden kesän kokeilu, jossa tanssiminen oli sivuseikka.
matkata aina kuvauspaikoille, niitä samoja kasvoja kukaan
viitsi kattella kun ne linssiin tuijottavat.
Tämä vain yksi mielipide asiasta.
ilmeisesti oikein sisäistä että tanssilavakulttuuri on aivan
eri asia kuin tämä nykyinen sali- eli ballroom kulttuuri
jota ulkomailla harrastetaan.
Kerroppa vielä meille tietämättömillekin, miten ne eroavat ?
Mä näin Äinään!
Ja mä näin myös nimittäin Pesällä.
ite sain pesää
Mäntsälässä törmäsin hyvän näköiseen blondiin, jolla oli kolme rosista kesken kahden exän kanssa.
Ja mä näin myös nimittäin Pesällä.
No näin tuli suomalainen tanssilavakulttuuri pelastettua.