Minulla oli hämähäkkikammo 1970-luvulta alkaen aina 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti. Hämähäkin läheisyydessä koin nuorempana aina valtavaa inhoa, puistatusta ja pakokauhua.
2000-luvun toisella vuosikymmenellä kyllästyin siihen. Kesällä 2011 löysin asunnostani hyvin pullean ja ison hämähäkin. Otin sen käteni selkämykselle ja katselin sitä läheltä.
Totesin sille, että "Et sinä kaunis ole, olet oikeastaan hyvin ruma, mutta et sinä minulle mikään uhkakaan ole. Et ole myrkyllinen etkä vaarallinen muutenkaan".
Sitten kannoin sen ulos ja laitoin nurmikolle. Vuonna 2012 löysin myös kesämökiltäni ison hämähäkin, otin sen käteni päälle ja kannoin pihalle. Sen jälkeen en ole enää potenut hämähäkkikammoa. Se on niin kuin sinä sen itse valitset.
2000-luvun toisella vuosikymmenellä kyllästyin siihen. Kesällä 2011 löysin asunnostani hyvin pullean ja ison hämähäkin. Otin sen käteni selkämykselle ja katselin sitä läheltä.
Totesin sille, että "Et sinä kaunis ole, olet oikeastaan hyvin ruma, mutta et sinä minulle mikään uhkakaan ole. Et ole myrkyllinen etkä vaarallinen muutenkaan".
Sitten kannoin sen ulos ja laitoin nurmikolle. Vuonna 2012 löysin myös kesämökiltäni ison hämähäkin, otin sen käteni päälle ja kannoin pihalle. Sen jälkeen en ole enää potenut hämähäkkikammoa. Se on niin kuin sinä sen itse valitset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onneks olkoon sitte vaan. Noinhan sitä vois poistaa esim. paniikkikohtauksenkin, kokeilen seuraavalla kerralla. Valitsen, etten saa kohtausta, kyllä tästä tulee hauskaa.