Mietin tässä vain että mikä on mennyt vikaan?
Kun olin n.15vuotias kaikki tykkäsivät minusta, Olin se porukan pelle ja ilopilleri. Aina sain kuulla pelkkää hyvää ja kaikki mitä tein tuli ihan luonnostaan, olin melko villikin. Kaverit soittelivat jokapäivä että mitä teen, minne mennään ja lisättäköön tähän että olin niin pienikokoinen (160cm about). Naisrintamallakin oli menoa ja meininkiä mutta sitten aloin kasvamaan pituutta ja kuntosali alkoi kiinnostamaan. Yhtäkkiä kaverit eivät enää soittanu niin useasti että mitä teen vaan itse piti aina tehdä se ja kaikkien kanssa alkoi välit kylmenemään pikkuhiljaa vuoden aikana, en pahemmin ihmetellyt asiaa vaan luulin että jotenkin aikuistumiseen kuuluu se, että ei enää jokapäivä soitella ja kysellä kuulumisia vaan aletaan keskittymään töissä ja koulussa käymiseen(tämä siis lukion ekalla). Aloin kuulemaan olevani ylimielinen kusipää ja joka ei välitä muista vaan itsestään ja monta kertaa vaihdoin kaveriporukkaa koska heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut enää. Nyt olen 19vuotias ja samalla linjalla mennään että ei oikeen ketään enää kiinnosta seurani ja kuulen edelleen olevani perseestä ja kusipää etc. En todellakaan ymmärrä että missä kohdassa meni vikaan? Luulen olevani se sama jätkä joka oli n.4vuotta sitten, isompi vain, en vain ymmärrä että miksi seurani ei nykyään enää ketään kiinnosta. Avaudun tänne koska tunteet purskahti taas valloilleen ollessani taas yksin kotona ja muut kaverit viettämässä iltaa jossain. Pari hyvää kaveria sieltä ajoilta jäänyt jotka ovat niitä, kenestä en halua luopua. Haluaisin vain huutaa keskustan korkeimman talon katolta että olen vielä se sama poika joka olin.. :3
Kun olin n.15vuotias kaikki tykkäsivät minusta, Olin se porukan pelle ja ilopilleri. Aina sain kuulla pelkkää hyvää ja kaikki mitä tein tuli ihan luonnostaan, olin melko villikin. Kaverit soittelivat jokapäivä että mitä teen, minne mennään ja lisättäköön tähän että olin niin pienikokoinen (160cm about). Naisrintamallakin oli menoa ja meininkiä mutta sitten aloin kasvamaan pituutta ja kuntosali alkoi kiinnostamaan. Yhtäkkiä kaverit eivät enää soittanu niin useasti että mitä teen vaan itse piti aina tehdä se ja kaikkien kanssa alkoi välit kylmenemään pikkuhiljaa vuoden aikana, en pahemmin ihmetellyt asiaa vaan luulin että jotenkin aikuistumiseen kuuluu se, että ei enää jokapäivä soitella ja kysellä kuulumisia vaan aletaan keskittymään töissä ja koulussa käymiseen(tämä siis lukion ekalla). Aloin kuulemaan olevani ylimielinen kusipää ja joka ei välitä muista vaan itsestään ja monta kertaa vaihdoin kaveriporukkaa koska heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut enää. Nyt olen 19vuotias ja samalla linjalla mennään että ei oikeen ketään enää kiinnosta seurani ja kuulen edelleen olevani perseestä ja kusipää etc. En todellakaan ymmärrä että missä kohdassa meni vikaan? Luulen olevani se sama jätkä joka oli n.4vuotta sitten, isompi vain, en vain ymmärrä että miksi seurani ei nykyään enää ketään kiinnosta. Avaudun tänne koska tunteet purskahti taas valloilleen ollessani taas yksin kotona ja muut kaverit viettämässä iltaa jossain. Pari hyvää kaveria sieltä ajoilta jäänyt jotka ovat niitä, kenestä en halua luopua. Haluaisin vain huutaa keskustan korkeimman talon katolta että olen vielä se sama poika joka olin.. :3
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä ilmeisemmin ongelmasi on että osaat lukea ja kirjoittaa,sekä lisäksi ymmärrät lukemasi.
Ehkä olet sosiaalinen ja harrastat keskustelua,tai siis olet kykeneväinen siihen.
Luultavasti olet jossain välissä tunnustanut harrastavasi lukemista,mikä on Varkaudessa jo itsellään syy saada kadulla kivestä päähän.
Tai nakkijonossa turpiin.
Tietyt ihmiset istuvat kotona kun nk "coolit" tai "valitut" pitävät hauskaa.
Tuo on Varkaudessa aivan yleistä.Idiootit kärsivät Jumalkompleksista.
Täällä sosiaalinen eristäminen on yksi kiusaamisen muoto.
Jos olet hiukkaakaan fiksumpi,tai ahkerampi kuin muut niin saat takuu varmasti olla yksin.Tai vaikkapa osaat säästää rahaa.
Rahasta ne ovat aina kateellisia täällä.
Tunnistat olevasi sosiaalisesti eristetty,kun yrität puhua toiselle henkilölle ja nämä hymyilevät vaan ja ovat hiljaa.Joo,joojoo ja hirmuinen kiire.
Tervetuloa alati kasvavaan ryhmäämme.Et tosiaankaan ole ainoa!
Tutustu muualta muuttaneisiin.Ovat hiukan avarakatseisempia.Luultavasti omassa ikäluokassasi löytyy opiskelijoita.
Ulkopaikkakuntalaiset ovat laillasi samanlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä.Arvatenkin se ei heistäkään tunnu hyvälle.
No eipä ole sinullakaan kaikki opinnot mennyt hukkaan. Osaat kopioida tekstiä internetistä ja liittää sen toiseen paikkaan, hienoa! Onnea ja menestystä elämällesi!