Lestadiolaiset ja sukukirous?

Kyllä tavallaan tunnetaan, mutta ei kirous-nimellä. Se on enempi niinkuin sukujen ominaispiirteitä eli helmasyntejä.

Joku suku voi olla ylpeä, joku ahne, joku pitkäkyntinen, haureellinen, kiukkuinen, epärehellinen, taipumusta päihteisiin ym.

Vihne annatko raamatun paikat tukemaan väitteitäsi. Muuten en usko.

2. Moos. 20:3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
2. Moos. 20:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
2. Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. ...

***) ... Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
2. Moos. 20:6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Rudiini missä kohtaa raamatusta löytyy genetiikka ja kasvatuspsykologia suku kirous yhteydellä. Raamatun paikat kiitos muuten en usko sua.

Vastauksena viestiin jonka saarland kirjoitti 10.5.2013 klo 09:12

2. Moos. 20:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
2. Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
2. Moos. 20:6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
_________

2. Moos. 34:6 Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa,
2. Moos. 34:7 joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen."
_________

4. Moos. 14:18 'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.'
________

Jeesuksessa katkeaa kaikki kiroukset. Uusi luomus on vapaa. Ilman Jeesusta vaikuttaa ihmisen kyttäytymiseen sekä geeniperimä, että ympästristö, että henkilökohtaiset ominaisuudet. Tällöin voidaan puhua ns. sukukirouksesta, sillä seura tekee kaltaisekseen.

Voimme valita esimerkkejä saman perheen lapsista. Ne jotka ovat uudestisyntyneet, ovat toiminnaltaan aivan erilaisia kuin ne jotka jatkavat luonnollisena ihmisenä, eli lihallisina. Vain Jumalan Henki saa aikaan muutoksen. Kukaan ei näin ollen voi paeta omaa syyllisyyttään minkään syyn taakse.

Avauksen linkistä poiminta.

Sukukirous opetuksen yleisin puolustus sekä opin perustus löytyy 2 Moos 20:5 jakeesta.
2 Moos 20:
5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan (paqad) isien pahat teot (avon) lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Hepreankielen paqad sana tarkoittaa qal-verbivartalossa (jossa se on 2 Moos 20:5) kiinnittää huomiota, tarkkailla, etsiä, etsiä turhaan, rangaista.
2 Moos 20:5 ei opeta Jumalan kostavan isien pahoja tekoja lapsille aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti. Alkutekstin ja Raamatun kokonaisopetuksen valossa isien pahat teot siirtyvät niille lapsille, jotka vihaavat Jumalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että isät opettavat lapsillensa oman vihansa Jumalaa kohtaan. Kun lapset vastaanottavat opetuksen vihasta Jumalaa kohtaan, niin isien synnit ovat siirtyneet lapsille, jotka ovat vastaanottaneet viha-opetuksen Jumalaa kohtaan.
2 Moos 20:5 opetuksen ydin koskien lasten päälle tulevaa syntiä on viha Jumalaa kohtaan, jonka ihminen itse vapaaehtoisesti valitsee, eikä sukukirouksessa.
2 Moos 20:5 ei opeta sukukirousta, sillä tekstiyhteyden opetus tuo esille sen, että kun lapset vastaanottavat isien vihan Jumalaa kohtaan, niin heistä tulee Jumalan vihollisia, jotka valitsevat elämäänsä isiensä synnit oman henkilökohtaisen valintansa kautta. Lapset eivät siten automaattisesti peri mitään sukukirousta, eikä Raamattu opeta missään kohdassa, että lapset perisivät sukunsa kirouksen automaattisesti ja siksi heidät tulisi vapauttaa sukukirouksesta.
Jotkut sukukirous opetuksen puolustajat opettavat hepreankielen sanan avon tarkoittavan synonyymiä sukukiroukselle, eli että avon tarkoittaisi sukukirouksen alla olevaa syntiä. Avon tarkoittaa syntiä, vääryyttä ja pahaa tekoa, ei sukukirouksen alla olevaa syntiä.
Raamatusta näemme selkeästi kuinka avon sanaa käytetään useassa kohdassa kuvaamaan ihmisen henkilökohtaista syntiä. Tässä muutama esimerkki:
1 Aik 21:8 Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos (avon), sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".

Job 13:23 ¶ Mikä on minun pahain tekojeni (avon) ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

Ps 32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja (avon) tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni," ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani (avon). Sela.

Ps 38:4 (38:5) Sillä minun pahat tekoni (avon) käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

Jes 13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa (avon); minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

Avon sana ei tarkoita sukukirous syntiä, vaan ihmisen omaa henkilökohtaista syntiä, kuten yllä olevat jakeet selkeästi osoittavat. 2 Moos 20:5 jakeessa ei ole missään kohtaan sanoja kirous tai sukukirous. Koko sukukirous opetus on epäraamatullinen ja väärä opetus.
2 Moos 20:6 jakeesta tulee hyvin esille se että on kyse valinnasta synnin ja Jumalan tahdon välillä, ei sukukirouksesta. Ne jotka pitävät Jumalan käskyt ja opetukset sekä rakastavat Jumalaa saavat kokea Jumalan laupeuden Jumalan tahdon mukaisen valintansa seurauksena. Ne jotka valitsevat synnin sydämessään vihaten Jumalaa saavat sen seurauksena synnin palkan, eli iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen.
2 Moos 20:5,6 jakeet kertovat ihmisen valinnasta joko rakastaa Jumalaa tai vihata Jumalaa, eikä sukukirouksesta.

teu !

Missäs kohtaa se Raamattu taas puhuikaan siitä vauvan uskomisesta ?