Rakkaus naiseen

Rakkaus on alkukevään vihreiden mäntymetsien raikas lumikerros, joka vapauttavana usvana nousee ilmaan auringon koskettaessa sen kättä :)

Rakkaus naiseen on vapauttavaa.

Ja sitten itsestäänselvyys:

Rakkaus naiseen on rakkautta.

En tiedä mitä muuta, mutta nimenomaan kaaosta, vilpitöntä iloa sekä tuhlattuja tunteita..

Ennen yritin väkisin seurustella miesten kanssa. Luulin muka tietäväni mitä rakkaus on. Miksi ihmeessä sitten olin niin onneton ja epätoivoinen.

Kun nyt ajattelen tämän hetkistä elämääni, rinnallani varmasti upein nainen mitä ikinä on elämääni kuulunut.

Rakkaus häneen on jotain niin suurta. Joka päivä rakastun uudelleen.
Olen niin valmis jakamaan itseni, kaikkeni meidän molempien hyväksi.

Rakkauteni naiseen on kaunista, tunteiden myllerrystä ja suurta onnea.
Naisen rakkaus on jotain niin suurta ja suoraa. Vilpitöntä ja rehellistä.

mites rakkaus tyttöön, mieheen, poikaan, siilinpentuun, lesboon, lapseen, volvoon?

Tällä hetkellä sanoisin että rakkaus naiseen on turhauttavaa, sydäntäsärkevää ja himskatin vaikeaa! ;)

Mutta ehkä joskus taas ajattelen että se on maailman kauneinta, aidointa, hellintä ja syvää... pehmeyttä, hurmiota, läheisyyttä... täyttymystä. :D

Niin, rakkaus naiseen on parhaimmillaan huumaavan ihanaa... aistien nautintoa. :D Tulipahan vain mieleeni. ;)

ihmeellinen korvansa, joka kuulee kaikki vivahteet,

silmänsä, jotka ovat avoimet tai verhotut, miten hän vain tahtoo...

ihonsa, joka ei koskaan valehtele,

intuitionsa, epäilynsä, kiukkunsa, ja avaruutensa, joiden vuoksi olen epätoivoinen, hämmästynyt, onnellinen; jotka tunnen omikseni ja joiden vuoksi kaikki on kaksinkertaista, eikä yksikään päivä ole samanlainen.

Ihan hirveästi tuhlattuja tunteita. Sitä se on.

yhteensulautumista ja itsensä kadottamista toiseen, rakkauteen. Se sulkee syliinsä kaiken.