Hieman taustaa pulmaani: Erosin 3 v. sitten lasteni isästä 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Lapset eron hetkellä 13 ja 15 v. Eron päälimmäinen syy miehen paheneva alkoholiongelma ja siihen liittyvät vuorokausien kateissaolo, riidat ja henkinen painostus.
Mutta niistä siis selvitty, lapset asuvat kanssani, nuorempi käy isällään satunnaisesti, noin 1-2 yötä/kk, vanhempi ei halua, soittelevat kyllä joskus. Tapaamissopimusta lapsista ei tehty, koska ikää on jo senverran että saavat itse päättää. Aina olen rohkaissut isään yhteyttä pitämään, mutta vanhempi, nyt jo täysi-ikäinen poika ei siis halua, koska kertoo isän juovan myös heidän siellä ollessaan.
Nuorempi onkin sitten oikein isän tyttö. On ottanut hyvin suojelevan ja hoivaavan asenteen isää kohtaan, ei kestä minkäänlaista negatiivista mainintaa isästään, ei myönnä että juo, ei muista eroa edeltäviä ahdistavia aikoja. Minua on aina syyttänyt erosta, isässä ei mitään vikaa.
Elämme kuitenkin ihan tasaista ja sopuisaa elämää, mutta nyt on sitten uusi pulma. Tyttöni (nyt 16) ei hyväksy kuvioihin ilmestynyttä miesystävääni. (Ainut ja ensimmainen eron jälkeen) Käyttäytyy törkeästi, kun mies on tullut kylään, saa uhmaraivareita vielä jälkeenpäinkin. Minkäänlainen järkipuhe ei tehoa, ei vaan halua hyväksyä tilannetta. Miten toimin? Lapset ovat minulle se elämän ykkösasia, mutta eihän heilläkään nyt oikeutta ole aikuisen elämää määritellä. Vanhemmalle lapselle tämä suhde on ok.
Mutta niistä siis selvitty, lapset asuvat kanssani, nuorempi käy isällään satunnaisesti, noin 1-2 yötä/kk, vanhempi ei halua, soittelevat kyllä joskus. Tapaamissopimusta lapsista ei tehty, koska ikää on jo senverran että saavat itse päättää. Aina olen rohkaissut isään yhteyttä pitämään, mutta vanhempi, nyt jo täysi-ikäinen poika ei siis halua, koska kertoo isän juovan myös heidän siellä ollessaan.
Nuorempi onkin sitten oikein isän tyttö. On ottanut hyvin suojelevan ja hoivaavan asenteen isää kohtaan, ei kestä minkäänlaista negatiivista mainintaa isästään, ei myönnä että juo, ei muista eroa edeltäviä ahdistavia aikoja. Minua on aina syyttänyt erosta, isässä ei mitään vikaa.
Elämme kuitenkin ihan tasaista ja sopuisaa elämää, mutta nyt on sitten uusi pulma. Tyttöni (nyt 16) ei hyväksy kuvioihin ilmestynyttä miesystävääni. (Ainut ja ensimmainen eron jälkeen) Käyttäytyy törkeästi, kun mies on tullut kylään, saa uhmaraivareita vielä jälkeenpäinkin. Minkäänlainen järkipuhe ei tehoa, ei vaan halua hyväksyä tilannetta. Miten toimin? Lapset ovat minulle se elämän ykkösasia, mutta eihän heilläkään nyt oikeutta ole aikuisen elämää määritellä. Vanhemmalle lapselle tämä suhde on ok.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tyttäresi ei varmasti ole vielä pystynyt kokonaan käsittelemään teidän eroanne. Kenties kannattaisi käyttää tyttöä terapeutin luona, jotta solmut hieman aukeaisivat. Moni toki ajattelee, että miksi ihmeessä pitäisi mennä jonkun kallonkutistajan luokse. Tytön pitäisi myös pystyä ymmärtämään isänsä alkoholiongelma. Siksi ulkopuolisen apu olisi aina näissä tapauksissa kaikkein parasta.