Matkakertomus Kyprokselta

Lomailin naisystäväni kanssa Kyproksella 23.4. - 7.5. Kypros on vanha ”kotisaareni”, jossa olin YK:n rauhanturvaajana vuoden 1966. Kolme kertaa olen siellä senkin jälkeen turistina käynyt, mutta edellisestä käynnistäni oli jo 18 vuotta. Kyproksella tuli nyt vietetyksi vappu ja jo toinen pääsiäinenkin tänä vuonna; ortodokseilla se oli viime viikonloppuna. Pafoksella oli hotellimme, neljä tähteä ja plus. Hotelli oli suuri kaikin mahdollisin palveluin palmu- ja kukkaispuiston ympäröimänä, upein altain ja 100 metriä hienosta meren rannasta. Katetulla suurella patiolla oli musiikki-, tanssi- ja muuta ohjelmaa joka ilta. Monisataisessa hotellivieraiden joukossa oli ainakin englantilaisia, venäläisiä, saksalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia, meitä suomalaisia oli vain vajaat kymmenen ihmistä.

Pafoksen kaupungin ja rannat kolusimme tarkkaan ja teimme retkiä bussilla ja taksilla vähän kauemmaskin. Pulahdimme muutaman kerran meressä, lämmin oli jo Välimeren rantavesi, ja ehdimme lojua ja pulikoida hotellimme erinomaisilla altaillakin ja välillä nauttia allasbaarin antimista. Matkaamme kuului hotellissa vain buffet-aamiainen, mutta kun hotellimme lähistölläkin oli erinomaisia tavernoja ja muita ravintoloita, ei päässyt yllättämään nälkä eikä janokaan, vaikka lämpömittari näytti joka päivä 30/ 31 astetta, ja Nikosiassa, jossa kävimme, oli 35 astetta.

Osallistuimme myös johdetulle kokopäiväretkelle, jolloin menimme saaren etelärannikkoa Limasoliin ja siitä sisämaahan vanhaan ”kotikaupunkiini” Nikosiaan, ja palasimme Pafokselle ensin Mesaoria tasankoa pitkin ja sitten Trodos-vuoriston halki. Vuoriston viehättävässä kylässä olevassa ravintolassa lounastimme. Autoa en viitsinyt vuokrata, sillä Kyproksen vasemmanpuolinen liikenne hieman arvelutti, vaikka lähes 50 vuotta sitten ajoin siellä paljonkin YK:n Jeepeillä ja Land Rovereilla. Nykyinen liikenne on aivan eri luokkaa, samoin tosin tietkin, suorastaan erinomaiset, EU:n rahoituksella niitä on viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettu.

Yli varojensahan tuo maa on elänyt. Nykyistä Kyprosta ei tunnistaisi samaksi maaksi, millainen se oli sisällissodan runteleman ammoisen YK:n rauhanturvaajareissuni aikana. Suuri muutos on tapahtunut edellisen turistimatkanikin jälkeen. Valtavasti on rakennettu uutta, 100 000 asukkaan Nikosia on kasvanut lähes 300 000 asukkaan kaupungiksi. Pafoksesta on tullut maan tärkein turismin keskus, kun Famacustan ja Kyrenian upeat hiekkarannat ovat jääneet turkkilaiselle puolelle, ja edellisestä lomakohteestani Ayia Napasta on tullut lähinnä nuorison biletyspaikka.

Mutta lirissähän maa nyt on. Ei sitä kävijä kuitenkaan huomaa, kaikki on kunnossa ja pelaa hyvin. Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä vieraille. Kaksi autoa kuulemma kyproslaisella perheellä on edelleen ja kaikin puolin hyvin elävät. Kyproslaiset eivät ole mellakoineet EU:n kiristystoimia vastaan kuten kreikkalaiset, vaan kuulemma sanovat, että kyllä me tästä selvitään kun selvittiin myös v. 1974, jolloin Turkki hyökkäsi maahan, joka jaettiin kreikkalaiseen ja turkkilaiseen tasavaltaan. Tuolloin 800 000 asukkaan maassa 200 000 ihmistä joutui evakoiksi, suhteessa väkilukuun siis paljon suurempi määrä kuin karjalaisten evakuointi jouduttuamme luovuttamaan Karjalan Neuvostoliitolle.

Toistasataa valokuvaa otin matkalta. Tämän jatkoksi pistän pienen koonnoksen, jossa itse olen keskeisessä asemassa siksi, että näkee rusketuksen kehittymisen. Rusketuksessa oli tosin vielä pohjia helmikuiselta Malesian matkaltani. Yhdessä 3.5.otetussa kuvassa seison Pafoksen eteläpuolella rannalla, jossa kauneuden ja rakkauden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta ja nousi maihin taustalla näkyvien kivipaasien luona ja - otti sitten minusta tuon kuvan. No, matkassani ollut oma ”Afroditeni” tuon kuvan otti. Suurin osa kuvista on Pafokselta, monet hotellimme alueelta, mutta on myös saaren kierrokselta maaseudulta ja Nikosiastakin. Niistä eräässä näkyy taustalta myös Neapoliksen alue, jolla sijainneella esikunta-alueellamme palvelin vuoden. Siellä en nyt käynyt, kun alue on jäänyt Kyproksen turkkilaisen tasavallan puolelle, kuten Kyrenia-vuoren kyljessä näkyvä tasavallan lähes kilometrin pituinen lipun kuva osoittaa.

Yksi kuva näyttää, että vielä on paikallaan Nikosian vanhassa kaupungissa myös yökerho Ambassadeur, jonka lavalla orkesterin solistina 47 vuotta sitten esitin Kaimosin kreikaksi , kun lähibaarin tyttö Marulla oli minulle sen opettanut. Sain sillä niin suuren suosion sekä sikäläisiltä että eri maiden YK:n sotilaiden joukolta, että aina yökerhoon tullessani minua pyydettiin se esittämään;))