Minkälaisia ajatuksia täällä on muilla kroonisesti masentuneilla, etenkin, jos olette masentuneet ilman ilmeistä syytä: uskotteko siihen, että masennuksellanne voisi olla rakenteellinen tai aineenvaihdunnallinen tausta?
Minusta jotenkin tuntuu, että taistelen tässä tuulimyllyjä vastaan - masennus on niin syvällä minussa, että kognitiivinen terapia tuntuu ihan turhalta ja toivottomalta. Kaiken huipuksi terapeuttia kuunnellessa olen huomannut, että monet kognitiivisen terapian tarjoamat keinot ovat olleet minulla jo vuosia omatoimisessa käytössä, mutta silti olen luisunut yhä syvemmälle masennukseen.
Jotenkin viime aikoina on tuntunut siltä kuin aivot olisivat ennenaikaisesti vanhentuneet. Muistutan monella tapaa väsähtänyttä, loppusuoralla olevaa vanhusta, joka ei oikein jaksaisi enää tätä maailman menoa.
Minusta jotenkin tuntuu, että taistelen tässä tuulimyllyjä vastaan - masennus on niin syvällä minussa, että kognitiivinen terapia tuntuu ihan turhalta ja toivottomalta. Kaiken huipuksi terapeuttia kuunnellessa olen huomannut, että monet kognitiivisen terapian tarjoamat keinot ovat olleet minulla jo vuosia omatoimisessa käytössä, mutta silti olen luisunut yhä syvemmälle masennukseen.
Jotenkin viime aikoina on tuntunut siltä kuin aivot olisivat ennenaikaisesti vanhentuneet. Muistutan monella tapaa väsähtänyttä, loppusuoralla olevaa vanhusta, joka ei oikein jaksaisi enää tätä maailman menoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvin harvoin.
Olen kyllä epäillyt elimellistäkin syytä mutta eihän ne lääkärit mitään suostu perusteellisesti tutkimaan. Vähän samat fiilikset on kongnitiivisesta psykoterapiasta vaikka se tosin on minulla vasta alkumetreillä.
Masennus aiheuttaa peruuttamattomia kemiallisia muutoksia aivoijen välittäjäainetoimintaan. Masentunut ihminen on tuhottu ihminen.
Mulla on aivan samat ajatukset. Olen 31v. ja teini-ikäisestä asti ollut sitä mieltä, että kiitos riittää, tämä on jo nähty. En vaan jaksa enää.
Itsekin olen miettinyt, että onkohan tämä syntymässä saatu, aivokemiallinen häiriö tai mitä lie.
Haluaisin tappaa itseni monestakin eri syystä, tällä hetkellä päällimmäisenä on ajatus näyttää muille, että olin tosissani.
Itse uskon elimelliseen syyhyn, koska masennus suvun perintöä ja parani lääkkeillä. MUTTA! Olen sitä mieltä, että masennus vaatii syntyäkseen jotain, kuten esim. koulukiusaamista, stressiä, surua tai perheväkivaltaa.
Jep, samaa mieltä. Kyllä mullakin on kaikkea taustalla mutta olisiko sitten niin, että jokin elimillinen tekijä on pahentanut sitä. En tiedä... Stressi on paha, musta tuntuu että olen ollut stressaantunut teini-iästä asti. Ei ihme jos alkaa hajota.
Vanha, unohdettu, pahasti ylikatsottu uskomus: "terve mieli, terveessä ruumiissa". Milloinkohan mielenterveyden puolella opittaisiin?
Ei tarvi uskoa, tiesin sen silloin ja tiedän sen nyt. Mutta mitä siitä, vaikka diagnoosi vahvisti tietoni? Ei tähän sairauteen silti anneta lääkettä Suomessa, täällä kidutetaan hiljaa pois. Ei se parempi tilanne ole euroopassakaan.