Nettiblogaaminen on yksi nykyajan muoti-ilmiöistä nuorten, ja etenkin nuorten naisten ja tyttöjen keskuudessa. Blogeja on monenlaisia, ja jotkut käsittelevät jotain tiettyä aihetta, kuten jonkun projektin etenemistä, tai harrastusta. Paljon on kuitenkin sellaisia nuorten tyttöjen ja naisten blogeja, jotka kertovat ihan kokonaan vain sen blogaajan elämästä sanoin ja kuvin. Hyvin monesti nämä nuoret blogaajatytöt -ja naiset haluavat blogeissaan näyttää, kuinka täydellistä heidän elämä on ja sosiaalisesti vilkasta. On kavereita joka lähtöön, joidenka kanssa pidetään hauskaa, mökkeillään isolla porukalla, riekutaan festareilla ja muissa tapahtumissa, matkustellaan ympäri maata ja ulkomaillakin. On ihana ja rakastava poikaystävä, josta on myös laiteltu toinen toistaan ihqumpia söpöilykuvia.
Mutta entä te jotka tunnette itsenne yksinäisiksi, ja niin että ei koskaan tapahdu mitään, niinkö Karjalainenkin laulaa, niin tunnetteko katkeruutta ja vertaatte itseenne, kun toisilla on niin vilkas ja tapahtuvainen sosiaalinen elämä, ja itse sellaisesta elämästä voi melkeinpä vain haaveilla. Vai heitättekö ne ihan omaan arvoonsa, ja ajattelette että ne eivät välttämättä vastaa todellisuutta?
Itse aika ajoin yksinäisyyttä tunteneena tunnen joskus vähän katkeruutta, jos tällainen blogi joskus eteen sattuu. Olen kylläkin mies, joten aika huonoja vertauskohteita nämä nuorten naisten blogit siinä mielessä, mutta yleensäkkin jos näkee, että joillakin on kavereita ja sosiaalista elämää, niin kyllähän se voi vähän kateutta herättää. Yritän kylläkin ajatella niinkin että ne blogit eivät välttämättä todellisuutta vastaa, ja vaikka vastaisikin, niin se on pieni prosentti keillä on sellaista elämää. Toisaalta kun ajattelee, niin on kyllä aika lapsellista ja narsististakin laittaa sellaisia blogeja nettiin ja mainostaa sitä kuinka minulla on täydellinen elämä, ja koko ajan sellainen minä minä -asenne joka niistä blogeista huokuu.
Miten siis te muut ajattelette tätä asiaa?
Mutta entä te jotka tunnette itsenne yksinäisiksi, ja niin että ei koskaan tapahdu mitään, niinkö Karjalainenkin laulaa, niin tunnetteko katkeruutta ja vertaatte itseenne, kun toisilla on niin vilkas ja tapahtuvainen sosiaalinen elämä, ja itse sellaisesta elämästä voi melkeinpä vain haaveilla. Vai heitättekö ne ihan omaan arvoonsa, ja ajattelette että ne eivät välttämättä vastaa todellisuutta?
Itse aika ajoin yksinäisyyttä tunteneena tunnen joskus vähän katkeruutta, jos tällainen blogi joskus eteen sattuu. Olen kylläkin mies, joten aika huonoja vertauskohteita nämä nuorten naisten blogit siinä mielessä, mutta yleensäkkin jos näkee, että joillakin on kavereita ja sosiaalista elämää, niin kyllähän se voi vähän kateutta herättää. Yritän kylläkin ajatella niinkin että ne blogit eivät välttämättä todellisuutta vastaa, ja vaikka vastaisikin, niin se on pieni prosentti keillä on sellaista elämää. Toisaalta kun ajattelee, niin on kyllä aika lapsellista ja narsististakin laittaa sellaisia blogeja nettiin ja mainostaa sitä kuinka minulla on täydellinen elämä, ja koko ajan sellainen minä minä -asenne joka niistä blogeista huokuu.
Miten siis te muut ajattelette tätä asiaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No harvoin noi blogit mitään todellista elämää kuvaa vaan lähinnä toimivat jonkinlaisena esittelykanavana siitä ihmisestä, joka blogisti haluaisi olla. Harvemmin niihin blogeihin niitä ikäviä asioita laitetaan - paitsi tietysti, jos koko blogin tarkoitus on kuvata jotakin kipeää tai negatiivista, mutta asia on harvemmin niin. Monenlaisissa tilanteissa olen kokenut kateutta muiden elämästä, mutten kyllä koskaan blogia lukiessa. Ei niistä kannata pulttia ottaa vaan ajatella asia niin, että ne ovat pelkkiä kiiltokuvaversioita ihmisten todellisesta elämästä.
Olen aika vakaasti sitä mieltä, että oikeasti tapahtumarikasta ja mielenkiintoista elämää viettävällä ihmisellä ei yksinkertaisesti riittäisi aika minkään jonninjoutavan blogin päivittämiseen.
Voi riittääkin, jos blogi on keino kertoa omasta elämästään kaukana asuville ystäville. Vähän kuin kirjeet ennen vanhaan.
Itsekin olen ihmetellyt näitä nuorten ämmien blogeja. Kerrotaan että söin aamupalaksi muroja ja jonkun hedelmän. Sitten kävin shoppailemassa ja ostin jotain vaatteita. Ja kaikista kuva, että varmasti uskotaan. Todella mielenkiintoista.
Ja sitten se, että laitetaan itsestään joka päivä kymmenen kuvaa. Miten voi olla niin itserakkaita?
En ole tuntenut katkeruutta. Ennemminkin myötähäpeää.
Mäkään en ymmärrä sellaisia blogeja. Kaikkein käsittämättömimpiä on videopostaukset, joissa bloggaaja selittää tajunnanvirtana niinku siis mitä se on niinku tehny niinku päivän aikana tai siis joo... Jotain sellasta. Tekstiä voi sentään silmäillä, mutta monen minuutin videohöpötyksestä on paljon vaikeampi saada selvää kuuntelematta koko roskaa.
Minä ihmettelen sitä, että ihmiset lukevat blogeja, jotka heidän mielestään eivät kuitenkaan ole mielenkiintoisia.
Mä teen niin silloin kun olen kunnon kuumeessa. Silloin ei jaksa keskittyä mihinkään ja aika menisi muutenkin hukkaan.
Mutta onneksi on myös niitä blogeja, jotka ovat oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia.
Kuten pyörätuolilaisen blogi, jossa hän kertoo sopeutumisestaan tuolielämään autokolarin jälkeen ja ihan yleisestä elämästään. Silmiä avartava ja niiiiin positiivinen blogi.
Ja vielä se blogi, joka kertoo kuurosta ratsastajasta, on niiin hyvä. Siis jos harrastaa myös itse ratsastusta.
Teini-isän blogi on myös tosi ihana ja se antaa hyvän kuvan siitä, että jotkut nuoret pojat voivat oikeasti rakastaa lastaan ja asettaa sitä etusijalle elämässään.
Mutta ihan yleisesti mä inhoan niitä lifestyle-blogeja, niin säälittäviä. :P Mä ihan tylsistyn niitä lukiessa.
Tässä blogi, joka toivottavasti auttaa muistamaan ettei ihan pienistä kannattaisi valittaa:
http://fenixx98767.blogspot.fi/