Tytöt, noloimmat tilanteet menkkojen kanssa!!!

Uimahallissa ei tampponi meinannu pysyä sisällä. Onneksi oli jo loppuvaiheessa ihan vain varalta, mutta nolo työntää veden alla takas, ku livahti uikkareihin. Onneks ei sentään altaan pohjaan!!!

Kerran kun olin koulussa, menkkani alkoivat yllättäen kesken koulupäivän.
En tietenkään ollut varautunut niihin, laskin niiden tulevan vasta n. viikon päästä.
Sitten kun menin vessaan, huomasin asian. Lisäksi farkkuissa oli haarojen kohalla n.potimerkin kokoinen veritahra aika näkyvällä paikalla!
Sitten kun piti mennä kysymään opeilta olisiko mitään suojia ( en voinu muutakaan), niin itse rehtori antoi niitä ja piti suorastaan valistuksen kuin usein ne pitää vaihtaa! noloo...

yökylässä joskus jääny lakanoihin tahra :l

ala-asteella mulla oli tosi runsaat, niin kerran tuli siteen ja farkkujen läpi ja tuoliin ja ihana veritahra... siinä sitte side äkkiä vaihtoon istuin tunneilla vaan toisella pakaralla estääkseni suuremmat tahrat tuoliin

Kerran koulussa kesken tunnin aattelin että lähen viimese ä luo-
kasta ja vaihan sit no mullahan olikin jo housut ihan veriset ja piti nousta
seisomaan tuolissa tahra mut on eks kukaan ei huomennu mitään.
Oli on ens jostain jäänyt toiset farkut mukaan et sai vaihettua.

luokkaretkellä tuli sen paikan ruokalan tuoliin ihan kunnon jälki.. kukaan ei kumminkaa onneks huomannu, mulla oli myös tummat farkut :DD

Tää tapahtui noin vuosi sitten, kun mulla oli ollut menkat suunnilleen puoli vuotta.

Olin kerran unohtanut ottaa aamulla kouluun mukaan siteitä. Muistin sen koulumatkalla mutten enää kääntynyt takaisin hakemaan, koska olisin muuten myöhästynyt enkä muutenkaan jaksanut. Aattelin et pärjään kyl yhden päivän ilman siteitä.

Koko päivä sujui märissä ja epämukavissa tunnelmissa, mutta sujui kuitenkin. Vikalla tunnilla oli hissaa ja katsottiin luokassa jotain hissavideota. Kokeilin tunnin lopussa tulla alas tuolilta (se oli sellainen säädettävä tuoli, jonka olin säätänyt ihan ylös niin että siitä piti liukua alas), jotta näkisin ettei vaan olis tullut läpi. No tietenkin oli. Ja kun olin liukunut tuolilta alas, niin olin pehvallani vetänyt semmoiset kivat veriset viirut tuoliin... Jes...

Ahdistuin ja stressaannuin tosi paljon, en voisi nousta tuolista ylös ilman että jonkun olisi pakko huomata ne jäljet. Katsoin kyllä taululle, videota, mutten oikeasti keskittynyt siihen. Mietin vain että miten paeta tilanteesta. Tuntia oli jäljellä 10 minuuttia, ja sitten pitäisi lähetä kotiin. Yritin huomaamatta pyyhkiä jälkiä tuolista mutta ne vain levisivät. Mun pitäisi hakea lavuaarin luota paperia, kastella se, ja tulla pyyhkimään tuoli. Ei sellaista voisi tehdä ilman että joku 100% varmuudella näkisi?!

Aika loppui aiiivan liian pian ja kellot soivat. Kaikki muut alkoivat keräillä kamojaan ja valua ulos luokasta, mutta mä vaan istuin paikoillani. Jos opettajakin lähtisi, voisin äkkiä pyyhkiä jäljet ja häipyä. Mutta ehei, kaikki muut lähtivät ja opettaja se vaan istui pöytänsä ääressä ja katseli jotain papereitaan. Lopulta se huomasi mut istumassa ja kysyi että enkös mä lähde kotiin. Sanoin että joo, ihan kohta. Ope kysyi että onks mulla kaikki hyvin. Harkitsin että olisin kertonut hänelle että sotkin tuolin, mutta päätin että en kertoisi koska ope sattui olemaan vanha, lähemmäs 5kymppinen MIESOPETTAJA jota mä ja kaikki muutkin inhottiin. Jos hän olisi ollut joku 3kymppinen mukava naisopettaja, olisin voinut sanoa. Vastasin open kysymykseen siispä "Joo, kaikki ok", ja istuin vain tuolilla. Ope katsoi mua vähän kummissaan ja jatkoi papereitten tarkastelua. Mietin kuumeisesti mitä teen, ja entä jos open olisi tarkoitus olla vielä monta tuntia luokassa kattelemassa paprujaan? En voisi istua siinä niin kauan.

Meni muutama minuutti. Istuin koko ajan hiljaa tuolilla. Olin ahdistunut ja stressi poltteli sisuksia ja halusin pois tilanteesta, mutten voinut lähteä. Ja mitä jos ope tulisi katsomaan että mikä ongelma mulla on tai pakottaisi nousemaan tuolista?? Ihan törkeän noloa... Mutta opelle en ihan tosi halunnut kertoa, mun menkat ei sille kääkälle kuuluneet.

Säikähdin kun ope nousi seisomaan, koska luulin jo että se tulisi mun luo. Huh! Ei onneks tullut. Se käveli ovelle. Ovelta se sanoi mulle että tuunks mä jo. Sanoin että ihan kohta, mee sä vaan. Ope sanoi että en mä voi siinä tuolilla koko päivää istua. Vastasin että en niin, lähen ihan just. Se sanoi että no okei, hän käy ottaa opehuoneessa kopiot jostain papereista ja tulee pian takaisin.

Se lähti.

Kun se oli mennyt, syöksyin tuolilta lavuaarille, paperi, vettä, äkkii takas, pyyhin, LUOJAN KIITOS se lähti helposti, paperi roskiin, kamat mukaan, ja juoksin lähimpään vessaan ennen ku ope ehti takas.

Vessassa jopa itkin vähän, koska se tilanne oli aiheuttanut niin järkyttävästi stressiä ja paniikkia, vaikka tää voi ulkopuolisen silmin tuntuu tyhmältä että itkin tollasen takii. Itkin koska olin NIIIIIN helpottunut ja huojentunut, olin selvinnyt siitä hienosti eikä tarvinnut sanoo opelle menkoista. Hengittelin ja rauhoittelin itteäni vessassa, ovi oli tietenkin lukossa.

Vaikka vihasin, ja vihaan yhä sitä opee, olin silloin kyl niiiiiiiiin kiitollinen, et se oli ihan vaan antanu olla ja jättäny mut luokkaan. Se ei vieläkään tiedä miten kiitollinen olin sille, eikä saa koskaan tietääkään. Olin, ja olen yhä kiitollinen.

Opettajat, opettajaksi aikovat, ja muidenkin ammattien edustajat, ihan tosi, joskus on parempi et annat vaan olla. Voit sillä helpottaa muiden pahalta tuntuvan korkeeta stressitasoa. Anna olla vaan niin kaikki on tyytyväisempiä! :)

Joskus aamukiireessä vaan heitin muutaman siteen koululaukkuun sellaisenaan ilman koteloita tms. Tokalla tunnilla oli matikkaa, ja otin matikankirjan pöydälle. No, avasin sen ja välissä oli tietty 2 sidettä, toinen jäi kirjan päälle ja toinen lensi lattialle. Moni näki ja tuntuu että niitä jotka istu mun ryhmässä nii nolotti mun puolesta koska ne ei sanonu oikeen mitää koko tuntina ja teki vaa ahkerasti tehtäviä vaik yleensä me hälistään vaa. Mua ei oo varmaan koskaan hävettäny niin paljoa.. :D melkeen rupesin itkee ku tuntu nii surkeelt

Viime vuon olin menos työhaastatteluu kesätyöpaikast ja siin enne sitä olin kapes kamujen kaa ja sovituskopis huomasin et oli tullu edest ja takaa läpi... Ja ei siisn vie kaikki ku se oli se veri aika kuivaa siel ni olin sit ollu koulussaki koko päivän verisil housuin...