Ammatinvalinnasta

En osaa antaa sinulle vastausta, mitä sinun nyt pitäisi tehdä. Jokaisessa ammatissa on varmasti huonot ja hyvät puolensa. Sinun pitää vain miettiä mitkä huonot puolet voit sietää, ja mitkä hyvät puolet ovat niin tärkeitä sinulle että ne huonot voi unohtaa.
Itse olen sairaanhoitaja, luulin olevani eläkeikään asti, nyt kuitenkin haavailen jatko- opinnoista ;) Oman ammattini huonoja puolia on monia. Palkka on mitä on (käsitys hoitotyöstä kytsumusammattina, josta ei tarvitse maksaa on tiukassa), ei missään suhteessa työn raskauteen. Vastuu on hirveä, jotkut pienet virheet voidaan painaa villaisella, toisista menettää ammattinsa, elinkeinonsa ja joutuu maksamaan korvauksia vielä eläkeiässäkin. Potilaat ovat suurimmaksi osaksi kivoja, samoin omaiset. Mutta aina osuu joukkoon sellaisia jotka katsovat asiakseen valittaa joka asiasta, ihan periaatteen vuoksi (se näkyy mm. tätä palstaa lukiessa, kun katsoo mitä porukka hoitohenkilökunnalta odottaa). Mutta työn paras puoli on melkein kuitenkin ne potilaat, suurin osa on mukavia, joiden kanssa on kiva istahtaa hetkeksi juttelemaan. Nirppanokka ei kuitenkaan voi sairaanhoitajankaan töitä tehdä, eri eritteiden kanssa joutuu väkisinkin olemaan tekemisissä, haavoja unohtamatta.
Mitä työaikohin tulee, jonkin verranhan sitä voi itsekin vaikuttaa. Suurin osa sairaanhoitajien paikoista on vuorotyössä. Mutta on esim. poliklinikoita (ajanvaraus sellaisia, esim. kir. poli), vastaanottoja, yksityisiä lääkäriasemia joissa voi tehdä säännöllistä päivätyötä. Tai ihan kunnallinen kotisairaanhoito, siinä tosin on viikonloppupäivystykset.
Meillä mies tekee säännöllista maanantaista perjantaihin työaikaa. Sen vuoksi mun vuorotyöni ei juurikaan haittaa lastenhoitoa. Muuten olisikin tosi hankalaa, meillä kun ei ole sukulaisia jotka voisivat lasten hoidossa auttaa. Mutta muistan kyllä että meidän poikien perhepäivähoitajalla oli pari "vuorolasta" hoidossa aikanaan, jotka olivat vanhempien vapaista riippuen välillä pidempään kotona, ja välillä öitäkin hoidossa. Hyvin nämä lapset ainakin siihen sopeutuivat, ehkä nuo vapaajaksot vanhempien kanssa korvasivat hoidossa olleet yöt. Ja hoitajan ollessa aina sama tunsivat he olonsa varmasti turvallisiksi.