Citikkasyndrooma

Huomenta sinullekin, tojorahvas. Taisit olla taas koko yön tojoasi korjaamassa Älä suotta, kyllä ne takaisinkutsuautot haetaan sieltä mihin ne hajosivat.

Juu, eihän Citikaan hurahtanut voi olla ihan täyspäinen. Jostakin "viiraa".

Jostain kumman syystä ei citikalla ajelevat ovatkin citikkapalstan ahkeria kirjoittajia. Välillä jopa ahkerimpia. Mikä lienee syy sihen ilmiöön???

Kiinnostusta on, mutta ei uskallusta. Tojouskovaisten yhteisö saattaisi hylätä kaidalta polulta poikenneen tojolampaan.

Yleensä tämä citroensyndrooma iskee vasta sen jälkeen kun on kokeillut muut autot läpi, ja pettynyt kokemaansa. Siinä mielessä se on paljon harvinaisempi, kuin tojosyndrooma, joka iskee heti autoilun alussa kokemattomaan kuskiin. Oireet ovat kyllä aivan samat, mutta kokemattomuudesta johtuen tojosyndroomasta on vaikeampi parantua.

Sinun kannattaisi olla enempi huolissasi omasta syndroomastasi, se on aika pahaa laatua.

1. En kuvittele ajavani yhtään sen parempaa autoa, kuin Citikkani on. 40 vuoden, 1,2 0,8 miljoonan kilometrin ja yli kahdenkymmenen auton kokemuksella tiedän ajavani autolla, johon voin olla tyytyväinen.

2. En kuvittele, että korjauksiin menee vähän rahaa. Kokemuksesta tiedän, että korjauksiin ei mene vähempää eikä enempää rahaa, kuin omistamiini autoihin keskimäärin.

3. Ei kiinnosta vähääkään, mitä muut ajattelevat autostani, itse sillä ajan.

4. Mitä vitun faktoja. Faktaa on vain se, että Citikoihini olen tyytyväisempi kuin omistamiini autoihin keskimäärin.

miten teillä sitikkakuskeilla ilmenee tuota toyotafobiaa. Kukaan ei ole tässä viestiketjussa tunnustautunut tojotistiksi (en itsekkään), mutta sinänsä varsin kehnon aloituksen provosoimana muutama näkee jo toyotan varjon lankeavan ylleen. On se vaan näköjään aika merkki.

Kertoo vain sitikkasyndrooman maanisesta vaiheesta kun asia kuin asia liitetään automaattisesti toyotaan. En tiedä onko citikkakuski jäänyt lapsuudessaan vaille tojotan kyytiä vai onko rintaruokinta lopetettu liian aikaisin.
Katson että oloa voi helpottaa kun käy tojotaliikkeessä istumassa autossa noin kahden viikon ajan joka päivä.
Itse ajan fiat mirafiorilla, joten pystyn katsomaan taudin kuvaa objektiivisesti.

Ymmärrän hyvin sen katkeruuden mikä alkaa kalvamaan sielua kun sijoittaa autoon kymmeniä tuhansia, ja sitten se ei toimikaan. Se on psykiatrian mukaan ihan luonnollinen ilmiö köyhälle ihmiselle. Aika kuitenkin on armollinen tällaisissa tapauksissa ja lopulta mielensä pahoittaja pystyy normaaliin elämään.

Ymmärrän hyvin että kaikki eivät pysty kouluttautumaan tohtoreiksi, ja auton valinta osuu väärään merkkiin. Mutta asiasta pitää päästä vain jotenkin yli. Suosittelen terapiaa jos citroen käy liikaa lompsan päälle. Fiat mirafiori on osoittautunut luotettavaksi työjuhdaksi.