En osaa suhtautua luontevasti kiinnostuneisiin miehiin

Sama vika mulla. En osaa auttaa.

Häpeätte itseänne. Älkää ottako noin suuria paineita. Jos mies lähestyy, niin hän on silloin kiinnostunut. Mieluummin niitä kuluneita small talk juttuja kuin ei mitään.

Mulla sama!

Viimeisin sattunut tilanne pari päivää sitten meni jotenkin niin, että suunnilleen ikäiseni mies istahti viereeni puiston penkille ja heitti jotain hauskaa tervehdystä. Itse säikähdin ja varmaan hyppäsin kauhusta ilmaan, enkä saanut sanaakaan suustani. Mies nousi loukkaantuneen näköisenä ja katsoi vielä mennessään hyvin merkitsevästi. Meni varmaan kotiin kirjoittamaan nettiin tylyistä naisista ;-(.

Olen alkanut inhoomaan noita tilanteita, koska mokaan ne kuitenkin..

Humaltuneena en ole ihan noin arka ja jumissa.

No helppoahan se on tässä yksinänsä koneen ääressä itselleen tolkuttaa, että ei se mies tulisi juttelemaan ellei olisi kiinnostunut. Mutta sitten livetilanteessa päässä pyörii vaan kaikkea omituista: "Näytänkö lihavalta tästä kulmasta katsottuna?", "Onko mulla ruokaa naamassa?", "Se varmaan hymyilee siksi kun näytän niin tyhmältä."

Yllättävä tilanne saa aikaan paniikin joka sumentaa kaiken järjen. Ja mies voi sitten tulkita tuon omituisen jäykän käytöksen kiinnostuksen puutteeksi.

Tiedän kyllä, ettei täällä parane miehille mitään ohjeita jakaa, ellei halua turpiinsa. Mutta silläkin uhalla kysyn miehiltä, että olisiko liikaa vaadittu, että antaisitte naiselle hetkisen aikaa koota itsensä, niin se juttu voisi lähteä sujumaankin. Jos mies vain pakenee heti paikalta, niin mitä siinä nainen enää muuta voi tehdä kuin soimata jälleen kerran itseään onnettomista sosiaalisista taidoistaan? Meille naisille, joita ei ihan joka päivä lähestytä, tuo on sen tason järkytys, että toipuminen kestää hetken aikaa.