Kaarna oli kuollessaan tulevan suursuomen suonlaitaan kapteeni.
Tärkeimmän jätit mainitsematta. Sieltä turvallisesta kodista tempaistiin 1941 kymmeniä tuhansia Riitaojia marssimaan muiden tuulimyllyn lämmittäjien kanssa Uraalia tai jotakin satumaata kohti.
Ne riitaojat olivat tottuneet siihen mennessä vain kyläyhteisönsä rauhaan. Samalla saaneet pappien perkeleelliset pelottelut synneistä. Paikallisen suojeluskunnan vääpelin möykkäämiset hartioillaan ja Cajanderin kokardin pipoonsa taivalsivat. Armeija oli ne piruparat pelottanut vuoden 1918 teloituksilla toimintakyvyttömiksi, vailla mitään omaa harkintakykyä.
Moni lukija ei taida tietää, että Linna ei ollut kompanansa mukana kirjan puolesta välistä alkaen. Tuntematon on siis niin fiktiivinen kuvaus, kuin Väiski sen viitsi kirjoitella. Kuitenkin Tuntematon Sotilas on joissakin nostettu “sotahistorian luokkaan” kirjastoissa. Monissa väitöskirjoissa on lähdeaineistoon liitetty Tuntematon Sotilas. Tieteenähän se on samaa luokkaa Korkeajännityksen ja Tarzanin kanssa.
Tuntemattoman hahmoja on laitettu asumaan ympäri Suomen. Rokkaa asui ainakin Viialassa, Espoossa, Kotkassa ja Kuortaneella. Wikissäkin on kuvattu Williami Pylkäs “oikeaksi Rokaksi”. Linna itse kuitenkin painotti, että “kaikki olivat hänen hahmojaan vain päässä”, joskin joihinkin laittoi jonkun ominaisuuksia.
“Rokat” ovat muka kirjoittaneet kirjojakin: Kaikki eivät purnanneet todellisuudessa (Outsider / Aarne Haapakoski) ja Pylkkäsellekin on laitettu kirja pelkästään Rokka. Sen kirjoittaja lienee toimittaja Matti Jämsä.
Rokkaa käsitteleviä kirjoja suomeksi taitaa olla toistakymmentä. Se on suuri saavutus, kun kysymys on henkilöstä, johon Linnakin tutustui vasta 1944 jälkeen. Wiljami Pylkäs oli Inkerissä syntynyt, joka onnistui jäämään rauhanehdoissa Suomeen.
Riitaojaa voisi vieläkin etsiä vaivaistalojen sängyistä kusisena ja huonosti hoidettuna. Hän voisi kertoa, että pidetään nälässä ja sukulaisia ei ole näkynyt 8 vuoteen.
Loppusanoissaan hän toivoisi, että venäläisen pikakiväärinsuihku pian osuisi, että pääsee pois Kataisen maailmasta.
Ilta-Lehdestä
33
589
Vastaukset
- Siinä taas yksi
lajinsa pohjanoteeraus. Jonkin sortin saavutus tarkkisluokkalaiselta on tuokin
"Kuitenkin Tuntematon Sotilas on joissakin nostettu “sotahistorian luokkaan” kirjastoissa. Monissa väitöskirjoissa on lähdeaineistoon liitetty Tuntematon Sotilas."
Annapa esimerkit. Toisaalta ei mikään estä käyttämästä "Tuntematonta" väitöskirjan lähteenä. Aiheestahan se riippuu. - Häh ... ?
Jää vähän epäselväksi, että mitä aloittaja oikein vaahtoaa ?
Tuntematon on romaani.
Väitöskirjoissa voi käyttää lähteenä aivan mitä kirjallisuutta huvittaa. Eiköhän Aku Ankastakin ole joku vääntänyt väitöskirjaa. ja varmaan ollot lähteenäkin.
Lähde saa tietysti "luonteensa" mukaisen merkityksen. - korpraaliluutnantti
Romaanikirjallisuuden tutkijan on varmaan vaikea tehdä väitöskirjaa käyttämättä yhtään romaania lähteenä.
- hrtyhnbgryy5trg
kas pissapäät täällä ottaa kantaa, kuin ymmärtäisivät jotakin. tuntemattoman status siis yltää sotahistorian väitöskirjoihin. se on yltänyt kymmeniin graduihin, jos tiedätte mitä ne ovat.
jossakin vaiheessa tuntematon muuttuu tieteeksi vuonna 2055 - Komsomolskaja pravda
"Rokkaa käsitteleviä kirjoja suomeksi taitaa olla toistakymmentä. Se on suuri saavutus, kun kysymys on henkilöstä, johon Linnakin tutustui vasta 1944 jälkeen. Wiljami Pylkäs oli Inkerissä syntynyt, joka onnistui jäämään rauhanehdoissa Suomeen."
Täyttä puppua! Todellisuudessa romaanin Antti Rokka-nimisellä henkilöllä oli selkeä esikuva, jonka Väinö Linna kirjeessään Viljam Pylkäkselle myönsi.
"Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Sotilasarvoltaan Pylkäs oli alikersantti.
»Sillä sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia.»
(Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)."
Kuten Wikipedian tekstistä näkyy oli Pylkäs supisuomalainen pinviljelijä Kannakselta Sakkolan kylästä! Mitään inkeriläistaustaa hänellä ei ollut!
"Riitaojaa voisi vieläkin etsiä vaivaistalojen sängyistä kusisena ja huonosti hoidettuna. Hän voisi kertoa, että pidetään nälässä ja sukulaisia ei ole näkynyt 8 vuoteen. Loppusanoissaan hän toivoisi, että venäläisen pikakiväärinsuihku pian osuisi, että pääsee pois Kataisen maailmasta."
Hienoa, että osdaat kertoa jopa kuvitteellisen romaanihenkilön kuvitteellisen loppuelämän ja 'viimeiset sanat'? Taitaisi jäädä sinulta kuitenkin sotaromaani kirjoittamatta? Ei kaikista siihen ole!- ukoi,uikouiuiko
kusetko paljon astioihin ja juot sitten mehusi?
- vai valehtelet sie?
kas kusipie on taas huutamassa toisille Valehtelet!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Rokka
Antero Rokkaan liittyviä romaaneja on suomenkielellä painettu Sotaromaanin ja Tuntemattoman Sotilaan lisäksi 9 kappaletta muita ja lehtiartikkeleita on noin 21 380! Se on enemmän, kuin mm. Antero Vipusesta, Totista tai Vänrikkien kirjojen henkilöistä yhteensä. - Mitenkähän on?
vai valehtelet sie? kirjoitti:
kas kusipie on taas huutamassa toisille Valehtelet!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Rokka
Antero Rokkaan liittyviä romaaneja on suomenkielellä painettu Sotaromaanin ja Tuntemattoman Sotilaan lisäksi 9 kappaletta muita ja lehtiartikkeleita on noin 21 380! Se on enemmän, kuin mm. Antero Vipusesta, Totista tai Vänrikkien kirjojen henkilöistä yhteensä."Antero Rokkaan liittyviä romaaneja on suomenkielellä painettu Sotaromaanin ja Tuntemattoman Sotilaan lisäksi 9 kappaletta muita ja lehtiartikkeleita on noin 21 380!"
Eiköhän kaksi (2) ole lähempänä? - Enemmän on!
Mitenkähän on? kirjoitti:
"Antero Rokkaan liittyviä romaaneja on suomenkielellä painettu Sotaromaanin ja Tuntemattoman Sotilaan lisäksi 9 kappaletta muita ja lehtiartikkeleita on noin 21 380!"
Eiköhän kaksi (2) ole lähempänä?"Eiköhän kaksi (2) ole lähempänä?"
Ei ole. Hän itse julkaisi (joku muu saattoi toimittaa) 50-luvulla kirjan nimeltä'Rokka'. Muutama vuosi sitten hänestä kirjoitettiin kaksikin kirjaa, joten niitä on ainakin kolme. Mahdollisestienemmän. - Spete Rokka
vai valehtelet sie? kirjoitti:
kas kusipie on taas huutamassa toisille Valehtelet!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Rokka
Antero Rokkaan liittyviä romaaneja on suomenkielellä painettu Sotaromaanin ja Tuntemattoman Sotilaan lisäksi 9 kappaletta muita ja lehtiartikkeleita on noin 21 380! Se on enemmän, kuin mm. Antero Vipusesta, Totista tai Vänrikkien kirjojen henkilöistä yhteensä."Rokaksi oli ehdotettu myös muun muassa Lasse Pöystiä, Mikko Niskasta, Matti Varjoa, Uljas Kandolinia, Heimo Lepistöä, Leo Lastumäkeä, Pertti Pasasta.."
Öh öh mis sie nimittäin tarviit oikeen hyvvää miestä voi rähmän rähmä. - 1. Rokka-kirja
Enemmän on! kirjoitti:
"Eiköhän kaksi (2) ole lähempänä?"
Ei ole. Hän itse julkaisi (joku muu saattoi toimittaa) 50-luvulla kirjan nimeltä'Rokka'. Muutama vuosi sitten hänestä kirjoitettiin kaksikin kirjaa, joten niitä on ainakin kolme. Mahdollisestienemmän."Hän itse julkaisi (joku muu saattoi toimittaa) 50-luvulla kirjan nimeltä'Rokka'"
Minulla on sattumoisin hyllyssä tuo kirja. Tässä tarkemmat tiedot:
Viljam Pylkäs: ROKKA - Kertomus konekiväärimiehen sodasta
Viljam Pylkäksen ääninauhalle kertoman stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut: Kaarlo Nuorvala
Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1956
Kirjan alussa on kokonaisuudessaan Väinö Linnan kirje Pylkäkselle. Siinä on seuraava kohta:
"Mutta jos sinulla ei ole mitään asiaa vastaan niin osa on sinun. Silläsinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli totuudenmukaisia.
Väinö Linna 23.5.1955 - pillifiili
1. Rokka-kirja kirjoitti:
"Hän itse julkaisi (joku muu saattoi toimittaa) 50-luvulla kirjan nimeltä'Rokka'"
Minulla on sattumoisin hyllyssä tuo kirja. Tässä tarkemmat tiedot:
Viljam Pylkäs: ROKKA - Kertomus konekiväärimiehen sodasta
Viljam Pylkäksen ääninauhalle kertoman stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut: Kaarlo Nuorvala
Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1956
Kirjan alussa on kokonaisuudessaan Väinö Linnan kirje Pylkäkselle. Siinä on seuraava kohta:
"Mutta jos sinulla ei ole mitään asiaa vastaan niin osa on sinun. Silläsinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli totuudenmukaisia.
Väinö Linna 23.5.1955Minulla on Rokka: Ei kaikki kranaatit huokaise Valpas mainos Alavus 1958.
Kirjahuutokaupasta yritin itselleni Antero Rokka: Nuoria sankarpoikia Tampereen arpatehdas 1956
- Supi S.
Onhan noilla Tuntemattoman henkilöillä monellakin todellinen esikuva:
Rokka - Viljam Pylkäs
Suen Tassu - Toivo Ruuna
Koskela - Einari Kokkonen
Hietanen - Pauli Santanen
Vanhala - Paavo Tanski
Rahikainen - Kauko Rummukainen
Lehto - Tuure Lehtonen
Kaarna - Toivo Kärnä
Rykmentin komentaja - Pietari Autti- y5yhyy
PAskaa!½ Evakkojen märkiä unia, joista ei roisku enää mitään!
- Viljam P.
Käsittääkseni Rokka on se, jonka esikuva on yksiselitteisin ja selkein. Muiden kohdalla on saatettu yhdistellä romaanihenkilöihin piirteitä useammasta eri henkilöstä.
- Kiintoisa avaus
Kyllä Tuntematon varmastikin aika todellinen kuvaus jatkosodasta rivisotilaan sammakkoperspektiivistä nähtynä. Eikä tuo perspektiivikään ehkä niin "sammakko" ollut... toisin kuin aloittaja sanoo, meitä suomalaisia ei mielestäni koskaan oltu "peloteltu toimintakyvyttömiksi, vailla mitään omaa harkintakykyä". Varsinkaan vuoden 1918 teloituksilla on vaikea nähdä olleen asiaan mitään merkitystä.
Asia on mielestäni (ja korostan,vain omasta mielestäni) nimenomaan päinvastoin. Me suomalaiset, jotka emme ole maaorjien jälkeläisiä emmekä diktatuurin alaista kollektiivista jättiläismassaa, olemme aina ajatelleet omilla aivoillamme. Ainakin poikkeuksellisen paljon verrattuna useimpiin kansoihin. Linna korostaa suuressa romaanissaan juuri tätä seikkaa: kahden kieltäytyjän teloitukseen kiinnitetään suurta huomiota, ja aiheeseen palataan romaanin mittaan aina uudelleen ja uudelleen. Teloitukset, jotka olivat joidenkin itsekin traumatisoituneiden ja henkisesti loppuun palanaiden upseereiden/sotatuomarien päättämiä, eivät onnistuneet pelottamaan rivimiehiä. Valtaosaa se vain iljetti ja kääntyi näin eleenä itseään vastaan. Kuten Linna sanoo, jollekin suurvalta-armeijalle, jossa vastaavaan on perinteitä, tuollaiset drakoniset ääritoimenpiteet saattavat sopia. Meille ei. Eivätkä meille sopineet myöskään vuoden 1918 teloitukset: Se, että kansalaissodasta ja sen jälkipyykistä edelleen niin paljon puhutaan, on mielestäni todiste tästä. Aloittaja itse argumenteillaan todistaa teesini tältä osin oikeaksi.
Meitä suomalaisia ei ole koskaan voinut johtaa pelolla ja orjuuttajan ruoskalla. Ihanteilla (mallia pappien puheet) ehkä, mutta niidenkin merkitys väheni selvästi lukutaidon yleistyttyä maassamme - maailman mittapuussa hyvin varhain - kiitos kansakoulun. Esimerkki ja ennen kaikkea järkeen vetoavat syyt suomalaisia liikuttavat. Tätä tuntuu korostavan kansallisromaanikirjailijamme Linna, ja historiamme todistaa sen todeksi. Pol Pot, Hitler, Stalin, Mao, Idi Amin, Milosevic, Bokassa I tai Franco eivät koskaan olisi olleet mahdollisia 1900-luvun SUOMESSA, eikä heidänlaisia tullutkaan tai ollutkaan.
Kauan sitten opiskellessani kirjallisuutta, sanoi dosenttini Tuntemattomasta mielestäni hyvin, hyvin osuvasti: [Se] ei ole kirja sodasta, vaan kirja ihmisistä sodan erikoisolosuhteissa. Siksi historialliset epätarkkuudet niiden verraten vaatimattomassa mitassa ovat sallittuja. Sota ei tuossa suuressa romaanissa ole absoluuttista historiankirjoitusta, enkä usko useimpien lukijoiden niin uskoneenkaan. Siksi aloittajan huoli aiheesta on turha; ei tarvitse saarnata jo käännytetyille. Kirjan sota on dokumentin sijasta äärimmäisen traumatisoiva viitekehys, joka nostaa ihmisistä esiin sankaruutta, pelkuruutta, uhrimieltä, paskamaisuutta, armoa ja käytännön viisautta tavalla, joka ei koskaan tule esiin 1800-luvun turvallisessa palvelijakamarissa tai 2000-luvun läntisessä hyvinvointivaltiossa rauhantilan ja yhteiskuntarauhan vallitessa. Toimimme nykypäivän turvallisessa arjessa eri tavalla kuin nälkäisinä, märkinä, loppuun uupuneina ja hypotermian tilassa jatkuva kuoleman uhka yllä.
Tätä seikkaa Linnakin tuntuu korostavan, ja luodessaan äärimmäiseen traumaan eri tavalla reagoivia henkilöhahmoja hän osuu universaaliin ihmissielun ytimeen sen hyvin monissa ilmenemismuodoissa. Siksi Tuntematon on suuri romaani, ja siksi sen henkilöhahmot niin tavattoman samastuttavia ja todenmukaisia, kuten Linna itsekin kässäriä kustantajalle viedessään tiesi. Historiaa se silti ei ole. Eikä sen tarvitse.- Supi S.
Totta. Joku - en muista kuka - on sanonut, että Linnan henkilöt toimivat järjettömissä tilanteissa järkevästi, kun taas Veijo Meren henkilöt toimivat järkevissä tilanteissa järjettömästi.
- Teloitukset olivat
lakiin perustuvia ja oikeusistuimien määräämiä. Syyksi tarvitiin merkittävä rikkomus tai useitakin.
"Teloitukset, jotka olivat joidenkin itsekin traumatisoituneiden ja henkisesti loppuun palanaiden upseereiden/sotatuomarien päättämiä, eivät onnistuneet pelottamaan rivimiehiä."
Tarkoitus ei ollut pelottelu, vaan kurin säilyttäminen. Usein se onnistui, joskin yös toisensuuntaista vaikutusta ilmeni. - Kyä näin on
Teloitukset olivat kirjoitti:
lakiin perustuvia ja oikeusistuimien määräämiä. Syyksi tarvitiin merkittävä rikkomus tai useitakin.
"Teloitukset, jotka olivat joidenkin itsekin traumatisoituneiden ja henkisesti loppuun palanaiden upseereiden/sotatuomarien päättämiä, eivät onnistuneet pelottamaan rivimiehiä."
Tarkoitus ei ollut pelottelu, vaan kurin säilyttäminen. Usein se onnistui, joskin yös toisensuuntaista vaikutusta ilmeni.Kaikki kesällä 1944 perääntyneet olisi pitänyt armotta teloittaa. Kuri ennen kaikkea.
- Kyä varmaan niin!!
Kyä näin on kirjoitti:
Kaikki kesällä 1944 perääntyneet olisi pitänyt armotta teloittaa. Kuri ennen kaikkea.
Tuommoinen 30 000 olisi silloin tullut teloittaa,ainakin. Siinäkin olisi ollut vasta karkurit. Perääntyneitä oli monin verroin
- Kyä näin on
Kyä varmaan niin!! kirjoitti:
Tuommoinen 30 000 olisi silloin tullut teloittaa,ainakin. Siinäkin olisi ollut vasta karkurit. Perääntyneitä oli monin verroin
Ei teloituksilla ole toivottua vaikutusta, jos teloitettuja on alle satatuhatta. Kuusinumeroinen luku pitää olla vähintään.
- siege
Kyä näin on kirjoitti:
Kaikki kesällä 1944 perääntyneet olisi pitänyt armotta teloittaa. Kuri ennen kaikkea.
Silloin olisi pitänyt teloittaa lähen kaikki rintamamiehet.
Millä taistelua olisi jatkettu? - Komsomolskaja pravda
"Linna korostaa suuressa romaanissaan juuri tätä seikkaa: kahden kieltäytyjän teloitukseen kiinnitetään suurta huomiota, ja aiheeseen palataan romaanin mittaan aina uudelleen ja uudelleen. Teloitukset, jotka olivat joidenkin itsekin traumatisoituneiden ja henkisesti loppuun palanaiden upseereiden/sotatuomarien päättämiä, eivät onnistuneet pelottamaan rivimiehiä. Valtaosaa se vain iljetti ja kääntyi näin eleenä itseään vastaan. Kuten Linna sanoo, jollekin suurvalta-armeijalle, jossa vastaavaan on perinteitä, tuollaiset drakoniset ääritoimenpiteet saattavat sopia. Meille ei"
Samaisista teloituksista kirjoittaa myös Yrjö Keinonen ja hänellä oli asiasta laajempaa tietoa.
Sotaoikeudessa oli päättäjinä aina 1 upseeri, 1 au ja 1 rivimies, joten ei päätöksiä upseerit lätkineet, kuten väität.
Nämä kaksi veikkosta kieltäytyivät lähtemästä linjaan ja he uskoivat vakaasti, että tuomiona olisi 'vain' linnareissu. Heitä kyllä varoteltiin, mutta miehet pitivät päänsä. Kun kuolemantuomio julistettiin miehet kauhistuivat. Nyt olisi linjaanmeno taas maistunut, mutta kerran luettu tuomio pantiin täytäntöön.
Yrjö Keinosen mukaan tapaus vaikutti tervehdyttävästi joukkojen kuriin eikä kieltäytymisiä enää sattunut. Jompikumpi kirjoittajista oli siis väärässä. Voi olla, että Linnalla oli liiaksi rivimiehen käsitys vaikutuksesta. - Linnan kuvaamassa
Komsomolskaja pravda kirjoitti:
"Linna korostaa suuressa romaanissaan juuri tätä seikkaa: kahden kieltäytyjän teloitukseen kiinnitetään suurta huomiota, ja aiheeseen palataan romaanin mittaan aina uudelleen ja uudelleen. Teloitukset, jotka olivat joidenkin itsekin traumatisoituneiden ja henkisesti loppuun palanaiden upseereiden/sotatuomarien päättämiä, eivät onnistuneet pelottamaan rivimiehiä. Valtaosaa se vain iljetti ja kääntyi näin eleenä itseään vastaan. Kuten Linna sanoo, jollekin suurvalta-armeijalle, jossa vastaavaan on perinteitä, tuollaiset drakoniset ääritoimenpiteet saattavat sopia. Meille ei"
Samaisista teloituksista kirjoittaa myös Yrjö Keinonen ja hänellä oli asiasta laajempaa tietoa.
Sotaoikeudessa oli päättäjinä aina 1 upseeri, 1 au ja 1 rivimies, joten ei päätöksiä upseerit lätkineet, kuten väität.
Nämä kaksi veikkosta kieltäytyivät lähtemästä linjaan ja he uskoivat vakaasti, että tuomiona olisi 'vain' linnareissu. Heitä kyllä varoteltiin, mutta miehet pitivät päänsä. Kun kuolemantuomio julistettiin miehet kauhistuivat. Nyt olisi linjaanmeno taas maistunut, mutta kerran luettu tuomio pantiin täytäntöön.
Yrjö Keinosen mukaan tapaus vaikutti tervehdyttävästi joukkojen kuriin eikä kieltäytymisiä enää sattunut. Jompikumpi kirjoittajista oli siis väärässä. Voi olla, että Linnalla oli liiaksi rivimiehen käsitys vaikutuksesta.tapauksessa tuomion antoi pikaoikeus, jossa oli sotatuomarin johtamana kahdeksan jäsentä. Se toimi vain silloin, kun rikoksesta oli mahdollista antaa kuolemantuomio. Sen toimeenpanon taas määräsi divisioonan komentaja.
Kirjasa ja elokuvassa tapausta oin käsitelty kaunistellusti. Todellisuudessa miehet olivat varmoja vankilatuomiosta. Toinen romahti täysin teloituspaikalla ja roikkui papin saappaissa.
Linna halusi itse antaa "Tuntemattomalle sotilaalle" nimeksi "Sotaromaani". Romaani on kertomakirjallisuutta ja se esittelee elämän näyttämöä kirjoittajan haluamassa valossa, vaikka näyttämö muistuttaisi todellista elämää. Romaanin ei tarvitse olla tasapuolinen eikä historiallisesti oikea, se voi ironisoida, karrikoida, dramatisoida, muuntaa, poistaa, mitä vain.
Mitä "Tuntemattomaan sotilaaseen" tulee, kaksi läheistäni, isäni ja appeni, jotka molemmat olivat koko sotansa ajan etulinjassa, isäni ryhmänjohtajana vakavaan haavoittumiseensa saakka 1943 ja appeni sodan loppuun saakka, eivät hyväksyneet kumpikaan sen näkemystä. Isäni suorastaan inhosi sitä eikä sitä hänellä ollutkaan, vaikka muutoin oli innokas lukumies. Appeni kertoi minulle, että "ei se sellaista ollut". Luotan heihin ja heidän itse kokemaansa ja näkemäänsä.- Hyvä romaani
Ei se varmaan sellaista ollutkaan.
Kukin itse paikalla ollut tietää omien kokemustensa näkökulmasta millaista se oli.
Kuten sanottu Tuntematon on romaani.
Luulenpa ettei kukaan pysty pukemaan sanoiksi sitä mitä se oli. Ja vaikka omasta mielestään pystyisikin se tuskin vastaisi muiden kokemuksia.
Tuntematon kuuluu silti Suomen suuriin kirjallisuuden alalla. - siege
Armeijassa yleensä suurin osa aikaa menee odotteluun, marssilla jne. Miten sellaisesta toiminnasta tehdään luettava romaani.
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
oikea
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
muntakohan sivua jaksaisit lukea - Linnan Väiski
siege kirjoitti:
Armeijassa yleensä suurin osa aikaa menee odotteluun, marssilla jne. Miten sellaisesta toiminnasta tehdään luettava romaani.
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
oikea
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
muntakohan sivua jaksaisit lukea"nyt vuorossa oikea
taas vasen
muntakohan sivua jaksaisit lukea"
Kuten huomaat niin sinusta ei ole sotaromaanin kirjoittajaksi.
Löytyy toki muita, jotka on parempia. - Supi S.
siege kirjoitti:
Armeijassa yleensä suurin osa aikaa menee odotteluun, marssilla jne. Miten sellaisesta toiminnasta tehdään luettava romaani.
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
oikea
Nyt hän astui vasemmalla jalalla
nyt vuorossa oikea
taas vasen
muntakohan sivua jaksaisit lukeaKaunokirjallisuudessa ei koskaan ole tärkeintä se, mistä kirjoitetaan vaan miten kirjoitetaan. Hyvä kirjoittaja luo romaanin vaikka pöydälle unohtuneesta kahvikupista.
Väinö Linna on kuvannut odottelua ja marssimista todella paljon ja hyvin. Hyvän kirjan tuntee myös siitä, että sen lukee mielellään uudelleen eikä se siitä kulu. Sen voi myös avata mistä kohdasta tahansa ja teksti alkaa heti elää.
- vai vad?
Muistaakseni jeesus oli Rokka tai Pylkäs tai Törni....
mutta Juudas oli kai Uuno Eemeli Karjula? - juu juu Juudas
Eikös Stalin ole Juudaksen hahmon ruumiillistuma. Puukotti aina selkään eikä pitänyt mitään sopimuksia. Koskaan ei voinut luottaa Stalinin sanomisiin.
- Ei Stalin rikkonut
sopimuksia sen enempää kuin muutkaan. Kaikki NL:n kannalta ediulliset hän piti huolella.
- Syvä iskuni on asent
Valeita!Kaarna ei kuollut suonlaitaan vaan keskelle suota!
Tankki ei ammu suonlaitapuskiin vaan tarvitsee, avoimen ampumakentän!
Tarkistin tämän kirjoistani,joita minulla on jokaisen tietoni tueksi!
Sitä ei stallarien valeet muuta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195973
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263734- 822587
- 392121
- 331902
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331458