8kk vanha pikkuruinen terrierimme pelkää vieraita koiria, mistä johtuen esim lenkillä niiden ohittaminen on erittäin hankalaa: Kun toinen koira tulee näkyviin, niin jarrut pohjaan ja kun tulee kohdalle niin ollaan hihnan verran puskassa tai maahan hautautuneena mamman jaloissa. Ei väliä onko iso vai pieni koira, tai haukkuuko/ lähestyykö millään tavalla. Olen yrittänyt rohkaista namin kanssa, mutta ei tepsi ja kyseessä kuitenkin on kunnon porsas.
Sinällään ei lenkkeillessä haittaa, mutta näyttelyt yms.......
Ollaan käyty pentukerhoissa ja ja koirapuistoissa sekä sosialisoidaan muuten paljon koirien kanssa. Uudet koirat jännittävät aluksi, mutta 5 min kuluttua niiden kanssa leikitään. Ensikontakti on vaan hakusessa...
Sinällään ei lenkkeillessä haittaa, mutta näyttelyt yms.......
Ollaan käyty pentukerhoissa ja ja koirapuistoissa sekä sosialisoidaan muuten paljon koirien kanssa. Uudet koirat jännittävät aluksi, mutta 5 min kuluttua niiden kanssa leikitään. Ensikontakti on vaan hakusessa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hm onko sinulla ajoitus oikea kun annat namin eli että nami tulee silloin kun koira ei pelkää ja on rentoutunut vaikka näkee toisen vai onko nami annettu kun on pelkotilassa?
Olisko pikkuterrierillä murrosikää ? Käykää vain koirapuistossa, kyllä pikkuhiljaa tottuu, vastaantulijoihinkin. Meilläkin oli aiemmin arka muita kohtaan, mutta nyt kun on joka päivä puistoiltu ei enää pelkää kuin tiettyjä koiria, ne ovatkin sitten niitä vihaisia. Ja älä pysähdy vaikka koira lyö jarrut jatka vain matkaa, makupaloja ei tarvitse ollenkaan, kyllä se ilmankin oppii.
pakosta vie ketään moikkaamaan. Ja pyydä että ihmiset eivät päästäisi omiaankaan tunkemaan liian lähelle. Olen kerran nähnyt yhden tosi aran sakemannin johon erehdyin antamaan omani mennä tutustumaan. Virhe, se oli tosi peloissaan ja omistajalleen uusi, kodinvaihtajana tullut, kai ensikoirakseen koska ei ymmärtänyt sanoa mitään. No, tapasimme muutaman viikon kuluttua tämän parivaljakon uudelleen, ja joku muukin oli tehnyt saman virheen. Sillä nyt tällä välin tämä sakuneiti oli oppinut että hyökkäys onkin paras puolustus. Ja se on tapa josta on sitten vaikea päästä koiran enää irti, kun kerran on oppinut.
Jos kuitenkin annat tutustua, valitse hyvin, hyvin rauhallinen ja ihmis- sekä koiraystävällinen rotu kaikista vastaantulijoista ja pyydä tämä ensin luoksesi ja kosketa ja rapsuta hetki itse sitä. Pyydä omaasi odottamaan. Näin koirasi saa varmuutta ja rohkeutta kun näkee että sinäkin uskallat olla ja jutella sen toisen kanssa. Ja vasta sitten annat koiralle mahdollisuuden tulla mukaan jos niin haluaa ja uskaltaa.
Koiria sosiaalistetaan, ei sosialisoida. Ihan eri asioita.
Kiitos vastauksista.
hienotsanat: totta :P Aina ei aivot taitu tilanteeseen.
Lisää harjoittelua siis. Olemme kuun lopulla muuttamassa ja käsittääkseni uuden osoitteen lähistössä on koirapuisto (nyt ei ole), niin pääsemme sinne treenaamaan.
Luulenpa aloittaja että et saa koirapuistossa koirastasi muuta kuin vauhkon jos et opettele tuntemaan koiria niiden eleitä ja koulutusta..nyt sinulla ohjat ihan hukassa ja koirasi ei luota sinuun laumasi ohjaajana ja en ihmettele. :(
Menkääpä reippaasti vaan ohi toistaiseksi ellei ole vanha kiva tuttavuus. Kun kerran on murkkuiässä ja arkailee niin painele sillai reippaasti ohitse ja juttele koirasi kanssa tai olet hiljaa ja nykäset jo ajoissa hihnasta ja menette lenkkivauhtia (reipas kävely) ohitse ellet ole jo opettanut pennulle OHITSE KÄSKYÄ TMV. Itellä pari elukkaa, joista toinen muutaman vuoden ja toinen vuoden. Tämä vesselli alkaa nyt taas pikkuhiljaa kuulemaankin jotain. Parhaiten ohitellaan juuri reippaasti eteenpäin OHI käskyllä. Ei aina tarvi jäädä kohtaamaan kuonotusten. Minäkin jään joskus ja joskus en. Varsinkin silloin kun huomaan etten itse ole reagoinnut tarpeeksi nopeasti ja pentu jo oirehtiin vetämällä, haukunnalla jne. Joskus innoissan joskus peloissaan. Kun taas huomioin asiat ajoissa ja kohdaten (siis reippaasti ohittaen) ja annan käskyn et ohi hienosti mars, niin usko tai älä me mennään joka kerta hienommin ihan omia menojamme. Ehkä vuoden päästä voin taas kehua enemmän, mutta se vie aikaa. Sekin, että itsellä kaksin kappalein on myös työtä osaksi kaksin kappalein. Pitää mennä tuon vesselin kanssa erikseen, koska muuten käyttäytyy kuin taanoisessa karhu elokuvassa, eli ollaan niin polleita kun kaveri on mukana. Tsemppiä, kyllä se siitä. Ja koirapuistossa kun kuulostelee, niin siellä on myös ihan hyviä. osaavia omistajia neuvoineen ja heitä sietää kuunnella. Aina voi kokeilla eri oppeja josko menis perille omalle koiralle. Pidä huoli kumminkin, että jos koirallasi pelkotila päällä se voi napata ja sit onkin taas enemmän duunia, itseasiassa ihan kamalan paljon. Oma vesselini pelkää esim. aivan pieniä lapsia varsinkin jos olivat talvella toppis päällä ja kypärä päässä, niin voi kamaluus. Silloin en anna koiran kohdata pientä lasta, ettei satu mitään ikävää puolin ja toisin. Nää pelkotilat on aika herkkiä juttuja ja niissä voi mokata pahankin kerran. Se menee kyllä ohi, mutta on vähän kuin pienellä lapsella se ujous vaihe? Tiiä häntä, mutta älä palkitse väärästä käytöksestä.