Olen 21 vuotias nuori nainen. Olen käynyt läpi paljon surullisia asioita ja olen nyt vuosi sitten lopettanut pitkään jatkuneen terapian jonka aloitin 12-vuotiaana. Takana siis raakaa kiusaamista koulussa, vanhempien vaikea ero yms. Olen viillellyt molemmat käteni pilalle ja syömisen kanssa on ongelmaa ollut 13-vuotiaasta asti. Suljetuilla pyörin nuorempana paljonkin, itsemurhaa yritin tosissani kerran. Junan alle en ehtinytkään hypätä kun poliisit tuli hakeen suljetulle.
Muttamutta. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut erittäin levoton. Ahdistunut, univaikeuksia on ollut ja pelkään olla yksin kotona. Ulkona on hankalaa olla. Nämä ovat tavallaan normaaleja asioita mulle, pelkään edelleen ihmisiä enkä luota mutta ei nämä asiat näin paljoa oo vaivannu ennen.
Jotenkin, kun ahdistaa ja olen yksin kotona niin tuntuu kuin näkisin jonkinlaisia välähdyksiä lapsuudestani. Tai jotain muistikuvia? En osaa selittää mutta se tuntuu ihan unelta mutta kuitenkin niin todelta.
Eli veikkaan että setäpuoleni on kosketellut mua kun oon ollut lapsi. Tai oikeastaan alan olemaan aika varma siitä. Enkai mä nyt päästäni keksis tämmöstä? Mutta kuitenkin se tuntuu niin unelta. Mutta luin netistä näistä jutuista ja jostain luin että tommosen saattaa muistaa osina vanhemmalla iällä.
Ajankohdasta en tiedä, mutta rintojani se hieroi..
Voiko tämä siis oikeesti olla totta??? Olen peloissani!
En ole tuohon ihmiseen pitänyt pitkiin, pitkiin aikoihin yhteyttä. Pelkän kuvan näkeminen on aina alkanut ahdistamaan, samoin nuoruudessa kun oli juhlia tms. joissa näin tämän miehen. Alkoi itkettämään ja ahdistamaan. Mutta en silloin tiennyt miksi.
En ole nyt puhunut asiasta kellekään mutta se todellakin vaivaa mieltäni. Millaisia oireita sitä kokee kun muistaa tälläisen?
Mitä mun pitäis tehdä?
Olen oikeasti todella peloissani ja hukassa. Tämän päivän olen ollut yksin kotona ja olen vain itkenyt ja ollut todella ahdistunut. Nyt vihdoin uskaltauduin kirjoittamaan johonkin..
Haluaisin unohtaa koko asian, miksi se nyt tuli mieleeni?
Muttamutta. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut erittäin levoton. Ahdistunut, univaikeuksia on ollut ja pelkään olla yksin kotona. Ulkona on hankalaa olla. Nämä ovat tavallaan normaaleja asioita mulle, pelkään edelleen ihmisiä enkä luota mutta ei nämä asiat näin paljoa oo vaivannu ennen.
Jotenkin, kun ahdistaa ja olen yksin kotona niin tuntuu kuin näkisin jonkinlaisia välähdyksiä lapsuudestani. Tai jotain muistikuvia? En osaa selittää mutta se tuntuu ihan unelta mutta kuitenkin niin todelta.
Eli veikkaan että setäpuoleni on kosketellut mua kun oon ollut lapsi. Tai oikeastaan alan olemaan aika varma siitä. Enkai mä nyt päästäni keksis tämmöstä? Mutta kuitenkin se tuntuu niin unelta. Mutta luin netistä näistä jutuista ja jostain luin että tommosen saattaa muistaa osina vanhemmalla iällä.
Ajankohdasta en tiedä, mutta rintojani se hieroi..
Voiko tämä siis oikeesti olla totta??? Olen peloissani!
En ole tuohon ihmiseen pitänyt pitkiin, pitkiin aikoihin yhteyttä. Pelkän kuvan näkeminen on aina alkanut ahdistamaan, samoin nuoruudessa kun oli juhlia tms. joissa näin tämän miehen. Alkoi itkettämään ja ahdistamaan. Mutta en silloin tiennyt miksi.
En ole nyt puhunut asiasta kellekään mutta se todellakin vaivaa mieltäni. Millaisia oireita sitä kokee kun muistaa tälläisen?
Mitä mun pitäis tehdä?
Olen oikeasti todella peloissani ja hukassa. Tämän päivän olen ollut yksin kotona ja olen vain itkenyt ja ollut todella ahdistunut. Nyt vihdoin uskaltauduin kirjoittamaan johonkin..
Haluaisin unohtaa koko asian, miksi se nyt tuli mieleeni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lisään vielä äskeiseen, että voisiko jotkin oireeni johtua hyväksikäytöstä:
- syömisongelmat
- valtava tarve olla muille mieliksi
- miehet inhottaa, seksikin usein
- välillä seksin aikana tulee paniikinomainen tunne
- haluaisin kontrolloida kaikkea -> syöminen ja laihtuminen...
- pidän peittäviä vaatteita, pelkään ihmisiä (miehet), en pidä huomiosta
Voisiko tämän kaltaiset oireet johtua? :/
Jaksatko odottaa viikonlopun yli, niin voisit soittaa tänne? Kriisipuhelimia löytyy onneksi viikonloppunakin päivystämässä. Tämä teksti tuntunee tutulta. Apua on saatavissa.
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/jouduitko-lapsena-uhriksi
Sää tuut selviään tosta,meitä on paljon jotka olemme joutuneet saman asian johdostahakemaan apua,Hyvä kun uskallt tiedostaa tämä niin sulla on mahdollisuus terveeseen elämään.Ei muuta kun soitat tuohon annettuun linkkiin niin takuulla saat apua,ei sun tartte yksin olla tollasen asian kanssa
En tiedä pystynkö puhumaan asiasta. Kiitos linkistä, aloin heti itkemään kuin luin sivua. Koitan kasata itseni ja soittaa sinne maanataina.. En ole kertonut kenellekään asiasta vielä.. Mieheni on ihmetellyt viime aikaista outoa käytöstä ja seksin välttelyä mutta olen kuitannut ne noilla muilla ongelmilla ja työstressillä. Mutta nyt kun olen ollut yksin kotona niin tuntuu että missään ei ole järkeä..
Muistan kuinka setä antoi noitakirjan luettavaksi ja puristeli rintojani. Muistan sen ahdistuksen mitä jo silloin tunsin. Siihen filmi katkeaa, en todellakaan tiedä tapahtuiko vielä jotain. Olimme kaksin hänen huoneessa.
Nyt alat päästä siihen ongelmien ydimeen. Hyväksikäyttöä ja tuo kirjkakin. noita asioita palaa tajuntaan sitä mukaa kuin psyyke jaksaa kantaa ja käsitellä. Muista että olet itse täsyin syytön ja älä yhtään arastele kertoa noista muistoista oli ne sitte millaisia tahansa. Onneksi nykyään on paljon terapeuteillakin tietoa miten auttaa hyväksikäytön uhreja.
Sinusta tulee vielä onnellinen ja vapaa ihminen kun saat käsitellä nuo asiat.
Minäkin epäilen seksuaalista väkivaltaa tapahtuneeksi lapsuudessani. Hoitotaho kuitenkin "tietää" ettei sitä ole tapahtunut. Mistä hoitotaho "tietää" totuuden ? Olivatko he havainnoimassa lapsuuttani 1960-luvulla ? Hoitotaho tuntuu "tietävän" yhtä ja toista muutenkin. Odotan erästä asiaa tapahtuvaksi.
Mikäli sinulla on varaa niin hakeudu yksityisterpaeutin asiakkaaksi. Kannattaa ottaa selvää kuka on juuri noissa asioissa pätevä.
Myös kirjallisuutta on nykyään saatavilla insestistä.
Ja vaikka ei muuta ois tapahtunutkaa ,mitä nyt muistat ,jo se ettää käyttää lasta seksuaalisena objektina on väärin,aikaihminen EI KOSKAAN saa kosketella lasta seksuaallisesti.....Älä häpeä ,vaan hanki itsellisi terapiaa,niin voit jatkaa elämääsi vapaammin.
Hei
Lue kirja Hyväksikäytetyt Visa Kuusikallio etc. Varaa aika psyk.poli ja mieluimmin varaa aika lääkärille B-lausunto esim Kelan tukemana ja mene traumaterapiaan. Puhu terapiassa paljon. Ala käydä aromahierontaterapiassa /taideterapia/tanssiterapia, mikä sopii sinulle.
Pidä tukiverkkoa, jotka tietää eli Perhe, ystävät mahdollinen kumppani vertaistuki. Soita Delfinsiin, www.suomendelfins.fi
Kirjoita traumasi paperille esim. 20 minuuttia kaikkia tunteita hela stoori.
Harrasta liiku, jos et pysty käymään töissä hae eläkkeelle. Syö lääkkeitä, hanki joku eläin terapeuttinen vaikutus.
Kuuntele musiikkia, tie on pitkä ja usko muistoihin , kukaan ei KEKSI HYVÄKSIKÄYTTÖÄ!.
Voimia kaikki järjestyy t: H. A