Laakson psykiatrinen poliklinikka

Joo tietoa ois kiva saada, nimittäin toinen siinä lähellä eli Kivelän psyk.poli on täynnä sadistilääkäreitä ja touhu kokonaisuudessaan muistuttaa natsismia. Potilaat alistetaan ja nöyryytetään, potilaan oikeuksia ei kunnioiteta, perus-ja ihmisoikeuksia sekä useita Suomen lakeja rikotaan.

Miksi te menette noihin paikkoihin? Ei missään mikä liittyy psykiatriaan tehdä ihmiselle hyvää

Mun kohalle on sattunu kyl tosi ammattitaitonen ja hyvä psykologi. Sosiaalityöntekijääkin oon tavannu, ja hän oli kans tosi ymmärtäväinen ja avulias, kun katseltiin työpaikkajuttuja :) Psykiatrian erikoislääkärille aikoja saa vaihtelevasti, ja tuntuu aina olevan kova kiire. Mutta lääkäri muistaa aina kysyä, mitä mä mieltä mä itse oon asioista, eikä suinkaa vaan vedä monologia koko käynnin ajan ja määrää sitä ja tätä tuota. Ei oo tullu vastaan yhtään vähättelyä, tuhahtelua tms. asiatonta käytöstä keneltäkään.

Ei taida aloittajaa kiinnostaa aloittamansa aihe.

Nuorta omaistani ovat hoitaneet lääkärit jotka määräilevät epäkypsälle jälkeläiselleni masennuslääkkeitä miten sattuu. Seurauksena likipitäen hengen meno. Nuori omaiseni ei ymmärrä, että hänen hoitonsa on hänen omissa käsissään eivätkä kiireiset ja välinpitämättömät lääkärit osaa sitä hänelle kertoa. Epäkypsä jälkeläiseni ymmärrä, eikä välitä mitä lääkkeet voivat aiheuttaa, ja hänellä on täysin vääristynyt käsitys siitä mitä niillä voidaan saada aikaan. Omaisena on seurannut näiden lääkitysten vaikutusta omaiseeni jo jokusen vuoden, ja varmasti tiedän mikä on ollut omaiselleni hyväksi ja mikä ei, minun sanani ei paina mitään kun lääkäri lyö reseptin kouraan, ja kokee "tehneensä" jotain. Vanha viiasaus sanoo että, jos ei tiedä mitä pitää tehdä, on parempi olla tekemättä mitään. Tämä viisaus pätee niin moneen muuhunkin asiaan. EI masennuslääkkeille!!!

Hoidettavan pitää todellakin itse tiedostaa ongelmansa ja olla avoin muuten häntä hoidetaan vääriin. Omaiseni kuvittelee, että lääkärit taikovat hänen kompleksinsa pois, ja näitä komplekseja ei lääkkeillä hoideta, vaan asiallisella keskuskestelulla. Kokemukseni mukaan Laakson psyk poli ei haluta boostata itsetuntoa vaan pikemminkin lytätä sitä, tähän johtaa myös ylenpalttinen lääkitys. Ymmärrän, että tunnelma siellä polilla ei varmaan riemukas ole, mutta lääkkeillä turruttaminen ei auta. Joidenkin omaistani hoitaneiden lääkäreiden taholta on lipsahtanut minulle epäasiallisuuksia, jotka toki ovat itse huomanneet. Että aika paljon on patoutunut tätä psykiatrista hoitoa kohtaan, ja kovasti etsin väylää korjauksille.

Pääkaupunkiseudulla kysy Haartmanin sairaalasta, Psykiatran poliklinikoiden vastaavilta ylilääkäreiltä, jotka vastaavat nykyisin myös kaikista Sosiaali- ja Terveyvirastojen alaisten toimipisteiden toiminnoista. - Jos ei tietoa lyödy tarpeeksi, ilmoita Eduskunnan Oikeusasiamiehelle.

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/index.htx

psykiatriaosaston johto: [email protected] (ei vastaa enää psykiatriaostastosta)

Helsingin Kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö: matti.toivola[at]hel.fi (ei vastaa yhteydenottopyyntöihin)

Martti Heikkinen, Psykiatriakeskus Artes, ent. Kivelän Psykiatrian Poliklinikan johto ( kuka ei saanut mitään aikaan: [email protected])

http://en.finder.fi/Psykiatreja/ARTES Psykiatrinen Palvelukeskus Oy/HELSINKI/management/342552

http://en.finder.fi/Psykiatreja/ARTES Psykiatrinen Palvelukeskus Oy/HELSINKI/contacts/342552

Toivottavasti saatte oikeaa hoitoa ja apua.Asiat eivät ole hyvin jos on huonossa kunnossa, väsynyt tai ei osaa pitää puoliaan. Tai jos ei ole rahaa ihmisarvoiseen ja ammattitaitoiseen hoitoon.

Itse taistelen edes ajan saamiseksi julkiselle puolelle. Olen ollut n. 10 v yksityispuolella psykiatrian erikooislääkärillä. hoidossa. Nyt taloudellisista syistä en voi siellä jatkaa ja muualta hoitoa ei saa...nähtävästi. Pitäisi ollla psykoosissa. Terkkarin lääkäri ei tiedä mitään, eikä sitä todellakaan kiinnosta. Mullakin on aikanaan ollut pitkä n. 10v hoitosuhde HYKSin psyk.polilla. Nyt ei pääse sitten minnekkään.

Ainakin Helsingissä saa taistella oikeuestaan hoitoon. Sen tasosta, laadusta ja vastineesta ei sitten olekkaan mitään takeita. Riippuu toki diagnoosista. Ja siitä onko se edes oikea.Lääkitys onkin sitten vieläkin sekavampi viidakko.

Mikään ei tietenkään takaa sen yksityisen lääkärin olevan hyvä tai fiksu. Mulla näin onneksi on ollut. Tämä lääkäri on ottanut hoidon kaikki puolet huomioon. Haluaisin sielä jatkaa, mutta nyt perustoimeentulotuella ei yksityisellä käydä. Mäkin olen siellä käynyt n. kerran kuukaudessa.

Pyysin terkkarista lähetettö edes konsultaatiota Laakson polilta.TA lääkäri oli kuin olisin pyytänyt sitä laukaisemaan pitkänmatkan ohjuksen ja räjäyttämään puolet maapallosta. Lähete tuli aivan väärin ja puutteellisin tiedoin.
Aion tutustua tämän kuvion toimimattomuteen. Toki olen yhteydessä kaikkiin tahoihin: potilasasiamieheen, valviraan, ylilääkäreihin (joita ei kiinnosta), Tuota eduskuntajuttua en tiennytkään. Tskin kukaan mihinkään palautteeseen mitenkään reagoi. Virallisiin korjauspyyntöihin on lakisääteisessti pakko reagoida.

Suomessa saa hyvää hoitoa jos tiedät oikeasti hyvät lääkärit (työterveysholto suositteli minulle) ja pystyt maksamaan hoidostasi. Julkinen puoli on ylikuormitettu, alimiehitetty ja henkilökuntaa ei voisi vähempää iinnostaa.

Kokemukseni sieltä oli se,että minua ei kuunneltu ja uskottu, mitä kerroin.Heille on opetettu sellaisia asioita mielenterveysongelmista,jotka eivät ole totta. Neuroleptejä vaan painostettiin syömään.Kuitenkin potilas on itse omien asioittensa paras asiantuntija,mutta he eivät olleet samaa mieltä.Koska minua ei otettu todesta,en myöskään hyötynyt siellä käymisestä mitään. Psykiatria on pelkkää hömppää. Toivottavasti en joudu enää koskaan käymään siellä.

Aivan samaa mieltä kyseisestä paikasta! Asioitani on vähätelty, lääkkeitä joiden sivuvaikutuksista en itse pidä, määrätään syömään eikä tätäkään asiaa oteta todesta. Minulla oli ensin mukava ja asiallinen lääkäri, joka jäi eläkkeelle. Tämän jälkeen olen ollut kahdella lääkärillä joilla molemmilla ollut samanlainen ylimielinen asenne minua ja ongelmiani kohtaan. Minulle tulee sellainen olo, että lääkärit eivät tiedä miten auttaa ja siksi "kääntyvät vastaan". Heillä siis ei ole kanttia toimia muutoin.

Lisäksi vastaanoton henkilökunta on aivan kummallista! Onko muita häirinnyt tämä? Heitäkään ei kyllä pätkääkään kiinnosta vaikka lääkäriin pitäisi saada yhteys ennen seuraavaa tapaamista tms. Itse olen sellainen ihminen, että annan kuulua jos minua ei kohdella oikein, mutta entä ne jotka eivät saa muutenkaan elämässä itseään kuuluviin koska vain ovat sen tyyppisiä ihmisiä?! Tuntuu kauhealta ajatella sellaista, kun itsestäkin tälläinen kohtelu tuntuu pahalta.

Varsinkin kivelän psyk poli on hulluja täynnä omasta takaa. Apua hakevat, potilaat / asiakkaat koetaan häiritsevinä tekijöinä kun hullut siellä istuskelevat työhuoneissaan veronmaksajien rahoilla vuodesta toiseen. Ei ole tarkoitustakaan auttaa ketään vaan saada palkkaa olemalla mahdollisimman rauhassa. Jos potkut saa tältä hullujenhuoneelta niin seuraava sijoituspaikka on laakso. Näin kävi pienelle naispuoliselle vajakkilääkärille. Jos on oikein onnistunut olemaan hullujenhuoneella eikä saa ylennystä niin siinä vaiheessa siirrytään yksityiselle puolelle parempien tulojen toivossa - suurempi eläke.

Niin hulluja ja heidän hullua toimintaansa mitä on kivelän psyk polilla ei löydy mistään muualta. Monia hulluja olen tavannut mutta kivelän porukka johtaa ykkösenä. Iljettävyydessään ikimuistoisia.

Pst. ne lääkkeet eivät auta ketään, ainoastaan tuhoavat aivojen normaalia toimintaa. No siitähän eivät hullut välitä kun eivät ole mistään vastuussa.

Hupaisinta oli aivan sairaan lihava apulaisylilääkäri joka johti hullujen toimintaa vuosikaudet. Oli niin lihava että hyvä että pystyssä pysyi ilman apuvälineitä. Turpoaminen on varmaan jatkunut ja käyttää varmaan jo rollaattoria kävellessään. On jäänyt jo eläkkeelle ja käyköhän kotihoito pesemässä paksukaisen kulkuset kun omat kädet eivät yllä ison mahan yli. Niin iljettävä kaksinaamainen lihava limanuljaska että oksat pois.

En suosittele menemään. Itselläni huonoja kokemuksia osastoilla olosta. ja kesti kuukausia jotta sain kotikäynnit loppumaan-nyt heitä ei ole näkynyt reiluun kuukauteen. Jatkuvaa vähättelyä ja suorastaan vittuilua. Hoitona oli vaan käsky aina mennä lenkille ja syödä mutta entäs jos ei jaksa-sehän niitä ei kiinnostanut. he tiesivät olostani aina paremmin-minua ei uskottu. Nyt on hyvä olla kun ei mitään hoitokontaktia

Laakso parempi kuin Malmi, mutta vielä välittävämpää sain kylläkin Sturenkadulla!

Itse en suosittele, sillä siellä ei saada mitään aikaiseksi. Joka kerta kun menin sinne niin sairaanhoitaja totesi että oli taas unohtanut lähettää papereita eteen päin. Tuntui että teki sen tahalleen. En sitten jaksanut käydä siellä kun oli hoitojakso kestänyt yli puoli vuotta eikä mitään tapahtunut. Yhtä tyhjän kanssa koko homma.

Ikävää lukea tällaisia kokemuksia Laakson psyk polista. Tämän palstan kommentteihin pitää toki suhtautua tietyllä kriittisyydellä, mutta pakko näissä monissa kommenteissa on olla jokin totuuden siemen. Tämän luettuani luulen, että jatkan yksityisellä puolella. Myyn vaikka kaikki tavarani, että voin maksaa tyyriihköt lääkärinpalkkiot yksityiselle psykiatrille ( 130e/45min). Tämä yksityinen, jolla käyn on kuitenkin sympaattinen ja välittävä.

Minulla on Laakson terveyskeskuslääkärille aika, ja mietin lähetteen pyytämistä psyk. polille, koska yksityinen on niin kallis. Edes lähetettä ei kyllä taida tk:n lekurilta irrota, täytyy tinkiä kaikista mahdollisista muista menoista ja jatkaa yksityisellä. Onneksi äiti auttaa jonkun verran taloudellisesti.

Ei ole Suomen terveydenhoito hyvässä jamassa, kun tällaisia kokemuksia pitää lukea. Psyk polille käytännössä mahdotonta saada lähetettä, ja sitten kun sinne pitkän taistelun ja vänkäämisen jälkeen vihdoin pääsee hoitoon, saattaa huonolla onnella joutua hyvin välinpitämättömän henkilökunnan pakeille. Valitettavasti taitaa olla niin, että lääkäreiksi valmistuneista juuri ne, jotka itse tarvitsisivat kipeimmin terapiaa tms hoitoa, ovat itse päätyneet psyk polille "hoitamaan" itseään suojatyöpaikkaan.

Heh.. Lääkärit mitkä vastaanottaa kunnallisella tekee iltaisin privaattia lääkäriasemilla.. Ja joku sit maksaa tästä.. Tätä palstaa on niin hieno seurata kun psykoottiset ja epävakaat ihmiset vaihtavat kokemuksia..

Minun kokemus Laaksosta aika surkea. Menin sinne kartoittamaan mahdollista tyypin 2. bipoa. Kartoitusjakson piti kestää pari kuukautta, nyt kulunut yhdeksän kuukautta ja hommat edelleen täysin kesken. Aina silloin tällöin saan sieltä kutsun lääkärille, joka on tietysti aina eri lääkäri kuin edellisellä kerralla. Kysyvät samat kysymykset ja harvassa ovat ne psykiatrit jotka oikeasti kuuntelevat vastauksiani. Lääkkeitä määrätään holtittoman oloisesti, ilman mitään sovittuja kontrollikäyntejä jne. Sitten kun taas yhdeltä lääkäriltä pyysin Kelan b-lähetettä että pääsisin sieltä eteenpäin ja saisin jonkun oikean hoitosuhteen psykoterapeuttiin, niin lääkäri kieltäytyi myöntämästä lausuntoa, koska ei ollut aiemmin tavannut minua. Lääkkeitä määräsi kyllä, mutta keskusteluterapia oli turhan suuri kynnys.

Sellainen paikka.

https://nonpsychiatry.wordpress.com

Psykiatria on verorahojen väärinkäyttöä samat rahat voitaisiin antaa vaikka äiti teresalle ja pelastusarmeijalle ja tulokset olisivat parempia

Mulla oli todella mukava ja empaattinen juuri valmistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona kävin juttelemassa. Valitettavasti hänellä ei ollut yhtään aikaisempaa kokemusta eikä ollut kauhean pätevä. Näistä keskusteluista en hyötynyt mitään. Psykiatri oli miespuolinen ja aika vanha, joka vain kirjoitti reseptiä reseptin perään kun mistään lääkkeistä ei ollut apua. Hänestä sain kuvan, että ei pahemmin välitä potilaista/asiakkaista. Aurorasta sain sitten jonkin verran apua, mutta vain siksi aikaa kun olin osastolla. Ja sielläkin oikeastaan vain muilta potilailta, vertaistukea kun juttelimme paljon asioista ja samanlaisista kokemuksista.

Itselläni on vuosien kokemus psyk poliklinikoista ja ent mielenterveystoimistoista. Nykyisin oon muutaman vuoden jälkeen hakeutunut oman alueemme terveysaseman psyk hoitajalle. Yhden kerran olen hänet tavannut ja ei synkannut. Meinasin lähteä kesken käynnin. Hän sitten sai minut jäämään. Se hänen tenttaava tyylinsä vaan ei minulle tod sopinut. Olisi uusi käynti hänellä. Kyllä mä meen. Mutta on ärsyttävää, kun tuonkin käynnin jälkeen jäi tosi ärsyttävät fiilikset. Yksi puhelinsoittokokemus on tältä psyk hoitajalta aikaisemmin, ja ei vaikuttanut kiinnostuneelta. Hänen sijaisensa oli ihan kiva. Hänellä kävin keväällä muutaman kerran.
Itseni lempattiin psyk polilta pois joskus 2010 kun iäisyyshoitoja ei ole tarjolla. Sen jälkeen onkin mennyt ihan ok. Nyt koen, että tarvitsisin jonkun kanssa jutella asioistani. Ja minulla on asioita, joista olisi hyvä päästä juttelemaan.
Laakson psyk polilla olen myös käynyt. Mulla oli ihan kiva psykologi, jolla kävin.
Sitten itäpuolella Helsinkiä on ollut oikein hyviä hoitajia ja lääkäreitä. Yksi kesälääkärisijainen tosin sai minut aikoinaan suuttumaan. Joidenkin hoitajien/ psykologien suhteen olen joutunut vaihtamaan. Onneksi ei ole ollut kovin montaa sellaista. Yleensä koen, että tarvitsen sellaisen suht napakan, kannustavan hoitajan, jonka seurassa koen, että asiani etenevät.
Mutta tosiaan tämä nykyinen psyk hoitaja terveysasemallamme on sellainen, jonka koen ärsyttäväksi. Nämähän ovat myös henkilökemia- asioita. Tietoihini hän on kirjoittanutkin että voi olla että tarvitsen toisen hoitajan, tai millä sanoilla sen kirjoittikaan.
Todella kurjaa että Kivelän alueella on tuollaista menoa ja meininkiä. Uskon täällä olevia kirjoituksia. Voisiko siellä olla sitten töissä ent Hesperian sairaalan työntekijöitä. Minusta ent Hesperian päivystyksessä tuntui olevan sitä sun tätä työntekijää aina välillä.
Voimia kaikille toivottelen ja oikeaa auttajaa, hoitaja ja/tai lääkäriä itse kullekin.
Ps. Itselläni hyvät kokemukset täällä mainitusta Martti Heikkisestä. Kävin hänen terapiassaan aikoinaan.

Ps. Siis odella kurjaa että Laakson psyk polilla Kivelän alueella on tuollaista menoa ja meininkiä

on taas hoitokokous eikä vitusti kiinnostais.

Menin Laakson psykpolille suuressa kriisissä, ahdistuneena, lähete pomppasi ensin takaisin, odotin puolisen vuotta pääsyä sinne. Kun pääsin, kohtelu oli ylimielistä. Toivoin keskusteluapua, asioiden käsittelyä, traumaan apua. Jäin aivan heitteille. Ei mua kuunneltu eikä autettu. Pistettiin lääkitys josta tuli aggressiot, lopetin sen itse koska lääkäriaikaa ei saanut aikoihin. Harvoin sai hoitajallekaan aikaa. Kun sai, se vilkuili kelloa ja tietokoneruutua ja yritti hymyillä maireasti, smalltalkia, ja toisinaan vittuili. 3 vuotta odotin hoitoa...Ja jos jotain luvattiin tai suunniteltiin, ja taas odotin, ei ne lupaukset pitäneet. "Unohtivat/eivät tienneet että jotain oli joku suunnitellut", tai vain pyörsivät sanansa.Lääkärit vaihtui, kukaan ei oikeastaan edes "tutkinut" mua. Pompoteltiin eri ryhmissä yms. Laakson psykpoli on järkyttävä paikka, ei saa hoitoa, ei ole inhimmillistä. Koskaan en saanut apua kriisiini, tai mihinkään sieltä, lääkkeet vain

Mulla kohtuu hyviä kokemuksia Laaksosta. Hoitajaa ja/tai lääkäriä olen tavannut säännöllisesti 2-3 vk välein ja on ollut ihan hyötyäkin kai..mutta diagnoosin tekeminen on kyllä ollut aika hidasta, samoja asioita jankataan eikä tuntunut menevän eteenpäin. Lopputulos kuitenki ok. Lääkärin ja hoitajan kanssa kemiat pelaa. Kertaalleen vaihtunut sekä lääkäri että hoitaja mut ei haitannu kun tuli paremmat tilalle.

Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso kerää tietoa potilaiden kokemuksista psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Useimmat psyykkiset ongelmat ovat seurausta jostakin vaikeasta elämänkokemuksesta tai -tilanteesta, siis traumasta. Traumaattinen tilanne voi olla yksittäinen tapahtuma tai pitkäaikainen elämänolosuhde.

Tässä ketjussa on tuotu esiin erilaisia kokemuksia hoidosta, huonoja ja onneksi joitakin hyviäkin.
Jos koet että hoitoon hakeutumisesi/joutumisesi liittyy traumaattisiin tapahtumiin, vastaa kyselyyn!

http://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoituminen/kyselytutkimus-traumanjalkeisista-oireista-karsivien-ihmisten-kokemuksista-terveydenhuollossa-saadusta-kohtelusta/

Jos on rahaa, kannattaa mennä yksityiselle. Myös terveyskeskuksesta voi tuurilla saada enemmän apua.

Laakossa ongelmat alkavat jo aulassa. Vastaanotossa työskentelevät naiset eivät ole välinpitämättömiä vaan avoimen vihamielisiä. On myös täysin epäselvää, mikä heidän ammattinsa on, sillä mitään virkanimikettä osoittavia tunnuksia, nimistä nyt puhumattakaan, ei ole esillä missään. Palvelu on samantyyppistä kuin Leningradin Helsingin-aseman vessan kassalla 1984.

Lääkärit ovat erikoistuvia ja vaihtuvat koko ajan. Psykiatria on työterveyshuollon jälkeen lääkärien vähiten arvostama erikoisala, vaikkakin työterveyshuollossakin lääkärit ovat mieluummin töissä, ja sen näkee lääkäreistä. Potilaalla ei haluta olevan minkäänlaista roolia hoidossaan. Kouluttamaton ja vammaisuuteen asti psykoottinen tai masentunut potilas on ainoa, jota siedetään, hän kun ei sano mitään, ottaa vain vastaan reseptinsä ja yrittää tulla ilmoitettuin aikoina (jotka saattavat muuttua ilman, että siitä mitään potilaalle vaivaudutaan sanomaan).

Aika rankkaa kritiikkiä, onkohan tuo todella näin rajua?

Mä osaan runkata

VT:ltä pitäisi vetää kurkku auki

ihan vitun paska vaihtuvuus näin edellist hoitajaa 3 kertaa ja sitte jo lähti

Laaksosta ei kokemusta, mutta kiertäisin kaikki psykiatrit kuin juutalainen kaasu leiri psykiatrit, jotka mittasi kalloharpilla kalloja ennen kaasutusta ja silmäväristä teki skitsofrenia diaknooseja, eli samoja sadisteja ne on kaasuttomissa kammioisaan nytkin.