mikä tämä samin murha- juttu oikein on?

tähän selvittelyyn on se, että Hannes Markkulan kirjassa Suomalainen murha (tai jotain vastaavaa) sanotaan ihan suoraan, että kyseinen tappaja on julkkiksen tai julkkisten lapsi ja ns. hyvästä perheestä. Aikanaan tapaus sivuutettiin sen selvittyä hyvin vähin äänin, mutta niin kai ylipäänsäkin olisi tehty, jos tekijä olisi alaikäinen? Villejä juoruja kai liikkui jo silloin, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Itse en ole lainkaan kiinnostunut nimistä, mutta minua kiinnostaisi tapauksen psykologinen puoli: siis mitä oikeastaan tapahtui ja mitä ihmettä tappajan päässä liikkui ennen murhaa ja sen aikana? Millaiset lapsuuden míelenterveysongelmat voivat johtaa tuollaiseen tekoon? Tähän ei kellään tunnu olevan mitään sanottavaa. Asuin kymmenisen vuotta murhan jälkeen jonkun aikaa Kannelmäessä ja lenkkeilin usein murhabunkkerin ohi, ja jotenkin se juttu on jäänyt vaivaamaan.

Suomesta en muista vastaavaa tapausta, mutta maailmalla varmaan noita lapsi-lapsi murhia on tapahtunut. Täällä Englannissa jossa asun, on ollut viime vuosikymmenien kuluessa parikin high profile tapausta. Jamie Bulgerin tapauksessa 1993 kaksi kymmenvuotiasta poikaa tappoi huvikseen parivuotiaan pikkulapsen. Poikien nimet ja kuvat julkaistiin lehdissä (koska täkäläisen käytännön mukaan heidät myös oikeudessa tuomittiin), ja heidät pistettiin nuorisovankilaan. Tuonikäisiä ei kuitenkaan voida tuomita elinkautiseen, ja nyttemmin heidät on vapautettu uusin henkilöllisyyksin, ja vankilpsykologit kyllä väittävät heidän normalisoituneen täysin kunniallisiksi kansalaisiksi (poikien perhetausta oli käsittääkseni jokseenkin "epäsosiaalinen" ja kasvatus kotona olematonta).

Toinen tapaus sattui jo 60-luvun lopulla jolloin Mary Bell niminen pikkutyttö tappoi (jälleen huvikseen) kaksi pikkulasta. Hän on myös sittemmin vapautunut, eikä ole syyllistynyt enää rikoksiin, ja joitakin vuosia sitten Gitta Sereny niminen toimittaja kirjoitti hänen vaiheistaan kirjan. Kirja oli kovin ymmärtäväinen Mary Belliä kohtaan, mutta joku psykologi oli kuitenkin kirjan rivien välistä lukevinaan että hän on tosiasiassa parantumaton psykopaatti (esim. tunteenilmaukset ja ilmaistut omantunnon ja moraalin kolkutukset olivat liian epäjohdonmukaisia ja ilmeisen pinnallisia ollakseen aitoja). Ilmeisesti hän on kuitenkin sopeutunut lainkuuliaiseen elämään. Mary Bellinkin tausta oli hyvin epämääräinen (äiti prostituoitu ja isäkin rikollinen tai jotain vastaavaa).