Aivan kamalaa. Ensin jotenkin selviydyin lopettamisen aiheuttamista fyysistä oireista. Lääke oli ollut käytössä vuosia, välillä suurillakin annoksilla.Vaihdevuosi-oireet aivät ainakaan auttaneet tässä asiaa.Lopetin 200mg:sta suoraan .nollaan. Siitä lähtienon ollut vaivana jo useamman kk unettomuus ja sitä myötä muistiongelmat, keskittymiskyvyttömyys jne. Ei ole ollut muuta keinoa kuin ottaa ketipinor-murusia ja nukahtamislääkkeen puolikkaita yön mittaan, jotta edes joitakin tunteja nukkuisin ja selviytyisin vastuullisesta työstäni.
Miksi sitten lopettaisin lääkkeet? ne olivat muuttaneet minut toiseksi ihmiseksi.Entisestä sosiaalista, liikunnallisesta ja itsestään huolehtivasta ihmisestä oli tullut vuodehakuinen, väsynyt, ylipainoinen, kankea, muistiongelmallinen zombi.ylipainoiseksi ja kankeaksi. Uudenoppiminen ja ylipäätään looginen ajattelu olivat aikalailla mennyttä. Tuntui, että koko elämä oli mennyttä. Olin vain hengissä ja kykenin suoriutumaan rutiineista, en mistään muusta.
Viimein heräsin tästä unenomaisesta tilasta, kun vilkaisin seinällä olevaa hääkuvaa vain neljän vuoden takaa. Koko olemukseni oli muuttunut.En ole enää tunnistettavissa samaksi ihmiseksi.Olen vanhettunut ainakin 15v tässä ajassa. Onko kellään mitää tietoa tai kokemusta sellaisesta tämän sairauden lääkkeettömästä tai mahd. vaihtoehtoisesta hoidosta tai hyvästä lääkäristä, joka olisi perehtynyt tämän sairauden lääkkeettömään hoitoon?En ole varmaankaan ainut, joka on "herännyt".
Miksi sitten lopettaisin lääkkeet? ne olivat muuttaneet minut toiseksi ihmiseksi.Entisestä sosiaalista, liikunnallisesta ja itsestään huolehtivasta ihmisestä oli tullut vuodehakuinen, väsynyt, ylipainoinen, kankea, muistiongelmallinen zombi.ylipainoiseksi ja kankeaksi. Uudenoppiminen ja ylipäätään looginen ajattelu olivat aikalailla mennyttä. Tuntui, että koko elämä oli mennyttä. Olin vain hengissä ja kykenin suoriutumaan rutiineista, en mistään muusta.
Viimein heräsin tästä unenomaisesta tilasta, kun vilkaisin seinällä olevaa hääkuvaa vain neljän vuoden takaa. Koko olemukseni oli muuttunut.En ole enää tunnistettavissa samaksi ihmiseksi.Olen vanhettunut ainakin 15v tässä ajassa. Onko kellään mitää tietoa tai kokemusta sellaisesta tämän sairauden lääkkeettömästä tai mahd. vaihtoehtoisesta hoidosta tai hyvästä lääkäristä, joka olisi perehtynyt tämän sairauden lääkkeettömään hoitoon?En ole varmaankaan ainut, joka on "herännyt".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin heräsin viime syksynynä ja lopetin neuroleptilääkityksen. Kohta huomasin millaisessa harhamaailmassa olin elänyt lääkittynä.
Lähdin töihin ja ilmoitin eläkevaakuutusyhtiölle että lopettavat eläkkeen maksamisen.
Normaalisti käyn töissä ja elämä on taas elämisen arvoista eikä pelkää vuoteella makoilua
Ai kuinka upeaa tietää, että näinkin hyvin soi onnistua.Antaa aihetta uskoa omankin tulevaisuuteen mahdollisuutena...
mutta,
oot selvinnyt nukkumisen puolesta? Tuntuu olevan se vaikein osuus kestää. Kuukausi pari meni ihan ok, en ole koskaan ollutkaan mitään parhaita karhuja, mutta nyt ei tuu nukkumisesta mitään. Heti stressin lisääntyessä eli työpaikkaa vaihdettuani uuteen unet lähti.Pää hajoaa tätä menoa.
Todellakin haluan omakohtaisella kokemuksellani tuoda esiin, että lääkkeitäkin ilman pärjään. Onneksi on puoliso jolta haluan rehellistä palautetta heti, kun huomaa, että teen tai olen tekemässä jotain hölmöä.
No, mutta asiaan. Nukun ihan täysiä yöunia heräämättä ilman mitään lääkettä. Joskus jos nukun vain 4 tuntia yössä niin seuraavana yönä nukun todella sikeästi ja vähintään 10 tunnin yöunet.
Työni on nykyisin päivätyötä, ei liian hektistä muttei nyt mitään tarrojen liimaamista harjojen varsiin tyylistä hommaa.
Neurolepteistä vierottumisen aikana oli pakko ottaa Imovanea ja toisinaan Opamoxin.
Elämä antaa parhaillaan enemmän kuin vuosiin. Lääkittynä oleminen oli elämäni kauheinta ja tuskaisinta aikaa. Tuo aika on elämäni mustaa aikaa joka oli viedä minulta hengen.
kiitos, sun "eväillä" siis eteenpäin. Kaapista vain farmakaa siksi ajaksi kun vierottuminen vaatii.Välillä sitä miettiikin, että on se vaan niin, että meikäläisillä on kaikenlaista farmakaa kaapit pullollaan vaikka emme niitä haluaisi käyttää ollenkaan ja niillä, jotka haluaisi, ei ole buranaa kummoisempaa.Tai joutuvat turvautumaan kentältä hankkimiseen.
No mut mun puoliso on bipo, enkä edes elättele toiveita, että joskus lopettaisi omat lääkkeensä,Hän ei aio enää työelämään, alkaa jo eläkeikäkin kolkutella ja on tyytyväinen lääketokkuraiseenkin, mutta pitkiin yöuniinsa. Nyt tosin hän on huomannut heikon jamani ja on sitä mieltä, että mun pitäisi mennä lääkärin puheille. Sanoin, etten mene, koska laittavat vaan raskaalle lääkitykselle takaisin ja pois työelämästä toistaiseksi ainakin.Kukaties vaikka kokonaankin, Kokemusta on aikoinaan useamman vuodenkin sairiksesta. Mutta omasta elämästä tässä onkin ensisijaisesti vastuussa ja haluan lääkkeistä eroon takaisin normaalimpaa elämää elämään ja kokemaan.