Persoonallisuustyypit ja ihmisten välinen yhteys

Introilija

Välillä mietin yksinäisyyttä, jota voin tuntea joskus myös ihmisten parissa ollessani. Minulla on kavereita ja puoliso, mutta lapsuudesta asti ja yhä edelleen, yli kolmekymppisenä tunnen itseni joskus yksinäiseksi ja jotenkin irralliseksi. Toisaalta tarvitsen myös paljon omaa aikaa, eikä yksinolo ole minulle ongelma. Joskus nolottaa myöntää, kuinka viihdyn ihan itseksenikin. Mieluummin olen yksin kuin tylsässä seurassa. Tuntuu, että harvoin löytää ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella ja joiden seurassa "puhkeaa kukkaan".

Tein vähän aikaa sitten Myers-Briggsin persoonallisuustestin aikani kuluksi ja sain tulokseksi tyypin INFP. Tunnistan itseni täysin persoonallisuustyypin (sovittelija/idealisti) kuvauksesta. Tämä tyyppi on harvinainen, Suomessa ilmeisesti vain yksi sadasta on siis samankaltainen. Liekö tämä irrallisuus ja "syvemmän yhteyden" puute johtuisi osin siitä, ettei samankaltaisia ihmisiä tule useinkaan vastaan? Olen seurueessa aluksi ujo ja usein ihmisille minuun paremmin tutustuttuaan tulee yllätyksenä se, että olen voin olla spontaani ja idearikas. Tämä on minusta turhauttavaa.

Missä olette muut INFP:t? :)

Jos ihmiset osaisivat tulkita enemmän erilaisia persoonallisuustyyppejä ja tempperamentteja ja arvostaa toistensa erilaisia vahvuuksia, voisiko toisten kohtaaminen ja ystävystyminen olla helpompaa?

97

9289

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaikea sanoa

      eniten merkkaa yhteinen huumori, jos se löytyy. Sillon ei ole väliä minkälainen on muutoin.

      • Ulfbert

        Itse olen kokenut että suorastaan keräilen erilaisia huumorintajuja. INFP olen.

    • IwishIweredead

      Otan osaa, INFP on huono personallisuustyyppi etenkin jos on mies.....

      • niiiiiin

        Johnny Depp on INFP.

    • intp nainen

      mie oon samojen testien mukaan INTP... eli ilmeisesti susta eroan lähinnä siinä, että näytän helpommin sen idearikkauden, mutta samalla se myös pelottaa muita ihmisiä...
      Ei haittaisi vaihtaa ajatuksia :)

      • ertyuiopå

        INTP nainen myös. Plus vähän ADHD-piirteitä päälle. Peruskouluaikoina ei ollut helppoa eikä aina sen jälkeenkään. Kavereita on aina ollut pieni kourallinen, on kyllä vaihtuneet matkan varrella eli kyllä osaan tutustua uusiin ihmisiin, mutta suhteet eivät kestä. Sellaisia ihmisiä joihin tuntisin syvää yhteyttä ja luottamusta on tullut vastaan juuri ja juuri riittävästi että tiedän miltä hyvän ihmissuhteen pitäisi tuntua.

      • intp mies

        Täällä intp mies. Vaihdetaan ajatuksia jos haluat :)

    • Idealisti myös

      Itse olen INFJ, en tiedä olenko ikinä elämässä edes tuntenut yhtään toista INFJ:tä. Ei meitä paljoa kyllä ole, varsinkaan miesten parissa. INFP tyyppejä olen tavannut muutamia, kaikki ovat olleet semmoisia "rentoja" ja rauhallisia henkilöitä, pidän heistä aika paljon.

      En tietenkään vaadi ystävyyksiltä samaa persoonallisuutta, mutta tuo INFJ luonne tyypillisesti on semmoinen, että ihmisiin tutustuminen on niin tuskallisen hankalaa ja hidasta, enkä minä ole poikkeus tässä suhteessa. Olen ajoittain iloinen ja puheliaskin, mutta persoonallisuudelleni tyypilliseen tyyliin en päästä ihmisiä hirveän lähelle. Yksin tässä on viime vuodet vierähtäneetkin. Ja nyt pari kk sitten tajusin kaiken lisäksi olevani HSP (highly sensitive person). Noilla lähtökohdilla on turha edes olettaa voivansa olla ihan normaali.

      Kyllähän tuo MBTI selkiyttää omaa näkemystäni erilaisista ihmisistä ja heidän persoonallisuuksistaan. Ennen ajattelin että joissakin ihmisissä vain mättää jokin, nyt osaan paremmin eritellä että mikä se on mikä mättää. Joku ESTP olisi varmaan niin kaukana itsestäni, etten kauaa jaksaisi moista katsella. Todennäköisesti ainakin, en minä nyt ketään rupea vihaamaan pelkän MBTI:n perusteella.

      • jejejejjejejeje

        Kannattaa tutustua aiheeseen paremmin ennen kuin päättää mikä peroonallisuus on. Ne testit antavat usein ties mitä vastauksia. Kun lukee eri persoonallisuuksien kuvauksia niin saa paremman näkemyksen. Itse olin testin jälkeen varma vain ensimmäisestä ja viimeisestä kirjaimesta. Nyt tiedän tarkalleen oman persoonallisuuden.

      • 4+20

        Täällä INFJ nainen myös.

      • etait

        Vanha viesti, mutta poikkeuksellisesti vastaan...koska ikinä en ole tavannut miespuolista INFJ persoonaa. joka sen lisäksi olisi HSP. En kyllä naispuolistakaan paitsi itseni, mutta mielenkiintoista, että jossakin on joku (joitakin, luultavasti) jotka omaavat samat piirteet. Ja harvinaiset sellaiset.

      • yäktyyppi
        etait kirjoitti:

        Vanha viesti, mutta poikkeuksellisesti vastaan...koska ikinä en ole tavannut miespuolista INFJ persoonaa. joka sen lisäksi olisi HSP. En kyllä naispuolistakaan paitsi itseni, mutta mielenkiintoista, että jossakin on joku (joitakin, luultavasti) jotka omaavat samat piirteet. Ja harvinaiset sellaiset.

        Tässä yksi INFJ lisää, vieläpä miespuolinen.

      • etait
        yäktyyppi kirjoitti:

        Tässä yksi INFJ lisää, vieläpä miespuolinen.

        Mielenkiintoista, että löytyi vielä toinenkin miespuolinen...kun ilmeisesti on niin harvinainen yhdistelmä jos nyt täysin siihen uskoo...INFJ määrittääkö tuo kirjainrivistö kuinka paljon tämän elämän kulusta. Olen ammattini puolesta perehtynyt paljonkin erilaisiin määritelmiin ihmisen persoonallisuusrakenteesta tai synnynäisistä temperamenttipiirteistä joita ei voi muuttaa. Tämä määrittely on sinänsä suhteellisen onnistunut, jos täytyy ihminen määritellä. Objektiivisesti tai haluaa määritellä itsensä subjektiivisesti.

    • f/intro

      Minäkin olen INFJ sekä HSP. Ja kyllä se on ihan normaalia, tosin vähemmistöön kuulutaan. Olen itse aika siitä väliltä, introvertti pohjimmiltani mutta oikeassa seurassa saatan muuttua suhteellisen puheliaaksi. En tosin tule toimeen kovin äänekkäiden ja ylisosiaalisten ihmisten kanssa. Onneksi kaikki ekstrovertit eivät ole sellaisia.

      • Idealisti myös

        Aika lailla sama juttu minullakin. Välillä todella puhelias mutta introvertti kuitenkin. Minäkään en pidä hirveän äänekkäistä tyypeistä. Heidän ainoa tarkoitus tuntuu olevan huomion kerjääminen, kun itse mieluummin juttelen jostain milenkiintoisesta aiheesta ilman mitään ylimääräistä hillumista. Enkä nyt tarkoita että olisin tosikko itsekään. Pidän eniten ihmisistä jotka ovat rehellisiä, vilpittömiä mutta samaan aikaan mutkattomia. Liian tiukkapipoisista en pidä lainkaan.

      • f/intro
        Idealisti myös kirjoitti:

        Aika lailla sama juttu minullakin. Välillä todella puhelias mutta introvertti kuitenkin. Minäkään en pidä hirveän äänekkäistä tyypeistä. Heidän ainoa tarkoitus tuntuu olevan huomion kerjääminen, kun itse mieluummin juttelen jostain milenkiintoisesta aiheesta ilman mitään ylimääräistä hillumista. Enkä nyt tarkoita että olisin tosikko itsekään. Pidän eniten ihmisistä jotka ovat rehellisiä, vilpittömiä mutta samaan aikaan mutkattomia. Liian tiukkapipoisista en pidä lainkaan.

        Jossain sanottiin että INFJ:t on introjen sosiaalisimmasta päästä. Eli on meillä toivoa :D Yleensä jos olen jossain todella äänekkäiden ihmisten seurassa mulla tavallaan menee "korvat lukkoon" ja olen jossain muualla. Itsekin pidän asiapitoisista keskusteluista eniten, inhoan small talkia ja turhan puhumista. Rehellisten, vilpittömien ja luotettavien ihmisten seura on haussa... Valitettavasti sellaiset ihmiset on harvassa ja minun on muutenkin tuskallisen vaikeata ystävystyä uusien ihmisten kanssa.

      • Idealisti myös
        f/intro kirjoitti:

        Jossain sanottiin että INFJ:t on introjen sosiaalisimmasta päästä. Eli on meillä toivoa :D Yleensä jos olen jossain todella äänekkäiden ihmisten seurassa mulla tavallaan menee "korvat lukkoon" ja olen jossain muualla. Itsekin pidän asiapitoisista keskusteluista eniten, inhoan small talkia ja turhan puhumista. Rehellisten, vilpittömien ja luotettavien ihmisten seura on haussa... Valitettavasti sellaiset ihmiset on harvassa ja minun on muutenkin tuskallisen vaikeata ystävystyä uusien ihmisten kanssa.

        Voi hyvinkin pitää paikkansa tuo infj:n sosiaalisuus. Itse en ainakaan ole yhtä sulkeutunut kuin useimmat introt. Infj:t on yleensä semmoisia että me halutaan auttaa ja palvella ihmisiä, mutta meillä tuo hsp ominaisuus tekee liiallisesta sosiaalisuudesta hieman uuvuttavaa. Eli pieni ristiriita on olemassa. On mukavaa olla oikean tyyppisten ihmisten seurassa (en tunne tällä hetkellä tosin yhtä ainuttakaan), mutta ei hirveän pitkiä jaksoja.

        Itse olen tyypilliseen infj tyyliin semmoinen että tarvitsen hirveästi yksityisyyttä. Ehkä se tekee ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Jos haluan tutustua johonkin ihmiseen sen täytyy tapahtua hiljalleen. Vasta kun tuntee toisen ja tietää että voi luottaa, niin sitä voi antaa itsestäänkin enemmän irti. Se tuntuu vähän oudolta, kun kevyt rupattelu kuitenkin onnistuu vieraidenkin ihmisten kanssa aika helposti. Mutta minä ainakin pidän vieraat ihmiset hieman etäällä. Minua viikko sitten ärsytti aivan suunnattomasti kun naapurini soitti ovikelloa pyysi lainata puhelintani. Ei siinä vielä mitään mutta kun hän käveli suoraan olohuoneeseeni ilman lupaa. Nyt minusta tuntuu että olen paljastanut liikaa elämästäni tälle naapurilleni :D

        Muita tyypillisiä infj-juttuja on se kuuluisa infj "door slam", eli tapana sulkea ihmisiä elämästä esim. jos joku loukkaa syvästi. Kaikki eivät ole tässä ehkä yhtä radikaaleja mutta itse olen polttanut siltoja takanani todella monta kertaa. Tyypillistä on myös se että olemme hyvin monimutkaisia olentoja. Meillä on kova tarve ymmärtää, maailmaa, muita ihmisiä ja itsejämme. Ja se hsp meidän kohdalla varmaan sekoittaa pakkaa entisestään. Ei tässä nyt silti luovuttaa kannata :D

      • f/intro
        Idealisti myös kirjoitti:

        Voi hyvinkin pitää paikkansa tuo infj:n sosiaalisuus. Itse en ainakaan ole yhtä sulkeutunut kuin useimmat introt. Infj:t on yleensä semmoisia että me halutaan auttaa ja palvella ihmisiä, mutta meillä tuo hsp ominaisuus tekee liiallisesta sosiaalisuudesta hieman uuvuttavaa. Eli pieni ristiriita on olemassa. On mukavaa olla oikean tyyppisten ihmisten seurassa (en tunne tällä hetkellä tosin yhtä ainuttakaan), mutta ei hirveän pitkiä jaksoja.

        Itse olen tyypilliseen infj tyyliin semmoinen että tarvitsen hirveästi yksityisyyttä. Ehkä se tekee ihmisiin tutustumisesta vaikeaa. Jos haluan tutustua johonkin ihmiseen sen täytyy tapahtua hiljalleen. Vasta kun tuntee toisen ja tietää että voi luottaa, niin sitä voi antaa itsestäänkin enemmän irti. Se tuntuu vähän oudolta, kun kevyt rupattelu kuitenkin onnistuu vieraidenkin ihmisten kanssa aika helposti. Mutta minä ainakin pidän vieraat ihmiset hieman etäällä. Minua viikko sitten ärsytti aivan suunnattomasti kun naapurini soitti ovikelloa pyysi lainata puhelintani. Ei siinä vielä mitään mutta kun hän käveli suoraan olohuoneeseeni ilman lupaa. Nyt minusta tuntuu että olen paljastanut liikaa elämästäni tälle naapurilleni :D

        Muita tyypillisiä infj-juttuja on se kuuluisa infj "door slam", eli tapana sulkea ihmisiä elämästä esim. jos joku loukkaa syvästi. Kaikki eivät ole tässä ehkä yhtä radikaaleja mutta itse olen polttanut siltoja takanani todella monta kertaa. Tyypillistä on myös se että olemme hyvin monimutkaisia olentoja. Meillä on kova tarve ymmärtää, maailmaa, muita ihmisiä ja itsejämme. Ja se hsp meidän kohdalla varmaan sekoittaa pakkaa entisestään. Ei tässä nyt silti luovuttaa kannata :D

        En minäkään koe olevani yhtä sulkeutunut kuin introt yleensä. Olen yleensä aika avoin ihminen ja oikeasti haluaisin tutustua uusiin ihmisiin. Se vain on vaikeata ja emotionaalisesti uuvuttavaa. Se on niin totta, meillä on yleensä vahva auttamisenhalu ja se onkin mulla sen verran johtava ominaisuus mikä vie eteenpäin. Se on välillä jatkuvaa tasapainottelua milloin pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja milloin vetäytyä ja pidättäytyä niistä. Jatkuvaan yksinoloonkin pitkästyy vaikka siinä ei sinänsä erityistä ongelmaa olekaan. Ei sitä seuranpitoakaan jaksa loputtomiin muuta kuin juuri oikeanlaisten ihmisten kanssa, jotka tuntuu ymmärtävän.

        Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen myös aika yksityinen ihminen etten helposti kutsu ketään kotiini. Jos kutsun niin se ihminen on silloin minulle todella tärkeä ja erityinen, jonka haluan ottaa osaksi elämääni. Siis se kotiini kutsuminen kylään on mulle symbolinen ele joka tarkoittaa paljon. Mun täytyy kokea että se toinen oikeasti ymmärtää mua ja että meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita mahdollisimman paljon, silloin todellinen ystävyys on mahdollinen. Olen kyllä hyvin aktiivinen ystävyyden ylläpidossa mutta olen monesti ihmetellyt että miksi se toinen ei ole. Miksi se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. Yleensä ne ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti kun minä olen lopulta väsähtänyt siihen yksipuolisuuteen. Harvemmin kun löytää sellaisen erityisen ihmisen niin sitä kiintyy häneen niin vahvasti että sen ystävyyden katkeaminen on kivuliasta. Siksi olen vaikeasti lähestyttävää sorttia ja vaikutan etäiseltä ja viileältä, mutta oikeasti olen jotain aivan muuta. Tykkään kiireettömistä keskusteluista, joissa on mahdollisuus pohdiskella kaikenlaista. Asiapitoiset keskustelut on mieleen, small talk tuntuu turhalta ajanhukalta. En oikein niissä tilanteissa osaa sanoa mitään kiinnostavaa, vaan ne tilanteet tuntuvat teennäisiltä ja mekaanisilta. Yikes, vähän ahdistava tilanne jos toinen tuosta vain kävelee sisään...

        Tuttua on tuokin. Olen door slämmännyt muutamia ihmisiä viime vuosina lähinnä koska loukkaannuin syvästi heidän käytöksestään eikä anteeksipyyntöä herunut. Monet ovat myös minut sulkeneet elämästään vain sen takia kun en juurikaan käytä alkoholia. Minusta se ei ole mikään syy lopettaa ystävyysuhdetta, mutta en kai vain ymmärrä kuinka tärkeää se alkoholi voi olla ihmisille. Hyvin sanottu, maailman ja ihmisten ymmärtäminen on tärkeä tavoite elämässä. Harmillista että kovin harvoin samanhenkiseen juttuseuraa törmää tuolla live-elämässä. Ihan kuin suurin osa ihmisistä eläisi jossain toisessa todellisuudessa ja en kykene ymmärtämään sen todellisuuden eri piirteitä. Mutta oikeasti tosi helpottavaa tietää etten ole yksin :D

      • Idealisti myös
        f/intro kirjoitti:

        En minäkään koe olevani yhtä sulkeutunut kuin introt yleensä. Olen yleensä aika avoin ihminen ja oikeasti haluaisin tutustua uusiin ihmisiin. Se vain on vaikeata ja emotionaalisesti uuvuttavaa. Se on niin totta, meillä on yleensä vahva auttamisenhalu ja se onkin mulla sen verran johtava ominaisuus mikä vie eteenpäin. Se on välillä jatkuvaa tasapainottelua milloin pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja milloin vetäytyä ja pidättäytyä niistä. Jatkuvaan yksinoloonkin pitkästyy vaikka siinä ei sinänsä erityistä ongelmaa olekaan. Ei sitä seuranpitoakaan jaksa loputtomiin muuta kuin juuri oikeanlaisten ihmisten kanssa, jotka tuntuu ymmärtävän.

        Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen myös aika yksityinen ihminen etten helposti kutsu ketään kotiini. Jos kutsun niin se ihminen on silloin minulle todella tärkeä ja erityinen, jonka haluan ottaa osaksi elämääni. Siis se kotiini kutsuminen kylään on mulle symbolinen ele joka tarkoittaa paljon. Mun täytyy kokea että se toinen oikeasti ymmärtää mua ja että meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita mahdollisimman paljon, silloin todellinen ystävyys on mahdollinen. Olen kyllä hyvin aktiivinen ystävyyden ylläpidossa mutta olen monesti ihmetellyt että miksi se toinen ei ole. Miksi se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. Yleensä ne ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti kun minä olen lopulta väsähtänyt siihen yksipuolisuuteen. Harvemmin kun löytää sellaisen erityisen ihmisen niin sitä kiintyy häneen niin vahvasti että sen ystävyyden katkeaminen on kivuliasta. Siksi olen vaikeasti lähestyttävää sorttia ja vaikutan etäiseltä ja viileältä, mutta oikeasti olen jotain aivan muuta. Tykkään kiireettömistä keskusteluista, joissa on mahdollisuus pohdiskella kaikenlaista. Asiapitoiset keskustelut on mieleen, small talk tuntuu turhalta ajanhukalta. En oikein niissä tilanteissa osaa sanoa mitään kiinnostavaa, vaan ne tilanteet tuntuvat teennäisiltä ja mekaanisilta. Yikes, vähän ahdistava tilanne jos toinen tuosta vain kävelee sisään...

        Tuttua on tuokin. Olen door slämmännyt muutamia ihmisiä viime vuosina lähinnä koska loukkaannuin syvästi heidän käytöksestään eikä anteeksipyyntöä herunut. Monet ovat myös minut sulkeneet elämästään vain sen takia kun en juurikaan käytä alkoholia. Minusta se ei ole mikään syy lopettaa ystävyysuhdetta, mutta en kai vain ymmärrä kuinka tärkeää se alkoholi voi olla ihmisille. Hyvin sanottu, maailman ja ihmisten ymmärtäminen on tärkeä tavoite elämässä. Harmillista että kovin harvoin samanhenkiseen juttuseuraa törmää tuolla live-elämässä. Ihan kuin suurin osa ihmisistä eläisi jossain toisessa todellisuudessa ja en kykene ymmärtämään sen todellisuuden eri piirteitä. Mutta oikeasti tosi helpottavaa tietää etten ole yksin :D

        Meillä on varmaan aikalailla samanlainen ajatusmaailma :)

        Yksi isoimmista ongelmista itselleni on ulkopuolisuuden tunne. Samanhenkisiä ihmisiä ei meinaa tosiaa löytää oikein millään. Sitten minusta usein tuntuu ettei minuun suhtauduta hirveän vakavasti, ymmärretä oikein tai sitten minua ei hyväksytä joukkoon. Tosin ne ketkä eivät tunnu oikein välittävän seurastani ovat useimmiten semmoisia keistä en itsekään ole hirveän kiinnostunut. Tämä ryhmä koostuu enimmäkseen äänekkäistä ja pinnallisista ihmisistä. Voi olla että monet pitävät minua luonteeni puolesta jokseenkin neitimäisenä (olen siis mies) tai ajattelevat etten vain ole jotenkin riittävän jämäkkä. Johtuu varmaan siitä että olen hsp. Kaikki tämä on saanut minut ajan mittaan olemaan hieman vetäytyvämpi enkä oikein halua antaa itsestäni irti paljoa. Paitsi sitten niiden läheisten ja luotettavien ihmisten kanssa, semmoisten seurassa olen avoin enkä pelkää puhua omista tunteista.

        "Ihan kuin suurin osa ihmisistä eläisi jossain toisessa todellisuudessa ja en kykene ymmärtämään sen todellisuuden eri piirteitä."

        Olen ihan varma että elävätkin jossain toisessa todellisuudessa. :D
        Maailma on niin täynnä itsekkäitä ja ajattelemattomia ihmisiä. Mbti:n mukaan muuten intuitivet (heitä on vain yksi neljäsosa kansasta) ymmärtävät parhaiten toisiaan. Ja kun meitä hsp ihmisiäkin on niin vähän loppujen lopuksi, niin ei ihme ettei aina ymmärrä muita ihmisiä.

      • f/intro
        Idealisti myös kirjoitti:

        Meillä on varmaan aikalailla samanlainen ajatusmaailma :)

        Yksi isoimmista ongelmista itselleni on ulkopuolisuuden tunne. Samanhenkisiä ihmisiä ei meinaa tosiaa löytää oikein millään. Sitten minusta usein tuntuu ettei minuun suhtauduta hirveän vakavasti, ymmärretä oikein tai sitten minua ei hyväksytä joukkoon. Tosin ne ketkä eivät tunnu oikein välittävän seurastani ovat useimmiten semmoisia keistä en itsekään ole hirveän kiinnostunut. Tämä ryhmä koostuu enimmäkseen äänekkäistä ja pinnallisista ihmisistä. Voi olla että monet pitävät minua luonteeni puolesta jokseenkin neitimäisenä (olen siis mies) tai ajattelevat etten vain ole jotenkin riittävän jämäkkä. Johtuu varmaan siitä että olen hsp. Kaikki tämä on saanut minut ajan mittaan olemaan hieman vetäytyvämpi enkä oikein halua antaa itsestäni irti paljoa. Paitsi sitten niiden läheisten ja luotettavien ihmisten kanssa, semmoisten seurassa olen avoin enkä pelkää puhua omista tunteista.

        "Ihan kuin suurin osa ihmisistä eläisi jossain toisessa todellisuudessa ja en kykene ymmärtämään sen todellisuuden eri piirteitä."

        Olen ihan varma että elävätkin jossain toisessa todellisuudessa. :D
        Maailma on niin täynnä itsekkäitä ja ajattelemattomia ihmisiä. Mbti:n mukaan muuten intuitivet (heitä on vain yksi neljäsosa kansasta) ymmärtävät parhaiten toisiaan. Ja kun meitä hsp ihmisiäkin on niin vähän loppujen lopuksi, niin ei ihme ettei aina ymmärrä muita ihmisiä.

        Tuttua on myös mulle tuo ulkopuolisuuden tunne. Samanhenkisiä (tavalla tai toisella) löytyy harvoin. Muunlaisia ihmisiä ei tunnu kiinnostavan minun seurani, osan kanssa ei ole mitään yhteistä joten heidän seuransa ei minua juurikaan kiinnostaisi. Osalla ekstroista tuntuu olevan puutteelliset sosiaaliset taidot. En sanoisi äänekästä ja toisen päälle puhuvaa henkilöä sosiaalisesti lahjakkaaksi. Kun vetäydyn sosiaalisista tilanteista niin mua yleensä pidetään ylimielisenä ja itseäni täynnä olevana, mikä ei pidä paikkaansa yhtään.

        Niitä ajattelemattomia ihmisiä tosiaan riittää. Miksei useammat ihmiset ole toisia huomioonottavampia persoonia tai miksei sellaista piirrettä arvosteta tarpeeksi?! Tuntuu että osa ihmisistä haluaa ystävyyssuhteista vain jotain hyötyjä ja jos niitä ei tunnu saavan pistetään välit poikki. Vain neljäsosa?! Ei sitten ole ihmekään jos harvemmin kokee ymmärtävänsä ihmisiä.

        Jos kaipaat joskus juttuseuraa niin saa mulle kirjoittaakin. Jos siis on jokin tapa miten suhun saa yhteyden. Jos ei kiinnosta niin en siitä loukkaannu. Ajattelin vain kun aika pienellä todennäköisyydellä törmää livenä samanhenkisiin ihmisiin.

      • Idealisti myös
        f/intro kirjoitti:

        Tuttua on myös mulle tuo ulkopuolisuuden tunne. Samanhenkisiä (tavalla tai toisella) löytyy harvoin. Muunlaisia ihmisiä ei tunnu kiinnostavan minun seurani, osan kanssa ei ole mitään yhteistä joten heidän seuransa ei minua juurikaan kiinnostaisi. Osalla ekstroista tuntuu olevan puutteelliset sosiaaliset taidot. En sanoisi äänekästä ja toisen päälle puhuvaa henkilöä sosiaalisesti lahjakkaaksi. Kun vetäydyn sosiaalisista tilanteista niin mua yleensä pidetään ylimielisenä ja itseäni täynnä olevana, mikä ei pidä paikkaansa yhtään.

        Niitä ajattelemattomia ihmisiä tosiaan riittää. Miksei useammat ihmiset ole toisia huomioonottavampia persoonia tai miksei sellaista piirrettä arvosteta tarpeeksi?! Tuntuu että osa ihmisistä haluaa ystävyyssuhteista vain jotain hyötyjä ja jos niitä ei tunnu saavan pistetään välit poikki. Vain neljäsosa?! Ei sitten ole ihmekään jos harvemmin kokee ymmärtävänsä ihmisiä.

        Jos kaipaat joskus juttuseuraa niin saa mulle kirjoittaakin. Jos siis on jokin tapa miten suhun saa yhteyden. Jos ei kiinnosta niin en siitä loukkaannu. Ajattelin vain kun aika pienellä todennäköisyydellä törmää livenä samanhenkisiin ihmisiin.

        "Osalla ekstroista tuntuu olevan puutteelliset sosiaaliset taidot. En sanoisi äänekästä ja toisen päälle puhuvaa henkilöä sosiaalisesti lahjakkaaksi"

        Ollakseen sosiaalisesti lahjakas ei todellakaan tarvitse olla äänekäs. Kuunteleminen on melkeinpä tärkeämpää. Itse olen hieman ujo yleensä aluksi, joten en minäkään maailman lahjakkain ole tässä suhteessa, muttei se toinen ääripääkään mielestäni ole hyvä asia.

        "Niitä ajattelemattomia ihmisiä tosiaan riittää. Miksei useammat ihmiset ole toisia huomioonottavampia persoonia tai miksei sellaista piirrettä arvosteta tarpeeksi?!"

        Sanos muuta, tätä itsekin olen ihmetellyt ja tulen varmaan ihmettelemään jatkossakin.

        Kyllähän minä voin yhteystietoni antaa. Laita vaan viestiä jos tuntuu siltä. En tiedä poistetaanko täältä viestit jotka sisältää mailiosoitteen, mutta kokeillaan: sahkoposti777(a)gmail.com

      • f/intro
        Idealisti myös kirjoitti:

        "Osalla ekstroista tuntuu olevan puutteelliset sosiaaliset taidot. En sanoisi äänekästä ja toisen päälle puhuvaa henkilöä sosiaalisesti lahjakkaaksi"

        Ollakseen sosiaalisesti lahjakas ei todellakaan tarvitse olla äänekäs. Kuunteleminen on melkeinpä tärkeämpää. Itse olen hieman ujo yleensä aluksi, joten en minäkään maailman lahjakkain ole tässä suhteessa, muttei se toinen ääripääkään mielestäni ole hyvä asia.

        "Niitä ajattelemattomia ihmisiä tosiaan riittää. Miksei useammat ihmiset ole toisia huomioonottavampia persoonia tai miksei sellaista piirrettä arvosteta tarpeeksi?!"

        Sanos muuta, tätä itsekin olen ihmetellyt ja tulen varmaan ihmettelemään jatkossakin.

        Kyllähän minä voin yhteystietoni antaa. Laita vaan viestiä jos tuntuu siltä. En tiedä poistetaanko täältä viestit jotka sisältää mailiosoitteen, mutta kokeillaan: sahkoposti777(a)gmail.com

        Täh, suljitko sähköpostisi tai jotain? Pientä ylireagointia kenties?

      • Idealisti myös
        f/intro kirjoitti:

        Täh, suljitko sähköpostisi tai jotain? Pientä ylireagointia kenties?

        Lähetin sulle viestin, toivottavasti muistin osoitteen oikein.

      • diipaj
        f/intro kirjoitti:

        En minäkään koe olevani yhtä sulkeutunut kuin introt yleensä. Olen yleensä aika avoin ihminen ja oikeasti haluaisin tutustua uusiin ihmisiin. Se vain on vaikeata ja emotionaalisesti uuvuttavaa. Se on niin totta, meillä on yleensä vahva auttamisenhalu ja se onkin mulla sen verran johtava ominaisuus mikä vie eteenpäin. Se on välillä jatkuvaa tasapainottelua milloin pitäisi ottaa kontaktia ihmisiin ja milloin vetäytyä ja pidättäytyä niistä. Jatkuvaan yksinoloonkin pitkästyy vaikka siinä ei sinänsä erityistä ongelmaa olekaan. Ei sitä seuranpitoakaan jaksa loputtomiin muuta kuin juuri oikeanlaisten ihmisten kanssa, jotka tuntuu ymmärtävän.

        Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. Olen myös aika yksityinen ihminen etten helposti kutsu ketään kotiini. Jos kutsun niin se ihminen on silloin minulle todella tärkeä ja erityinen, jonka haluan ottaa osaksi elämääni. Siis se kotiini kutsuminen kylään on mulle symbolinen ele joka tarkoittaa paljon. Mun täytyy kokea että se toinen oikeasti ymmärtää mua ja että meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita mahdollisimman paljon, silloin todellinen ystävyys on mahdollinen. Olen kyllä hyvin aktiivinen ystävyyden ylläpidossa mutta olen monesti ihmetellyt että miksi se toinen ei ole. Miksi se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. Yleensä ne ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti kun minä olen lopulta väsähtänyt siihen yksipuolisuuteen. Harvemmin kun löytää sellaisen erityisen ihmisen niin sitä kiintyy häneen niin vahvasti että sen ystävyyden katkeaminen on kivuliasta. Siksi olen vaikeasti lähestyttävää sorttia ja vaikutan etäiseltä ja viileältä, mutta oikeasti olen jotain aivan muuta. Tykkään kiireettömistä keskusteluista, joissa on mahdollisuus pohdiskella kaikenlaista. Asiapitoiset keskustelut on mieleen, small talk tuntuu turhalta ajanhukalta. En oikein niissä tilanteissa osaa sanoa mitään kiinnostavaa, vaan ne tilanteet tuntuvat teennäisiltä ja mekaanisilta. Yikes, vähän ahdistava tilanne jos toinen tuosta vain kävelee sisään...

        Tuttua on tuokin. Olen door slämmännyt muutamia ihmisiä viime vuosina lähinnä koska loukkaannuin syvästi heidän käytöksestään eikä anteeksipyyntöä herunut. Monet ovat myös minut sulkeneet elämästään vain sen takia kun en juurikaan käytä alkoholia. Minusta se ei ole mikään syy lopettaa ystävyysuhdetta, mutta en kai vain ymmärrä kuinka tärkeää se alkoholi voi olla ihmisille. Hyvin sanottu, maailman ja ihmisten ymmärtäminen on tärkeä tavoite elämässä. Harmillista että kovin harvoin samanhenkiseen juttuseuraa törmää tuolla live-elämässä. Ihan kuin suurin osa ihmisistä eläisi jossain toisessa todellisuudessa ja en kykene ymmärtämään sen todellisuuden eri piirteitä. Mutta oikeasti tosi helpottavaa tietää etten ole yksin :D

        Hei. Myös minulla on sama juttu: "Olen kyllä hyvin aktiivinen ystävyyden ylläpidossa mutta olen monesti ihmetellyt että miksi se toinen ei ole. Miksi se olen aina minä joka ottaa yhteyttä. Yleensä ne ystävyyssuhteet ovat lopahtaneet heti kun minä olen lopulta väsähtänyt siihen yksipuolisuuteen."

    • linssit sumenee

      En lähtenyt testaamaan, mutta mielestäni seura johon elämässään päätyy vaikuttaa voimakkaasti siihen miten voit olla oma itsesi. Tosikon seurassa humoristi hiljenee ennen pitkää jne., mutta tosikko ei välttämättä muutu vitsiniekaksi.

      Ei kai INFP ole kaukana minustakaan, mutta luonnollisesti elämä on opettanut tekemään asiat mahdollisimman hyvin ettei kukaan pystyisi moittimaan päätöksiäni - sama malli koskee ihmissuhteitakin. Spontaanisti tehdyt päätökset voivat opettaa harkitsevaksi, ns. kantapään kautta.

    • *poikkeava yksilö*

      Sain tulokseksi INFJ.. tosin J:n ja P:n välillä oli 1% ero :D tein suomenkielisen "vastaavan" testin ja sain melkein saman tuloksen, tosin kohdallani 2 viimeistä kirjanta riippuvat täysin tilanteista, joihin niitä sovelletaan.

      "Olet oma yksilösi, älykäs, etäisen analyyttinen ja mietiskelevä. Arvostat eniten ideoita, periaatteita ja abstraktia ajattelua. Kaltaisesi loogiset ihmiset yrittävät ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta, eivätkä muuttaa tai hallita sitä. Ihmistyyppisi usein haluaa korkeampaa koulutusta ja pyrkii saamaan oppiarvoja ja tietämystä useilta elämän alueilta. Sinulle soveltuvat parhaiten akateemiset tai tutkimustyöhön liittyvät ammatit. Ei ole väliä, mistä tieteenalasta on kysymys, niin olet kotonasi kun voit tutkia asioita ja miettiä ja analysoida abstrakteja ja teoreettisia aiheita. Olet usein visionäärin, tiedemiehen tai arkkitehdin roolissa. Teet oman työpanoksesi mieluiten yksin. Sinulla voi olla vaikeuksia arkisten asioiden hoitamisessa, koska asioiden mietiskely täyttää elämäsi. Toisten mielestä saatat olla ylimielinen ja syrjäänvetäytyvä. Ihmissuhteet voivat olla sinulle ongelmallisia, koska tunteet ovat sinulle vierasta aluetta."

      Takuuvarmasti olen monien mielestä ylimielinen ja syrjäänvetäytyvä, vaikka en tarkoittaisikaan. Tunteet eivät kuitenkaan ole minulle vieras käsite, mutta kukaan ei niitä näe ellei pääse tarpeeksi lähelle. Elämäni erilaiset huonot kokemukset ovat tehneet minusta aika vaativan sen suhteen, kenet lähelleni päästän ja keneen uskallan luottaa.

      Mitä tästä kaikesta voi päätellä peilaten siihen, että minun on hyvin vaikea saada ystäviä eikä niitä tällä hetkellä itse asiassa ole ensimmäistäkään? (satojen kilometrien päässä asuvia harvoin tavattuja ystäviä ei lasketa)

      En tiedä. Olen koko elämäni ollut "poikkeava yksilö".

    • intronainen

      kiitos teille näistä kirjoituksista! enpä minäkään ole aikaisemmin törmännyt "meihin". Oli mukava lukea ajatuksista ja tunteista joita täälläkin on mietitty ja koettu.

      INFP siis olen - joissakin testissä olen saanut INFJP:n.

      Tarvitsen hirveästi omaa aikaa ja tilaa.

      Avaudun syvimmistä tunteistani vain harvoille, mutta toisaalta kiinnyn syvästi. luottamuksen saamiseen menee aikaa enkä pidä jos minua "tökitään" kohti jotain tiettyä sosiaalista käyttäytymisen mallia. Sen verran on jo ikää tullut, että tiedän, että ei se vaan onnistu.

      Leuka meinasi loksahtaa auki, kun pohditte tuolla niiden toisten ihmisten olevan kuin toisessa todellisuudessa, juuri niin minustakin on tuntunut. ja alkoholilla sähläämiset ja kaikki, ei ne jutut vaan kiinnosta.

      tykkäisin hirveästi sellaisesta maailmassa, jossa olisi rauhallista, ikuinen rauha ja kaikilla hyvä olla. utopiaa se toki on, mutta saahan sitä haaveilla...

      minutkin ovat monet tulkinneet ylimieliseksi ja syrjäänvetäytyväksi. ilmeisesti kaikki eivät osaa nähdä mitään muuta kuin omat oletuksensa tai sitten sen pinnan. Rehellisesti sanoen en voi ymmärtää miten sellainen ihminen tulkitaan ylimieliseksi, joka on "vain" introvertti. Ehkä se suuri massa on vain niin kyvytön lukemaan ihmisiä, että ei osata erottaa noita toisistaan.

      Minulle vain maailma on paljon moniulotteisempi.

    • 5lkt4

      Minutkin on leimattu ylimieliseksi niin monta kertaa. Olen oikeasti aika ujo uusien ihmisten kanssa mutta jos joku juttusille rohkenee, niin mielelläni jutustelen. En vaan itse tee alotteita. Varmaan siksi koska viihdyn yksin ja on minulla sentään perheenjäsenet (ei omia lapsia.)

      Minulla on niin päin, että sosiaaliset tilanteet syö enemmän energiaa mitä antaa. Yksinäisyydessä voin ladata akkuja. Tavallaan pidän ihmisistä, ne on niin hassuja ja "lapsenmielisiä." Oma persoonani on myös huumorintajuinen mutta omaan vakavan puolen. Ajattelen esim paljon kuolleita, kuolemaa, elämää ja maailman ongelmia. Inhoan pinnallisia ja petollisia ihmissuhteita. Niitä vältän!

      En tee nykyään uusia tuttavuuksia. Joskus olen joutunut polttamaan siltoja takana, mutta olen kokenut pettymyksiä. Aina se on kirpaissut. Minäkään en kutsu kotiini hevillä ihmisiä. Juopottelu ei kiinnosta paitsi harvoin.

      Eipä ole montaa ihmistä ollut, jotka ymmärtäisi "vetäytymistä." Hyvän ystävän löytäminen tuntuu mahdottomalta, sillä miesten kanssa ongelmana on seksuaalinen lähestyminen (miesten puoleleta) ja naisten välillä on aina kilpailua. Olen tullut paremmin juttuun vanhojen ihmisten kanssa.

    • Outolintu71

      INTJ tulee tulokseksi, tosin joskus on tullut myös ENTJ muttei muita.

      Olen rohkea ja juttelen oma-aloitteisesti ihmisille, töissä olen usein se jonka vitseille nauretaan. Vapaalla taas välttelen ihmisiä ja vietän aikaani metsässä.
      Siitä kai tuo E/I ristriita tulee.

      • INTJ myös...

        Minä myös INTJ, mutta kaikkien testien mukaan 100% introvertti. Yhtään ihmissuhdetta saati työpaikkaa ei ole.

    • paitsi koiran seura

      Minä olen testin mukaan infp. Tosin melko tasoissa järkeily/feeling ja perceptive /... En muista mitkä tekijät, mutta olivat nippa nappa tasoissa.

      Ei kannata ottaa ihan tosissaan, osviittaa lähinnä...

      Kuitenkin täällä olen minäkin. Olen hyvin sosiaalinen, ja välitän aidosti ihmisistä. Kuitenkin 'kyllästyn' helposti ihmisiin, jos täytyy olla pitkään yhdessä. Oma seura on rajaton kosmos.

      Olen jo vähän vanhempi. Aina kuitenkin olen ollut tällainen. Jotensakin tuntuu että olisin mukamas niin epätavallisen syvällinen, älykäs ja laaja sisäiseltä elämältäni, ettei taviksen kanssa tule yhteisymmärrystä, pitäisi erikoisena.

      Itse joustan helposti erilaisten ihmisten seurassa, mukaudun, mutta entä minä? Tästä syystä oma seura paras seura.

    • infj-mystic

      Täällä myös yksi naispuolinen INFJ-persoona ja ehkä olen myös HSP(?) Kaikki mitä ylläkirjoittaneet INFJ:t ovat kertoneet itsestään kuulostavat kyllä tutulta. Mutta olen myös oppinut tässä kolmenkymmenen vuoden aikana, että vaikka on lähtökohtaisesti tietynlainen persoonallisuus niin elämänkoulu opettaa ja henkistä kasvua tapahtuu läpi elämän. Tietyt persoonan kulmat ja särmät vähän hioutuu ja menettää merkitystään, oppii paremmin tunnistamaan itselleen tyypilliset käyttäytymistavat, tietoisuus siis lisääntyy ja ei ole niin tiukasti tämän tietyn persoonallisuuden ja herkkyyden "vankina" kuin joskus nuorempana. Mulle on tärkeämpää mitä on kaiken tämän persoonallisuuden maskin alla meissä kaikissa. Eli kun ajattelee näin syvällisiä niin voi tosiaan olla hieman vaikea tutustua ihmisiin arkipäiväisissä tilanteissa. Joten pitemmittä puheitta meidän kun on vaikea löytää toisiamme niin onko jotain tapaa miten voisimme netin kautta kokoontua tai vaihtaa ajatuksia?

    • Keissa

      Joku jaottelu jakaa ihmiset neljään persoonallisuustyyppiin: sangviinikko, koleerikko. flegmaatikko ja melankolikko. Tietenkin ihmiset ovat sekoituksia, mutta mikä on hellitsevin piirre. Itse olen selvästi sangviinis-koleerinen ja kaikki todelliset naisystävätni kuuluvat sangkviinikkoihin. Miespuolisista sopivat ystäviksi ja kumppaniksi parhaiten flegmaattis-melankoliset tyypit.
      Tätä jaottelua pidetään nykyään vanhanaikaisena mutta mielestäni se kyllä pelaa.

    • pina colada

      Tein äskettäin tuon testin ja sain tulokseksi kanssa INFJ. Kaikki, mitä olen tästä persoonasta lukenut, on kolahtanu täysin kohdilleen. Tämä on ollut itselleni tärkeä kokemus, sillä kaikki omituisuudet, mitä itsessäni olen ehkä jopa inhonnut tai pitänyt kummallisina piirteinä, kuuluukin visusti persoonaani. Ja yhtäkkiä jotenkin hyväksynkin itseni.

      Oma persoonani ilmeisesti on paljonkin vaikuttanut viimeaikaisiin valintoihin. En ollut ollenkaan tyytyväinen työpaikassa, jossa en kokenut työlläni olevan mitään merkitystä. En tykännyt keskittyä pikkuisiin yksityiskohtiin, vaan halusin tehdä jotain isompaa ja merkityksellisempää. Niimpä tämä yhdistettynä INFJ:n muihin ominaisuuksiin sai mut masentumaan pahastikin, kunnes rakas ISFJ-mieheni sai mut nousemaan sieltä ylös ja hakeutumaan alalle, jossa tunnen tekeväni hyvää työtä, auttamaan muita ja keskittymään isompiin linjoihin.

      Samaten ystävyyssuhteet ovat olleet kovilla persoonani takia. Oli pitkä aikakausi, kun mulla oli vana yksi ystävä. Nyt olen löytänyt samahenkistä seuraa ENFJ ja ENFP ihmisistä. Edelleen ystävyyssuhteet vaativat työtä, nimenomaan sen takia, kun en kanssa päästä ketään helposti elämääni. "Katoan" helposti, koska tarvitsen akkujen latausta. Tämä aiheuttaa hämmenystä juuri siksi, koska vaikutan toisaalta oleva ekstrovertti, tykkään keskustella vakavasti ihmisten kanssa, tykkään kuunnella ja auttaa. Olen kanssa huono small talkissa, ja nautin asiapitoisista keskusteluista pienissä porukoissa. Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, ja helposti suljen ihmisiä kokonaan pois elämästäni. Loukkaannun helposti, ja analysoin ihan liikaa muiden sanomisia ja tekemisiä, jos ne koskevat minua.

      Olen jollakin tapaa synkkyyteen taipuva, vaikka toisaalta ole kovinkin positiivinen. Voin hyvin kuvitella, että olen mystinen ja vaikeasti tulkittava/lähestyttävä ihmisten mielestä. Tietyissä asioissa olen melkoinen perfektionisti, asetan rima itselleni liiankin korkealle. Toisaalta kotona voi olla hyvinki sotkuista. Nautin muiden auttamisesta ja neuvomisesta, jos voi vaan esim. antaa tukiopetusta, niin sen teen.

      Onhan tässä melkoinen soppa, mutta nyt kun tiedostan, että olen "normaali", niin yhtäkkiä viihdynkin itsenäni. Tosin toivon edelleen, että voisin muuttaa itsessäni joitakin piirteitä niin, että elämä olisi helpompaa. Ajoittain tulee jaksoja, kun tuntuu, ettei kuulu tähän maailmaan, tai on jotenki outo. Mutta kyllä meilläkin varmasti on paikkamme tässä maailmassa.

    • jrod

      INFP-mies täällä. Aikaisemmin pidin ekstroverteistä, mutta olen tajunnut vain introverttien todella ymmärtävän itseäni. Se on sen suhteen tärkeää, että olen kuin "kotonani" toisen samanlaisen kanssa, eikä hänelle tarvitse selitellä mitään.

    • Teraasit&Patiot

      Olen tehnyt tuon testin muutaman kerran ja tulokseksi olen aina saanut INTJ:n, tosin kuten aikaisemmin ketjussa jo mainittiin niin vuodet tuovat kokemusta ja helpotusta sosiaaliseen elämään (tai ainakin sen matkimiseen!).

      Silti ulkopuolisuuden tunne on se, joka vaivaa. Olen oikeasti kateellinen, kun näen ihmisten keskustelevan, nauravan keskenään JA tiedän että vaikka voinkin nykyään mennä mukaan tilanteeseen ja yrittää löytää paikkaani ryhmässä niin parhaimmillaankin se olisi itsepetosta.

      Hassua lukea samankaltaisia ajatuksia, erityisesti kodista! Tunnen kauhua, suoranaista paniikkia, jos talossa on joku itselleni vieras ja joka koskee kamoihini! Tykkään kirjoista ja tuntuu todella paljastavalta, jos joku katselee tarkemmin mitä olen lukenut. Tai tutkii piirroksiani, you name it. On miellyttävää olla se tyyppi, johon kukaan ei juuri kiinnitä huomiota, hyvässä tai pahassa.

      Samaten tuo tunne, suoranainen epäilys siitä onko edes ihminen nousee aika ajoin pintaan. Olen varsin melankolinen, mutten masentunut. Suhtaudun elämään aika käytännönläheisesti kuitenkin, vaikka ihmisten pikkumaisuutta ja petollisuutta, jopa suorainaista pahuutta on vaikea sulattaa ja iso kivenmurikka avaruudesta suoralla törmäyskurssilla alkaa tuntua ihan ok-jutulle.

      Jään roikkumaan ketjuun, jos vielä muitakin ilmaantuu.

    • intj

      intj kanssa. joskus ollu vaikeeta kun uudet tuttavuudet tehdään lähinnä säkän avulla kun ei kiinnosta puhua turhuuksia ja porukoissa aiheet vaihtuu n. 15 sekunnin ja kun viimein tiedät mitä ajattelet niin aihe on jo hukattu. parhaat ystävät on kuitenkin jääny kun ymmärtävät etten ole tunteeton nilkki vaikka istunkin hiljaa tuijotellen muualle enkä heitä läppää.
      rakkaussuhteet näyttäs olevan taas eri juttunsa. tähän ikään (25) kun useimmat tuntuis haluavan ihastumisen tapahtuvan jollain kuukauden tai parin sisällä. itelle noiden tunteiden syntymiseen menee syystä tai toisesta kauemmin, jolloin homma on jo melkoisen mahdotonta. kaipa toikin helpottuu iän mukana.
      yksi ystävistäni on nimenomaan infp ja juteltavaa riittää aina kun nähdään moniksi tunneiksi, lieneekö sitten niin että täydennetään hyvin jo valmiiksi kohtalaisen samankaltaista perspektiiviä muutamalla vastakkaisella.

      harmi, että introvertit tapaavat ja ystävystyvät nimenomaan suurin osin säkän avulla.

    • Terassit&Patiot

      Hienoa on kyllä, että aivan vilpittömästi pidän niistä muutamista ihmisistä joiden kanssa olen aidosti ystävystynyt. Uskoisin, että näin on myös muiden tähän ketjuun kirjoittaineiden kohdalla. Mahdollisuuksia tutustumiseen on vain vähän, ihan määrällisesti kuin ajallisestikin.

    • INF(J/P)

      Heippa!

      Täällä kans yks INFP/INFJ- nainen.
      Monesti tullu mietittyä, että mikä hel*etti on kun on niin eri maailmoissa muiden kanssa, ja nyt testin tehtyäni olen alkanut ymmärtämään ja hyväksymään tiettyjä asioita. Olisi hienoa löytää samanlaisia ihmisiä, ja niitähän näköjään löytyykin :)

      Pitäisikö vaihtaa vaikka jotain sähköposti osotteita tai vastaavaa, että voisi keskustella enemmän. Ehkä tähän kaikkeen mitä on, löytyykin oikeasti selitys.

      Aiemmin on tullut syytettyä jollain tavalla itseäni, tai tyylillä " Mikä mussa on vikana?" - monissa asioissa, ja on oikeestaan tosi tosi helpottavaa tajuta, että oikeasti tämä on persoonallisuustyyppi, johon kuuluvat tietyt piirteet ja olen yhtälailla erilainen ihminen kuin muutkin, eikä niin, että olen kaikista muista poikkeava vääränlainen ihminen, jos nyt ymmärsitte mitä tarkoitan. Harvoin löytyy ihminen, jo


      Every night I used to pray that I’d find my people, and finally, I did. On the open road. We had nothing to lose, nothing to gain, nothing we desired anymore, except to make our lives into a work of art.

      • INF (J/P)

        Harvoin löytyy ihminen, joka ihan oikeasti ymmärtäisi minua. Tai onkohan sellaista edes löytynyt... ei ehkä olekaan kun tarkemmin miettii.

        Niitä sähköposteja INFFIT! :)

      • :::)

        Oho... tein ajat sitten tuon testin ja tulos oli INFJ. Tänä iltana sitten uudestaan ja tulos oli INFP. Tuli sellainen olo, että mihin mä nyt oikein itseni luokittelen. Mutta näköjään on muitakin "sekoituksia". :)

    • INF(JP)

      Tein nyt sähköpostin sitä varten, että jos joku haluaisi höpötellä aiheesta.
      En tiedä kuinka usein tällä palstalla käy porukkaa, mutta käyn katselemassa säännöllisin väliajoin josko olisi tullut jotain viestiä. :)

      Ilman välilyöntejä seuraava osoite

      i n f j p
      @
      l i v e . f i

    • infp18v

      Hei! Täällä olisi yksi INFP-tyttö, joka tahtoisi myös vaihtaa hieman ajatuksia tästä persoonallisuustyypistä. Samaistun kyllä täysin tuon INFP:n kuvaukseen - olen aina ollut kovin idearikas ja tunnen tuota aloittajan mainitsemaa yksinäisyyttä usein, vaikka kavereita löytyykin ihan riittävästi. Pidän myös yksinolosta, ja alkaa jotenkin ahdistaa jos joudun olemaan liian kauan ilman yksinoloa. Hmm mitäs vielä... Tunnen myös olevani jotenkin eri aaltopituudella suurimman osan ihmisistä kanssa. Joskus tuntuu, etten vaan sovi joukkoon vaikka yrittäisinkin. Tuntuu, että näen maailman eri tavalla kuin muut.


      Mutta niin, jos ketään toista INFP:ä (tai miksei muutakin persoonallisuustyyppiä) kiinnostaa jutella aiheesta, niin laittakaa mailia, tein tätä varten sähköpostin:

      [email protected]

      Keskusteleminen voi auttaa ymmärtämään omaa persoonaa paremmin ja saada miettimään aivan uusia asioita! Yhteydenottojanne innokkaasti odotellen... :)

    • Aito infj

      Te ette todellakaan ole mitää infj tyyppejä, ku se on harvinaisin persoonallisuustyyppi.

      T: Aito infj.

      • 19+14

        Minäpä olen ja sinä et sille mitään voi.
        Hahhahhaa.

        T: Toinen aito infj

    • etait

      Koska ketju on alunperin vanha, vastasin tuonne väliin, mutta tuo viimeinen lähetetty viesti herätti mielenkiintoa niinpaljon, että oli vielä pakko kirjoittaa. Pastasin tuolta aiemmin lähetetystä viestistäni osan tähän viestiin; INFJ, määrittääkö tuo kirjainrivistö kuinka paljon tämän elämän kulusta kunkin kohdalla? Olen ammattini puolesta perehtynyt paljonkin erilaisiin määritelmiin ihmisen persoonallisuusrakenteesta tai synnynnäisistä temperamenttipiirteistä joita ei voi muuttaa. Tämä määrittely (siis Myers-Briggs personality type) on sinänsä suhteellisen onnistunut, jos täytyy ihmisen temperamentti jollakin tavoin määritellä, ja tämän temperamentin osuus siihen, miten hän kussakin tilanteessa käyttäytyy. Mutta osui niin silmään tui viimeisen aidon infj:n viesti.
      "Te ette todellakaan ole mitää infj tyyppejä, ku se on harvinaisin persoonallisuustyyppi."

      Haluaisin todella mielenkiinnolla kuulla, millä tavoin koet että sinä olet aito ja muut eivät? Suomalaisia todella mittaavia tilastoja ei ole, INFJ on harvinaisin persoonallisuustyyppi USA:ssa, mikä ei liene kovinkaan yllätyksellistä. Ottaen huomioon että suurin osa USA:sta on täynnä ekstroverttiyttä. Jos Suomessa tehtäisiin tutkimus Myers-Briggsin persoonallisuustyypeistä, niin löisinpä vetoa, että INFJ ei olisi niin prosentuaalisesti harvinainen kuin se on USA:ssa. Suomessa olisi varmasti enemmän introverttejä yleensäkin. Mutta miten sinä siis perustelun tuon oman "harvinaisen" persoonallisuustyyppisi. Mitä katsot siihen kuuluvan? Miksi muilla ei voisi olla sitä? Tuosta tulee hieman se päätelmä, että koska se on (mutta huom!USA:ssa harvinaisin tyyppi) sinä katsot että olet erityinen ihminen, ja muut eivät voi olla erityisiä. Sinä olet aito, muut eivät. Ei mikään persoonallisuustyyppejä määrittelevistä testauksista voi sulkea pois ihmisen yksilöllisyyttä. Se on vain yleinen otanta ihmiseen vaikuttavista persoonallisuuspiirteistä. Jokainen INFJ tai INFP tai täysin ekstovertti on oma subjektiivinen itsensä. Tottakai on helpompi ymmärtää temperamenttipiirteeltään samanlaista ihmistä, mutta ei se tee kaikista INFJ ihmistä toistensa klooneja. Miksi sinä niin kovasta haluat olla harvinainen? Etkö mielummin toivoisi, että tapaisi enemmän ihmisiä joita olisi helpompi ymmärtää? Siis minä toimin ammatissa jossa olen tekemisissa kaikkien persoonallisuustyyppien kanssa, eikä toinen ole toista parempi. Aito INFJ aiheuttaa jonkin näköisen tunteen siitä, että kokee muutenkin olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Ette te vaan minä. Pahoittelen jos loukkaan sanomalla näin. Mutta toivon aidon INFJ:n nyt ihan objektiivisesti, ei pelkästään subjektiivisesti miettivän, miksi hän on aito, ja muut huijareita. Joka taas kertoo rivien välistä sen, että hän on harvinainen ja muut tusinatavaraa. Mikä ei ehkä ole ihmisten väliselle kommunikaatiolle paras mahdollinen lähtökohta.

      • etait

        Ja vielä pieni "nippelitieto". On myös määritelty minkälaisia persoonallisuushäiriöitä 16 eri Myers-Briggsin persoonallisuustyypillä esiintyy. Persoonallisuushäiriöt eivät nyt lainkaan sinänsä kuulu tähän keskusteluun, mutta aidolle infj:lle, niin prosentuaalisesti eniten INFJ-ihmisillä, mikäli heillä diagnosoidaan persoonallisuushäiriö, niin se on useimmiten riippuvainen, narsistinen tai depressiivinen. Vaikka INFJ ihminen pääasiassa on hyvin välittävä muita ihmisiä kohtaan, introverttiydestään huolimatta, niin tietyssä kehitysvaiheessa tapahtuneet asiat, kääntävät INFJ:n persoonasta esiin kääntöpuolen,narstisen. Ja narsistillehan vain hän on, muut eivät. INFJ:n yleisin "persoonallisuushäiriö" on depressiivinen persoona, joka lienee melko ymmärrettävää, koska INFJ persoonallisuus (tai pikemmin voisi puhua temperamentista) altistaa depressiolle, ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään. Vielä kun INFJ ihminen on ns.highly sensitive person, depressioalttius on voimakkaasti olemassa. INFJ ihminen on hyvin herkkä, ja harvoin kirjoittaisi tuollaista viestiä kuin tuo "aito infj".

      • 100% infj
        etait kirjoitti:

        Ja vielä pieni "nippelitieto". On myös määritelty minkälaisia persoonallisuushäiriöitä 16 eri Myers-Briggsin persoonallisuustyypillä esiintyy. Persoonallisuushäiriöt eivät nyt lainkaan sinänsä kuulu tähän keskusteluun, mutta aidolle infj:lle, niin prosentuaalisesti eniten INFJ-ihmisillä, mikäli heillä diagnosoidaan persoonallisuushäiriö, niin se on useimmiten riippuvainen, narsistinen tai depressiivinen. Vaikka INFJ ihminen pääasiassa on hyvin välittävä muita ihmisiä kohtaan, introverttiydestään huolimatta, niin tietyssä kehitysvaiheessa tapahtuneet asiat, kääntävät INFJ:n persoonasta esiin kääntöpuolen,narstisen. Ja narsistillehan vain hän on, muut eivät. INFJ:n yleisin "persoonallisuushäiriö" on depressiivinen persoona, joka lienee melko ymmärrettävää, koska INFJ persoonallisuus (tai pikemmin voisi puhua temperamentista) altistaa depressiolle, ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään. Vielä kun INFJ ihminen on ns.highly sensitive person, depressioalttius on voimakkaasti olemassa. INFJ ihminen on hyvin herkkä, ja harvoin kirjoittaisi tuollaista viestiä kuin tuo "aito infj".

        Veikkaan että infj on Suomessakin yhtä harvinainen. Täällä yksinäisyyspalstalla taas osuus on varmasti korkeampi. Ei siis ole yllättävää, että täällä moni ilmoittaa olevansa infj. Tuo "aito infj:n" kommentti herättää kieltämättä epäilyksiä hänen "aitoutensa" suhteen. Tais sitten hän on infj joka on vain herännyt väärällä jalalla. En itsekään aina kuulosta miltään äiti Teresalta, vaikka kuinka olisin infj. Ja mitä väliä sillä on kuinka harvinaiseen tyyppiin kuuluu. Jokainen meistä on uniikki joka tapauksessa.

    • Joskus näinkin

      Narsismi ehkä on ikävin piirre muuten (useimmiten) kaikin puolin harkitsevassa persoonallisuustyypissä. Oman älykkyyden esilletuominen, joko viitekehyksessä tai esim. ÄO:n suoraan kertominen pyytämättä (jopa ilman asiayheyttä) muille. Persoonallisuustyyppi on muutenkin sellainen, joka on kiinnostunut analysoimaan kaikkea, eikä vähiten itseään, on ehkä jopa enemmän vaarassa kallistua narsismiin kuin muut. Etenkin, kun muihin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa heidän toimintansa syyt saattavat jäädä pimentoon - itse ihmiset jäävät tuntemattomiksi - ja he näyttäytyvät INTJ:n tai INFJ:n silmissä typeriltä, hieman yksinkertaisilta tyypeiltä, joita katsoa nenänvartta pitkin.

      • 100% infj

        Olisiko termi "narsismi" kuitenkin vähän liioiteltu? Uskon kyllä että infj saattaa tuntea olevansa muiden yläpuolella, mutta samalla varmaankin potee siitä huonoa omaatuntoa.

      • Joskus näinkin
        100% infj kirjoitti:

        Olisiko termi "narsismi" kuitenkin vähän liioiteltu? Uskon kyllä että infj saattaa tuntea olevansa muiden yläpuolella, mutta samalla varmaankin potee siitä huonoa omaatuntoa.

        Tarkoitin viestilläni tilannetta, jossa "jokin menee pieleen" eli persoonallisuushäiriötä INTJ, INFJ jne. ihmisillä.

    • 3+11

      Koin nuorena (alle 22-23) olleeni aina hieman ulkopuolinen ja yksinäinen, vaikka minulla on ollut aina ystäviä/kavereita. Osittain tämä liitty masennukseen, osittain persoonaani ja osittain lapsuuteeni.

      Onneksi ympärilläni oli kuitenkin hyviä tyyppejä joiden imussa mennä.

      Opin myöhemmin arvostamaan ihmisissä erilaisia piirteitä ja olemaan vertaamatta itseäni muinin niin pääsin huomattavasti lähemmäksi muita ja erillisyys hävisi.

      En enää ota stressiä siitä, että en ole "samalla aallonpituudella" vaan otan ihmiset sellaisina kuin he ovat.

      Olen erittäin onnellinen siitä kourallisesta ystäviä, joiden kanssa olen melkein yhtä ja muiden seurasta nautin.

    • Jännääjännää

      Eikä! Oon ihan tosi pitkään miettinyt, kuten ilmeisesti puolet täällä, että mikä mättää kun ihmisille puhuminen on vaikeaa! Kuten joku ketjussa mainitsikin, että vain tietyntyyppisille ihmisille voi puhua ja kokea niiden kanssa olevansa samalla aaltopituudella - oon ihan täysin samaa mieltä! Tein siis tämmöisen testin äsken ja (muut samantyyppiset on antaneet yleensä samantyyppisiä tuloksia) ja tulos oli INFP.

      Kavereita mullakin on ihan tarpeeksi, mutta silti semmoinen ihmeellinen irrallisuuden tai yksinäisyyden tunne vaivaa turhan usein. Ihmisiin tutustuminen on todella vaikeaa, vaikka aluksi niiten kanssa höpöttely sujuisikin. Rasittavaa!

      Hei mut hienoa siis huomata, että on muitakin samanlaisia!

    • turhamaailma

      Missä ton testin voi tehdä, linkkiä kehiin.

    • turhamaailma

      ISTJ

    • Outsider

      INFJ

    • Infinity1

      ENTJ

    • cypresshill

      INFP

      Introvert(44%) iNtuitive(38%) Feeling(50%) Perceiving(33%)

      You have moderate preference of Introversion over Extraversion (44%)
      You have moderate preference of Intuition over Sensing (38%)
      You have moderate preference of Feeling over Thinking (50%)
      You have moderate preference of Perceiving over Judging (33%)

    • TyrkiskPeberExtraHot
      • infj1

        Täällä INFJ-nainen ilmoittautuu! Kaikki mitä tässä triidissä on laitettu kuulostaa juurikin siltä, mitä itsekin olen kokenut.

      • Introilija
        infj1 kirjoitti:

        Täällä INFJ-nainen ilmoittautuu! Kaikki mitä tässä triidissä on laitettu kuulostaa juurikin siltä, mitä itsekin olen kokenut.

        Löysin tämän ketjun uudelleen ja olen siitä iloinen. Mahtavaa lukea teidän kirjoituksia! Kiva, että "meitä" on muitakin.

        Tämä infp:nä/introverttina oleminen aina välillä (edelleen) turhauttaa. Tuntuu, että extroverttiyttä arvostettaisiin enemmän. Ehkä sitä itse sortuu vertaamaan itseään muihin eikä osaa aina olla rennosti ja rohkeasti oma itsensä. Pitäisi uskaltaa arvostaa omaa persoonallisuutta siinä missä muidenkin. Kaikki eivät varmaan meitä introja ymmärrä, eikä tarvitsekaan. On kuitenkin helpottavaa tietää, että jossain siellä on teitä, jotka ymmärtävät elämää infp:nä ja introverttina ja joiden kokemuksiin voin samaistua.

        Jokaisessa persoonallisuustyypissä on vahvuutensa ja heikkoutensa. Yleisesti ottaen (mielestäni) introvertit, joita tunnen, ovat mahtavia ja uniikkeja tyyppejä.

    • rad

      Toisaalta ihailen ekstrovertteja ja toisaalta, etenkin kun olen väsynyt, he saattavat olla todella rasittavia. Etenkin sellaiset tyypit, jotka pitävät omaa huomiotaan jonkinlaisena suosionosoituksena ja annostelevat tätä sitten ihan fiilispohjalta.

      Itselläni on sellainen vahva mutu, että introvertti ymmärtää paljon paremmin ekstrovertin sielunelämää kuin päinvastoin.

      Inspiraation tähän avautumiseen sain tänään töissä, kun eräs entinen työntekijä kävi kääntymässä ja tervehtimässä näyttävästi kaikkia muita paitsi minua - ajatuksena oli ilmeisesti, että pahoittaisin mieleni kun ei olla huomaavinaan ja moikata. Pitäisi tehdä joku ohje siitä kuinka loukata asiallisesti intj tyyppiä. Aika säälittävää, jos julman mindfuckin tuloksena kohde vain ajattelee: "Huh, onneksi se meni ohitse!".

    • kaikki yksilöitä

      Minä olen nainen, joka on Myers-Briggsin mukaan INFP heh.

      En kauheasti perusta persoonallisuustesteistä, tosin... Ihan hauskoja ne kyllä on, jos lapsenmielisyyttä riittää ;-)

      • jshdhdu

        Ei itsensä kopion kanssa jaksa olla. Kolikkosi toinen puoli löytyy kääntämällä kirjaimet päälaelleen:
        INFP-ESTJ hyvä kakkonen ENTJ

        Vastakohtasi on ESTP ja hän edustaa kaikkea sitä mistä et pidä vaikka voit pärjätä hänen kanssaan. Persoonallisuusteoriaan lisätty J/P kääntää arvostuksesi päälaelleen. INFJ kaipaa rinnalleen vahvaa pikkuisen moraalitonta ESTP:tä.
        INFP kaipaa rinnalleen vahvan työmoraalin omaavaa ESTJ:tä, jolle voi antaa eettistä ohjenuoraa. ENTJ on mielikuvituksellinen uuden suunnittelija ja impulsiivisempi puuhaaja sekä kovin älyllisesti suuntautunut toisin kuin rutinoitunut ESTJ. Yhteistä molemmille kaipuu eettiselle neuvonannolle ja into tehdä työtä.

      • oikaisijaoikealta
        jshdhdu kirjoitti:

        Ei itsensä kopion kanssa jaksa olla. Kolikkosi toinen puoli löytyy kääntämällä kirjaimet päälaelleen:
        INFP-ESTJ hyvä kakkonen ENTJ

        Vastakohtasi on ESTP ja hän edustaa kaikkea sitä mistä et pidä vaikka voit pärjätä hänen kanssaan. Persoonallisuusteoriaan lisätty J/P kääntää arvostuksesi päälaelleen. INFJ kaipaa rinnalleen vahvaa pikkuisen moraalitonta ESTP:tä.
        INFP kaipaa rinnalleen vahvan työmoraalin omaavaa ESTJ:tä, jolle voi antaa eettistä ohjenuoraa. ENTJ on mielikuvituksellinen uuden suunnittelija ja impulsiivisempi puuhaaja sekä kovin älyllisesti suuntautunut toisin kuin rutinoitunut ESTJ. Yhteistä molemmille kaipuu eettiselle neuvonannolle ja into tehdä työtä.

        Ei voisi enempää ihmisiä harhauttaa, kuin nimimerkin "jshdhdu " tekstissä. Koodit suomennettuna hän väittää, että

        - asianajaja kaipaa rinnalleen moraalitonta yrittäjää
        - komentaja on mielikuvituksellinen uuden suunnittelija, uuden puuhaaja, älyllisesti suuntautunut
        - johtaja on rutinoitunut, eikä älyllisesti suuntautunut kuten komentaja
        - johtajalla ja komentajalla into tehdä töitä

        kirjainyhdistelmien muodossa on helppo esittää mitä puppua hyvänsä

    • Justiisa_semmonen

      Minä sain tulokseksi INTJ. Kuvaa minua, mutta en kuitenkaan ole tyytyväinen tulokseen. Luulin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden
      tunteen johtuvan pienestä yhteisöstä, tai omasta asenteestani. Nyt lohduttaa tietää että keskeinen asia tässä persoonallisuustyypissä on juurikin ulkopuolisuuden tunteet. Kiva kuitenkin että sain viimeinkin selville mikä siellä riepoo. Ehkäpä ikää tullessa enemmän oppisi sosiaalisemmaksi, tai törmäisi ihmiseen joka olisi samalla aaltopituudella. En sullo itseäni INTJ lokeroon, mutta tiedän ystävien hankkimisen olevan minulle vaikeaa, mikä mainitaan myös kyseisen persoonallisuustyypin kuvailussa

      01 ♀

    • INTPmies29

      Tein testin. INTP. Luettuani kuvauksen sanoisin että hyvin vastasi omaa käyttäytymistäni. Luen vielä muut läpi jos niistä jokin olisi vielä osuvampi. En kyllä toisaalta nähnyt kuvauksessa mitään vastaan väitettävää.

    • infp-female

      Täällä INFP nainen. Samaistun kommentteihin ja testin tulokseen! Nyt ymmärrän itseäni paremmin ja ihana kuulla että on muitakin samanlaisia! :)

    • solivagant

      Myös yksi INFP naishenkilö täällä. :)

    • IntroIdealisti

      Myös yksi INFJ täällä. Vihdoin hyväksyttyäni oman tyyppini, on todella helpottavaa lukea, että muutkin saman tyypin ihmiset kokevat juuri samoin kuin itse. Ulkopuolisuuden tunne ja door slamit ovat tuttuja. Luin truity.com sivulta, että esim Uusi-Seelannissa meitä on paljon. Olisiko mahdollista, että sama pätisi Suomeen?

    • wrtyq51

      Olen INFJ ja mies eikä ole edes juuri tuttavia joiden kanssa viettää aikaa jos se sattuisi joskus kiinnostamaankin.

    • Infpmimmi

      Vanha ketju mutta koska kolahti niin pakko kommentoida. Oon kans tehnyt nyt useita testejä ja aina tulos infp. Ja allekirjoitan kyllä kuvauksen aika hyvin. Ketjun aloittajan "introilijan" tekstiin samaistuin aivan täysin! Mulla on kans aina ollut vähän erilainen, ulkopuolinen ja väärinymmärretty olo, ja se on mietityttänyt, että mistä se johtuu...
      Ja toi "Olen seurueessa aluksi ujo ja usein ihmisille minuun paremmin tutustuttuaan tulee yllätyksenä se, että olen voin olla spontaani ja idearikas. Tämä on minusta turhauttavaa" kuulostaa niin tutulta!


      Todella jännää ja mielenkiintoista huomata että muillakin INFP-tyypeillä on samanlaisia tuntemuksia :)

      • sextroverttix

        Introverttius ei johdu introversiosta, kuten esim. hallusinaatiotkaan eivät johdu skitsofreniasta. Ne ovat vaan keksittyjä nimiä tietyille käytösmalleille.

    • 456360

      Olen yksi introilija, jo vanhempi sellainen. Penskasta lähtien olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. On huikeaa katsella ihmisiä ja heidän käyttäytymistään, pohtia luonnetta, syitä ja seurauksia. Viihdyn hyvin yksin ja löydän harvoin ihmisiä, joiden seurassa voin olla vapaasti.

      Väärinymmärtäjiin olen törmännyt, myös jokuseen todelliseen kiusaaja. Työelämää on vielä paljon jäljellä ja yhteisö on sellainen, että joudun olemaan hieman varuillani. On ristiriitaista, että tällainen harmiton introvertti herättää joissakin ekstrovertteissa suoranaista raivoa. Työssä olen kyllä nopea ja tehokaskin, joten hitaus ei voi olla ärsyttävä tekijä.

    • ekstrovertti-introvertti

      Hei vaan kaikille, täältä ilmottautuu yksi INFJ, vaikka olen saanut sekä INTJ:n että INFJ:n testejä tehdessäni. Tosin luulen että voi olla persoonallisuuksien väliltä oleva ihminen, vaikkakin ehkä vain osittain. On todella upeata kuulla kuinka samantapaisia ihmisiä löytyy ympäri Suomea, vaikkakin esim. INFJ on harvinaisen kuulemma. Ja melkein aloin nauramaan kun luin jotain INFJ:n kirjoituksia koska olivat niin kohdalle osuvia useimmat. Täytyy sanoa että olen juuri semmoinen ihminen että vaadin oman tilani, viihdyn yksikseni mutten kiellä seuraakaan. Kumminkin liika ihmisten keskellä oleminen saa vaivaantuneeksi ja haluan vaan pois. En osaa kauheasti noista "Door slam" - tilanteista sanoa, sillä ei ole elämästä tarpeeksi kokemusta nyt vasta 19-vuotiaana. Mutta mahtavaa että meitäkin on jossain nettifoorumeilla olemassa :D Nyt juolahtaakin mieleeni kaverin kommentti: "sun kaltaisia ihmisiä pitäis olla enemmän maailmassa". Noh, tiedä häntä. Ainakin kateus vaivaa minua välillä, kenelläkään muilla?

      • ekstrovertti-introvertti

        Nii ja tiedä kiinnostaako ketään, mutta kyseessä on siis poika/mies :)

    • Aronyymi

      Kuulostaa tutulta. Itse olen myös INFJ (ja HSP). En tiedä lukeeko tätä kukaan enää, mutta jos jotakuta (ketä tahansa) huvittaa keskustella, niin saa laittaa sähköpostia: [email protected]

      • auringonkukka5

        Moi Aronyymi, olen myös INFJ ja HSP, laitan sulle mailia :)

    • INFJ-T_62

      Nainen, 53v, ja olen lähes koko ikäni syyttänyt alkoholisti-isääni omasta herkkyydestäni toisten ihmisten tunnetiloille. Tätä minulle on "syötetty" jatkuvasti, että alkoholistiperheen lapset ovat tavallista herkempiä aistimaan vallitsevia tunnelatauksia, johtuen siitä, että joutuu tutkailemaan läheisen arvaamattomia liikkeitä juomisen aikana.

      Nyt kun olen löytänyt persoonallisuustyypit ja testissäkin INFJ-T, ymmärrän että ei se lapsuuden alkoholistikoti ole kaiken takana, vaan lähtökohtaisestikin olen jo ollut herkempi ymmärtämään/lukemaan ihmisten (taka)ajatuksia, ei siis konkreettisesti lukemaan ajatuksia, vaan aistimaan ajatukset ihmisen puheen takana, osaamalla jollain itsellekin käsittämättömällä tavalla tulkita kehonkieltä.
      Välillä pystyn lähes sanatarkasti "ennustamaan" mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo. Tämä on ollut todella hämmentävää ja pelottavaakin, mutta kaikki tuo on saanut selityksensä.
      Samoin olen "imenyt" toisten tunnetilan itseeni ja voinut tosi huonosti hankalassa seurassa. Nykyään osaan suojata itseäni näiltä tunnevyöryiltä, jotka todella kuluttivat energiaani.

      introvertit.net sivuilla on hieno ajatelma: yksinololla on merkitystä, ja toisille se on yhtä välttämätöntä kuin hengittäminen.

      Niin totta.

    • Evelova

      Täällä mä oon! :) 4 vuotta jäljessä tosin.

    • Sinikellotar89

      Olen myös INFJ/INFP ja erityisherkkä HSP. Olen myös valitettavasti jäljessä tässä keskustelussa :(
      Tuntuu kuin olisin lukenut omia viestejäni. Mulla on aina ollut ulkopuolisuuden tunnetta. Minun on vaikeaa tutustua ihmisiin tai haluan ekaksi katsoa, millaisia he oikein ovat, ennen kuin alan tutustua syvällisemmin. Itse viime aikoina olen miettinyt itselleni sopivaa työalaa. Mun sähköpostiosoite on [email protected].

      • Enemmänintrovertti

        Tuttu tunne tuo jonkinlainen ulkopuolisuus. Mistäs päin Suomea olet? Tässä vakavasti mietin, pitäisikö ensimmäistä kertaa kirjottaa jollekin netissä kun tätä persoonallisuustyyppiä tuntuu tulevan harvemmin vastaan irl.

      • Sinikellotar89

        Olen Tampereelta :)

      • ihmetyksissään

        Täällä kanssa mattimyöhäinen. Ensimmäistä kertaa luin kuvauksen joka kuvaa mua ja selittää vähän mun omituista käytöstä ja sitä miks on niin erilainen ja yhteiskuntaan kuulumaton olo.

      • leijonamieli23

        INFJ mies ja tällä hetkellä taas sen niin tutun existentiaalisen masennuksen kourissa. Pitkään yrittänyt etsiä muita samanhenkisiä, mutta siitäkin jo alkanut kalvamaan epäilys että etsinkö vain jotain yhteyttä mitä ei ylipäätänsäkään ole olemassa ja ongelmani kumpuavat jostain muualta. En tiedä mutta välillä sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja erilaiseksi.

        Kaveriipiirikin alkanut hupenemaan kun en oikein jaksa pitää tyhjänpäiväistä yhteyttä ja toisaalta katkera siitä että minä olen se joka sitä yhteyttä edes ikinä yrittää.

        Onko olemassa mitään INFJ ryhmää tai introvertti klubia? Pistäisin vaikka INFJ ryhmän faceen jos löytyisi energiaa, mutta nyt olen niin vajonnut sisäiseen kosmokseeni että kestää vielä hetki löytää ulos.

    • Lumikukka77

      Täällä myös INFJ ja HSP nainen..
      Ketju alkanut jo 2013 mutta silti, ihana lukea että meitä on muitakin.
      EN ole yksin ja omituinen vaan ainutlaatuinen =))
      Monen kuvaukset luonteistaan sai hymyilemaan, niin osu omalle kohdalle kuin olisin itse kirjoittanut. Mutta harmi tosiaan ettei ole mitään INFJ ryhmää ...

      • Anonyymi

        Mietin juuri ihan samaa että vanha ketju, mutta päädyinpä silti tänne kirjoittamaan kun ei meitä ole niin helppo oikein mistään löytää. Jonkin verran fb:n puolella on INFJ -ryhmiä, mutta sinnekään eivät kaikki tietänsä kuitenkaan löydä.

        Kolmekymppinen nainen, INFJ sekä HSP.

      • Anonyymi

        Moi,

        Olen INFJ ja olisi mukavaa jos vastaisit tähän jos vielä seuraat ketjua. Voisimme sopia treffit vaikka johonkin chattiin ja jakaa kokemuksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moi,

        Olen INFJ ja olisi mukavaa jos vastaisit tähän jos vielä seuraat ketjua. Voisimme sopia treffit vaikka johonkin chattiin ja jakaa kokemuksia.

        Hei,

        En ole varma oliko tämä minulle tarkoitettu, mutta ainakin eksyin tänne uudestaan lukemaan pitkästä aikaa, että jonkun viestisi ainakin tavoitti. 😊 N30 hsp

    • Anonyymi

      Eksyyköhän ihmiset yhä tänne, vanha ketju... Täällä "ilmoittautuu" myös yksi INFP -nainen. Hieman neljänkymmenen paremmalla puolen, perheellinen, mutta ihmisiä/ystäviä, joiden kanssa olisi aito yhteys on tosiaan vaikea löytää... Lisää meikäläisiä olisi mukava kohdata. infp.personal(at)gmail.com

      • Anonyymi

        Tämä mitä nyt tapahtuu elämäsäsni on vaikuttavaa! Olen koko 45 vuotisen elämäni aikuisiän etsinyt vastausta siihen, miksi tunnen ulkopuolisuutta maailmaan ja ihmisiin vaikka ihmiset kuitenkin saa minuun syvän yhteyden. Olen myös mietitnyt omaa monimutkaisuuttani ja uskonut sen olevan seurausta lapsuuden kokemuksista. Nyt tapahtui elämässä kriisi jonka seurauksena aloin etsiä vastauksia ja luin sattumalta eri persoonallisuuksista ja havaitsin että INFJ on kaikilta ominaisuuksiltaan oma persoonani. Kun luin tätä vanhaa ketjua, tajusin että muilla on samoja ongelmia kuin itselläni. Enää ei tarvi etsiä itsestä vikaa vaan tietää että se on ominaisuus. Tosin siinä määrin vaikea persoona että sopeutuminen maailmaan on vaikeaa. Idealistina kuitenkin jotenkin menee elämä helpommin.

        Jos muut saman INFJ-persoonan ihmiset luette tämän viestin, niin vastatkaa tähän niin olisi mielenkiintoista jakaa yhteystiedot jotenkin tai sovitaan tässä ketjussa tapaamisaika vaikka johonkin chattiin. Olisi mielenkiintoista kohdata keskustelussa toinen 1% ihminen ja jakaa kokemuksia. Seuraan tätä ketjua viikoittain siltä varalta, että joku ilmoittautuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä mitä nyt tapahtuu elämäsäsni on vaikuttavaa! Olen koko 45 vuotisen elämäni aikuisiän etsinyt vastausta siihen, miksi tunnen ulkopuolisuutta maailmaan ja ihmisiin vaikka ihmiset kuitenkin saa minuun syvän yhteyden. Olen myös mietitnyt omaa monimutkaisuuttani ja uskonut sen olevan seurausta lapsuuden kokemuksista. Nyt tapahtui elämässä kriisi jonka seurauksena aloin etsiä vastauksia ja luin sattumalta eri persoonallisuuksista ja havaitsin että INFJ on kaikilta ominaisuuksiltaan oma persoonani. Kun luin tätä vanhaa ketjua, tajusin että muilla on samoja ongelmia kuin itselläni. Enää ei tarvi etsiä itsestä vikaa vaan tietää että se on ominaisuus. Tosin siinä määrin vaikea persoona että sopeutuminen maailmaan on vaikeaa. Idealistina kuitenkin jotenkin menee elämä helpommin.

        Jos muut saman INFJ-persoonan ihmiset luette tämän viestin, niin vastatkaa tähän niin olisi mielenkiintoista jakaa yhteystiedot jotenkin tai sovitaan tässä ketjussa tapaamisaika vaikka johonkin chattiin. Olisi mielenkiintoista kohdata keskustelussa toinen 1% ihminen ja jakaa kokemuksia. Seuraan tätä ketjua viikoittain siltä varalta, että joku ilmoittautuu.

        Pohdiskelen oman avaukseni jatkoksi vielä hieman miten mutkikasta INFJ:n elämä on. Koen voimakasta oikean ja väärän, etiikan ja moraalin tiedostamista. Jos toimin itse väärin, koen siitä kovaa syyllisyyttä. Kuitenkin käytännössä yleensä tapahtumat menee siten, että objektiivisesti asia ja tapahtumakokonaisuuksia käsitellessä, on itsellä kokemus loukatuksi tulemisesta. INFJ kokee hyvin herkkänä persoonana loukkaukset rajuina. Kuitenkin noudatan aina moraalia siinä siten, että annan anteeksi ihmisen puutteista tai ymmärtämättämyydestä johtuvat teot. INFJ:n ominaisuuksiin kuuluu myös pyrkimys pienienkin epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen koski ne itseä tai muita.

        Haasteena koen sen että koen voimakkaana sen, että jos vain pääsisin itse suunnittelemaan esimerkiksi yhteiskuntarakenteet ja yhteiskunnan, niin tietäisin miten siitä luodaan toimiva kokonaisuus, ja tietämys tästä on vahvana. INFJ osaa luoda asioihin tasapainoa ja hahmottaa isoja asiakokonaisuksia ja ottaa huomioon ihmiset tarpeineen. Koska maailma ei toimi näin, on seurauksena ahdistusta koska näkee yhteiskuntien viat jotka olisi täysin korjattavissa mutta on täysin kyvytön tätä muutosta toteuttamaan.

        Ulkopuolisuuden tunne on voimakasta siksikin, että näkee liikaa ihmisistä eri asioita. Osaa analysoida heidän persooniaan ja havaitsee ikäänkuin liikaa asioita. Intuitio on vahva. Koska INFJ keskittyy erittäin voimakkaasti abstrakteihin käsitteisiin ja maailman analysointiin ja prosessoi kaiken aikaa asioita, on valtava stresssikuorma joka uuvuttaa. Eksistentiaalinen ahdistus kuuluu myös kuvaan. INFJ ei kuitenkaan muista itseään tarpeeksi koska keskittyy maailman ja eri asioiden rakenteiden "korjaamiseen" mielessään ja siitä ilmeisesti juontuukin nimi "asianajaja". Tämä ideologinen piirre on niin vahvana, että olisi valmis uhraamaan kaiken niiden asioiden hyväksi jotka kokee tärkeinä, jopa elämänsä jos se asiaa auttaisi. Siksi aavistankin että INFJ persoonilla ja itsemurhilla on oltava korkea korrelaatio.

        Nyt kun olen tiedostanut olevani "asianajaja" niin tajuan miksi koin jo lapsena hetkiä jolloin oli hyvin voimakas intuitiivinen tunne siitä, että on syntynyt jotenkin poikkeukselliseksi. Tällaisia hetkiä saattoi tulla ihan vaikka kävellessä ja se tunne valtasi koko kehon. Joskus 25 vuotiaana oli voimakas sisäinen tarve keksittyä jonkin henkisen asian edistäjäksi ja tulkitsin sen silloin uskonnolliseksi herätykseksi. Hylkäsin tuolloin tuon tuntemuksen ja aloin miettiä enemmän rahan ansaitsemista josta koin voimakasta syyllisyyttä.

        Minulle on joskus sanottu että minussa olisi narsistisia piirteitä. Se ei kuitenkaan ole narsismia koska INFJ:n motiivit on nimenomaan epäitsekkäistä asioissa muiden hyväksi. Lisäksi INFJ on hienotunteinen muita kohtaan ja odottaa samaa muilta. Toki loukattuna INFJ voi olla tyly. Se narsismia muistuttava piirre johtuu siitä, että koska maailma ei vastaa asianajajan käsitystä todellisuudesta niin hän keskittyy oman itsensä ja vastakkain olevan todellisuuden analysointiin.

        Vaikuttavinta tässä on se, että tätä kirjoittaessa olen juuri elämäni ongelmia analysoidessani etsinyt itsestäni yhteistä nimittäjää sille, ettei minua ymmärretä oikein ja koen ulkopuolisuutta. Vastausta etsiessä googletin persoonallisuuksista artikkeleita ja törmäsin INFJ- persoonaan ja tein myös testin joka vahvisti asian. Vahvistukselle vahvistuksen sain lukiessani tämän ketjun kokemuksia muilta asianajajilta jotka muistuttivat täysin omia kokemuksiani.

        Tämä kokemus on ollut vaikuttava koska nyt tajuan, että ihmiset on ainakin osaksi "ohjelmoitu" tietyllä tapaa persoonien variaatioiden muodossa. Olen aiemmin kuvitellut, että persoona syntyisi vain sekä sattumalta että kokemusten ja olosuhteiden kautta. Näin ei ole ainakaan pelkästään.

        Tuska on suunnatonta lukemattomista eri asioista ja syistä mutta nyt kaikelle on selityksensä ja se vähentää ehkä hieman ulkopuolisuuden kokemusta, että tiedostaa ettei syy ole itsessä tai omissa asenteissa tai valinnoissa. Toisaalta tuntuu pelottavalle tulevaisuus kun tietää olevansa alle 1?% marginaalissa ja olevansa siten jatkuvan stressin alaisena. Pelottavaa se on myös siksi, että tietää ulkopuolisuuden jäävän pysyväksi eikä koskaan tule saamaan onnellisuutta. Olenkin aina pitänyt onnellisuutta turhan epärealistisena tavoitteena ja kaivannut vain seesteisyyttä. Nyt tajuan miksi.

        Tuntuu myös raskaalle tiedostaa olevans aikäänkuin ulkoapäin ohjelmoitu eikä siten lainkaan niin persoonallinen. Tässäkin on mielenkiintoinen kontrasti, että muut ihmiset pitää vallankin persoonallisena. Kontrasteista puheenollen INFJ on ainakin omalta osaltani pelkkää kontrastia joka asiassa koska asianajan persoonallisuus on niin monimutkainen. Muut ihmiset pitää erikoisena ja outona ja suhtautuu aina jotenkin poikkeavasti. Saa osakseen aina vain ihailua, ihmettelyä, kummaksuntaa ja erikoisena pitämistä. Kun vielä on herkkä intuitio aistimaan ihmisten tunnetilat ja ajatusmallit, niin tämä voimistaa vain asiaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pohdiskelen oman avaukseni jatkoksi vielä hieman miten mutkikasta INFJ:n elämä on. Koen voimakasta oikean ja väärän, etiikan ja moraalin tiedostamista. Jos toimin itse väärin, koen siitä kovaa syyllisyyttä. Kuitenkin käytännössä yleensä tapahtumat menee siten, että objektiivisesti asia ja tapahtumakokonaisuuksia käsitellessä, on itsellä kokemus loukatuksi tulemisesta. INFJ kokee hyvin herkkänä persoonana loukkaukset rajuina. Kuitenkin noudatan aina moraalia siinä siten, että annan anteeksi ihmisen puutteista tai ymmärtämättämyydestä johtuvat teot. INFJ:n ominaisuuksiin kuuluu myös pyrkimys pienienkin epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen koski ne itseä tai muita.

        Haasteena koen sen että koen voimakkaana sen, että jos vain pääsisin itse suunnittelemaan esimerkiksi yhteiskuntarakenteet ja yhteiskunnan, niin tietäisin miten siitä luodaan toimiva kokonaisuus, ja tietämys tästä on vahvana. INFJ osaa luoda asioihin tasapainoa ja hahmottaa isoja asiakokonaisuksia ja ottaa huomioon ihmiset tarpeineen. Koska maailma ei toimi näin, on seurauksena ahdistusta koska näkee yhteiskuntien viat jotka olisi täysin korjattavissa mutta on täysin kyvytön tätä muutosta toteuttamaan.

        Ulkopuolisuuden tunne on voimakasta siksikin, että näkee liikaa ihmisistä eri asioita. Osaa analysoida heidän persooniaan ja havaitsee ikäänkuin liikaa asioita. Intuitio on vahva. Koska INFJ keskittyy erittäin voimakkaasti abstrakteihin käsitteisiin ja maailman analysointiin ja prosessoi kaiken aikaa asioita, on valtava stresssikuorma joka uuvuttaa. Eksistentiaalinen ahdistus kuuluu myös kuvaan. INFJ ei kuitenkaan muista itseään tarpeeksi koska keskittyy maailman ja eri asioiden rakenteiden "korjaamiseen" mielessään ja siitä ilmeisesti juontuukin nimi "asianajaja". Tämä ideologinen piirre on niin vahvana, että olisi valmis uhraamaan kaiken niiden asioiden hyväksi jotka kokee tärkeinä, jopa elämänsä jos se asiaa auttaisi. Siksi aavistankin että INFJ persoonilla ja itsemurhilla on oltava korkea korrelaatio.

        Nyt kun olen tiedostanut olevani "asianajaja" niin tajuan miksi koin jo lapsena hetkiä jolloin oli hyvin voimakas intuitiivinen tunne siitä, että on syntynyt jotenkin poikkeukselliseksi. Tällaisia hetkiä saattoi tulla ihan vaikka kävellessä ja se tunne valtasi koko kehon. Joskus 25 vuotiaana oli voimakas sisäinen tarve keksittyä jonkin henkisen asian edistäjäksi ja tulkitsin sen silloin uskonnolliseksi herätykseksi. Hylkäsin tuolloin tuon tuntemuksen ja aloin miettiä enemmän rahan ansaitsemista josta koin voimakasta syyllisyyttä.

        Minulle on joskus sanottu että minussa olisi narsistisia piirteitä. Se ei kuitenkaan ole narsismia koska INFJ:n motiivit on nimenomaan epäitsekkäistä asioissa muiden hyväksi. Lisäksi INFJ on hienotunteinen muita kohtaan ja odottaa samaa muilta. Toki loukattuna INFJ voi olla tyly. Se narsismia muistuttava piirre johtuu siitä, että koska maailma ei vastaa asianajajan käsitystä todellisuudesta niin hän keskittyy oman itsensä ja vastakkain olevan todellisuuden analysointiin.

        Vaikuttavinta tässä on se, että tätä kirjoittaessa olen juuri elämäni ongelmia analysoidessani etsinyt itsestäni yhteistä nimittäjää sille, ettei minua ymmärretä oikein ja koen ulkopuolisuutta. Vastausta etsiessä googletin persoonallisuuksista artikkeleita ja törmäsin INFJ- persoonaan ja tein myös testin joka vahvisti asian. Vahvistukselle vahvistuksen sain lukiessani tämän ketjun kokemuksia muilta asianajajilta jotka muistuttivat täysin omia kokemuksiani.

        Tämä kokemus on ollut vaikuttava koska nyt tajuan, että ihmiset on ainakin osaksi "ohjelmoitu" tietyllä tapaa persoonien variaatioiden muodossa. Olen aiemmin kuvitellut, että persoona syntyisi vain sekä sattumalta että kokemusten ja olosuhteiden kautta. Näin ei ole ainakaan pelkästään.

        Tuska on suunnatonta lukemattomista eri asioista ja syistä mutta nyt kaikelle on selityksensä ja se vähentää ehkä hieman ulkopuolisuuden kokemusta, että tiedostaa ettei syy ole itsessä tai omissa asenteissa tai valinnoissa. Toisaalta tuntuu pelottavalle tulevaisuus kun tietää olevansa alle 1?% marginaalissa ja olevansa siten jatkuvan stressin alaisena. Pelottavaa se on myös siksi, että tietää ulkopuolisuuden jäävän pysyväksi eikä koskaan tule saamaan onnellisuutta. Olenkin aina pitänyt onnellisuutta turhan epärealistisena tavoitteena ja kaivannut vain seesteisyyttä. Nyt tajuan miksi.

        Tuntuu myös raskaalle tiedostaa olevans aikäänkuin ulkoapäin ohjelmoitu eikä siten lainkaan niin persoonallinen. Tässäkin on mielenkiintoinen kontrasti, että muut ihmiset pitää vallankin persoonallisena. Kontrasteista puheenollen INFJ on ainakin omalta osaltani pelkkää kontrastia joka asiassa koska asianajan persoonallisuus on niin monimutkainen. Muut ihmiset pitää erikoisena ja outona ja suhtautuu aina jotenkin poikkeavasti. Saa osakseen aina vain ihailua, ihmettelyä, kummaksuntaa ja erikoisena pitämistä. Kun vielä on herkkä intuitio aistimaan ihmisten tunnetilat ja ajatusmallit, niin tämä voimistaa vain asiaa.

        Korjaus edelliseen viestiini:

        "Tämä ideologinen piirre on niin vahvana, että olisi valmis uhraamaan kaiken niiden asioiden hyväksi jotka kokee tärkeinä, jopa elämänsä jos se asiaa auttaisi. Siksi aavistankin että INFJ persoonilla ja itsemurhilla on oltava korkea korrelaatio."

        Itsemurhien ja INFJ persoonan välinen olettamani korrelaatio liittyy aiemmin tekstissä mainitsemaani eksistentiaaliseen tuskaan ja ulkopuolisuuden tunteeseen eikä siihen, että joku INFJ uskoisi itsemurhan muuttavan maailmaa.

    • Anonyymi

      INFJ:n ajatellaan joskus olevan narsisti. Perustelen miksi kysymyksessä ei ole narsismi INFJ:n eli "asianajajan" suhteen. Kaikki ihmiset ovaa narsistisia piirteitä ja narsismi jaetaankin terveeseen ja sairaaseen narsismiin. Sairaassa narsismissa ihminen käyttää muita välineenä ja hyväkseen omien etujensa ajamisessa.

      Asianajaja on monimutkainen yksilö. Hän keskittyy paljon itseensä siitä syystä, että häntä ei yleensä ymmärretä tai hän kokee ulkopuolisuutta kaikesta koska ohjautuu eri tavoin kuin muut. Hän haluaa löytää vastauksia miksi ei sopeudu ja vastausta loogisesti pitää etsiä itsestä jos useimmat muut sopeutuu.

      Asianajaja nimenomaisesti keskittyy muiden ihmisten puolesta tehtävään työhön ja on hyvä huomioimaan muut ihmiset. Koska INFJ on kompleksinen ja kontrastinen niin vaikka hän keskittyykin paljon vastauksien etsimiseen itsestä hän usein myös laiminlyö itseään. Narsistit eivät antaisi niin paljon itsestään niiden asioiden puolesta mitä asianajajat on valmiita antamaan vain ideologisista syistä. INFJ kyllä keskittyy itseensä koska tutkii itseään mutta on samaan aikaan muut ihmiset huomoiva ja pyrkii rakentamaan hyvinvointia kaikille. Tässäkin asiassa INFJ kohtanee usein väärinkäsityksiä eikä tule ymmärretyksi oikein.

    • Anonyymi

      Täällä myös INFJ-persoonallisuus.

      Rakastan yksinoloa, ei ole mitään ongelmaa istua kotona ja nauttia päivästä blogia kirjoittaen, muiden blogeja lukien ja musiikkia kuunnellen. Joskus on ollut kavereitakin, mutta ne kaikki kokemukseni mukaan käytivät INFJ:n lojaaliutta hyväksi.

      Toiset INFJ:t ovat ehkä huomanneetkin, että tykkäämme auttaa muita, mutta helposti unohtuu se auttamisen tasapaino. Saatko vastinetta auttamiselle? Onko kaveruus yksipuolista? Onhan se toki vähän itsekästä valita yksinolo ystävyydestä.

      Ystävyyden täytyy kuitenkin olla oikeasti hyvä, että siihen lähden. Sanoisin, että meillä INFJ-ihmisillä on tervettä narsismia mukana. Aiemmin jouduin heittämään epävakaan persoonallisuuden pihalle elämästäni, koska hän käytti minua hyväksi taloudellisesti.

      INFJ:llä kestää toki niin kamalan pitkään, että hän edes havahtuu asiaan. Lopulta se yhteys katkeaa ja ihan syystä: miksi auttaa muita loputtomiin, jos sieltä ei tule vastapainoksi apua tai muuta suhdetta kannattamaan? Enemmin yksin....

      Olen kuitenkin useasti puhelias hyvässä seurassa, ja saatan vaikuttaa jopa ekstrovertiltä ajoittain, mutta sulkeudun omaan maailmaan heti jos keskustelussa on liikaa melua, ihmisiä tai muuta häiriötekijää. Parhaiten viihdyn kahdenkeskisessä tsättäilyssä.

      Vapaa-aikana pyrin kiertämään joukkoa keräävät baarit ja muut tapahtumat väliin, sillä tykkään nauttia yksin tai kahdestaan, esim. luonnosta sen sijaan. Joskus ihmettelen miten voi olla niin, että suhteissa itse olen se kysyvä osapuoli. Aina ei riitä sekään.

      Kyselet muita ja ketään ei kiinnosta, koska "kaksin". Ihmiset tykkäävät nykyään postailla ryhmäkuvia Facebookiin, joten kahdestaan liikkuminen koetaan jotenkin vääränä. Saati sitten yksin, kyllä ihmiset katselee nopeasti vinoon jos menet yksin vaikka Saksaan.

      Olen kuitenkin itseni ja suosittelen samaa muillekin. Teillä on lahja nimeltä INFJ syystä!

      Lukiessani tätä ketjua INFJ-tyypeistä, ja olen itse mies, koen eläväni omaa maailmaa. Kaikki on niin samaistuttavaa! Pitävätkö muut INFJ:t blogeja, joista voisi lukea lisää? Omani on täällä INFJ-persoonastani:
      https://www.jumissatanssilattialla.fi/2020/04/harvinainen-infj-persoonallisuus.html

      On mahtavaa kuulua tähän harvinaiseen joukkoon, olette ihania INFJ:t!

    • Anonyymi

      Löysin tämän ketjun sattumalta nyt vuosien päästä, jossain aiemmasta viestissä joku pohti löytääkö tätä enää kukaan, ketjun aloituksesta aikaa jo tovi. Itse tuon testin tulokseksi sain joskus INFP, tunnistan.
      En tiedä tarvitaanko näitä persoonallisuus testejä niin paljon, ihmiset voisivat enemmän tutustua ihmisiin erilaisista taustoista ja ryhmistä niin vähenisi yksinäisyyden kokemus ja oman persoonallisuuden hahmottaminen korostuisi. Mutta täällä nyt on tapana ryhmäytyä omiin kupliin ja, ehkä jopa klikkiytyä.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      3291

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2151

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2061

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1925

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1351

    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251

    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt